Lapasotka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lapasotka
Aythya marila3.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Sorsalinnut Anseriformes
Heimo: Sorsat Anatidae
Suku: Sotkat Aythya
Laji: marila
Kaksiosainen nimi
Aythya marila
(Linnaeus, 1758)
Levinneisyyskartta
Lapasotkan levinneisyys
Lapasotkan levinneisyys
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Lapasotka Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Lapasotka Commonsissa

Lapasotka (Aythya marila) on pieni kokonaan sukeltava sorsalintu.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koiraalla on hyvin tumma pää, joka kiiltää hyvässä valossa vihreänsävyisenä, tumma rinta ja kaula, valkea vatsa ja harmaa selkä, sininen nokka ja keltaiset silmät. Naaras muistuttaa tukkasotkaa, mutta nokan tyvessä on usein enemmän valkeaa, poskella usein selvempää vaaleaa kuviointia ja selässä harmaa "huurteinen" väritys. Pituus on 40–51 cm, siipien kärkiväli 75 cm ja paino noin 700 – 1 300 g.

Vanhin suomalainen rengastettu lapasotka on ollut 13 vuotta 1 kuukautta 16 päivää vanha. Se on samalla Euroopan vanhin lapasotka.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjois-Amerikka, Eurooppa ja Aasia. Suomessa lapasotka pesii harvalukuisena Lapissa ja Pohjanlahdella. Euroopassa pesii vain 8 000 – 11 000 paria, Venäjällä lisäksi 40 000 – 80 000 paria ja Suomessa 700–1 100 paria. Laji on muuttolintu, joka talvehtii Itämeren eteläosissa, Pohjanmerellä ja osa kannasta jopa Välimerellä.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pesimäaluetta ovat järvet, suot ja Pohjanlahden saaristo. Muuttaa talveksi avomeren tuntumaan.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pesä on maassa lähellä rantaa, joskus harvoissa yhdyskunnissa. Vihertävänruskeita munia on 6–13, naaras hautoo noin 4 viikkoa ja poikaset ovat lentokykyisiä seitsemän viikon ikäisinä.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjasta sukelletut nilviäiset.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hildén, Olavi 1964: Retkeilijän lintuopas. Otava. Malmö Grafiska AB.
  1. BirdLife International: Aythya marila IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 6.6.2014. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä lintuihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.