Lamine Diack

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Lamine Diack (s. 7. kesäkuuta 1933 Dakar[1]) on senegalilainen urheiluvaikuttaja ja poliitikko sekä entinen pituushyppääjä ja jalkapallovalmentaja. Diack on toiminut Kansainvälisen yleisurheiluliiton puheenjohtajana vuodesta 1999 lähtien. Hän on myös Kansainvälisen olympiakomitean jäsen vuodesta 1999 lähtien.[2]

Urheilija ja urheilun toimihenkilö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuten edeltäjänsä IAAF:n johdossa Primo Nebiolo, myös Lamine Diack oli aktiiviaikanaan urheilijana pituushyppääjä. Hän oli lupaava lahjakkuus, mutta polvivamma lopetti uran ennen aikojaan. Diack piti hallussaan pituushypyn Ranskan Länsi-Afrikan ennätystä vuosina 1957–1960 ja voitti Ranskan mestaruuden vuonna 1958. Hänen uran pisin hyppynsä kantoi 7,72 metriä.[3]

Urheilijauran jälkeen Lamine Diack kiinnostui jalkapallosta. Hän toimi seuravalmentajana Foyer France Sénégalissa, joka sittemmin muutti nimensä ASC Diarafiksi, vuosina 1963–1964. Saman seuran presidentti Diack on ollut vuodesta 1994 lähtien. Vuosina 1964–1968 hän oli Senegalin jalkapallomaajoukkueen tekninen johtaja. Tuona aikana Senegal ylsi kahdesti Afrikan mestaruuskisojen finaaliin.[4]

Koulutus ja työura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lamine Diack on valmistunut Dakarin yliopiston laki ja taloustieteiden tiedekunnasta sekä Ranskan kansallisesta verokoulusta École Nationale des impôts. Diack toimi valtion verotarkastajana vuosina 1961–1969 ja yliverotarkastajana 1995–2001. Lisäksi hän on ollut Senegalin kansallisen vesilaitoksen (SONES) hallituksen puheenjohtaja.[5]

Poliittinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Diack aloitti poliittisen uransa vuonna 1969, kun hänestä tuli urheilukomissaari. Vuosina 1970–1974 hän toimi valtiosihteerinä urheilun, nuorisoasioiden, ja kulttuurin sektoreilla. Vuonna 1978 Lamine Diack valittiin sekä Dakarin pormestariksi että Senegalin alahuoneeseen. Alahuoneen varapuhemies Diack oli vuosina 1988–1993.[6]

Urheiluvaikuttaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uran urheiluvaikuttajana Diack aloitti jo 1960-luvulla, kun hänestä tuli Senegalin yleisurheiluliiton pääsihteeri vuonna 1963. Senegalin yleisurheiluliiton presidenttinä Lamine Diack toimi vuosina 1974–1978. Liiton kunniapresidentti Diack on vielä tänäkin päivänä. Afrikan amatööriyleisurheiluliiton (AAAC) presidentti Diack oli vuosina 1973–2003. Hän oli myös Afrikan urheilun korkeimman neuvoston SCSA:n jäsen vuosina 1973–1987.[7]

Kansainvälisen yleisurheiluliiton palvelukseen Lamine Diack tuli vuonna 1976, kun hänet äänestettiin IAAF:n hallituksen jäseneksi. IAAF:n vanhempi varapuheenjohtaja Diackista tuli vuonna 1991, jossa virassa hän oli aina silloisen puheenjohtajan Primo Nebiolon kuolemaan saakka. Vuonna 1999 Nebiolon kuoltua Diack toimi ensin virkaa tekevänä puheenjohtajana ja myöhemmin hänet äänestettiin uudeksi puheenjohtajaksi. Lamine Diack on äänestetty uudelle toimikaudelle neljä kertaa vuosina 2001, 2003, 2007 ja 2011.[8] Diack on ilmoittanut luopuvansa IAAF:n puheenjohtajan virasta vuonna 2015.[9]

Olympialiikkeessä Lamine Diack on ollut mukana vuodesta 1974, jolloin hänestä tuli Senegalin olympiakomitean jäsen. Senegalin olympiakomitean puheenjohtajana hän toimi vuosina 1985–2002. Kansainvälisen olympiakomitean jäsen Diack on ollut vuodesta 1999 lähtien, koska IAAF:n puheenjohtajalla on olympiakomiteassa kiintiöpaikka.[10]

Kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lamine Diack sai vuonna 2011 Kansainvälisen olympiakomitean eettiseltä komissiolta virallisen varoituksen sekaantumisesta lahjusskandaaliin. Niin sanotussa ISL-lahjusskandaalissa urheilumarkkinointiin erikoistunut yritys International sport and leisure oli lahjonut vuosina 1989–1999 urheilupäättäjiä saadakseen mainossopimuksia. Samaan skandaalin liittyen Afrikan jalkapalloliiton puheenjohtaja Issa Hayatou sai nuhteet, joka on isompi rangaistus kuin varoitus. FIFA:n pitkäaikainen puheenjohtaja João Havelange erosi itse olympiakomiteasta jo ennen eettisen komission käsittelyä kuultuaan epäilyt. Diack on sanonut puolustuksekseen, että hän sai rahat ystävältään Jean-Marie Weberiltä, joka oli tuolloin ISL:n toimitusjohtaja, vain yksityishenkilönä eikä asiaan liity eturistiriitoja. Weber oli Diackin mukaan halunnut auttaa rahallisesti, koska Diackin talo paloi vuonna 1993.[11]

Vuonna 2013 Diack kritisoi voimakkaasti Maailman antidopingtoimistoa WADA:a. Hän syytti WADA:a aktiivisesta kampanjoimisesta Jamaikan ja Kenian yleisurheilijoita vastaan. Diack on myös kritisoinut dopingin käytön aiheuttaman kilpailukiellon pituutta yleisurheilussa. Hänen mukaansa jalkapallon puolella ei koskaan aseteta urheilijaa neljän vuoden kilpailukieltoon.[12] Diack on erityisesti vakuuttanut, että Usain Bolt urheilee puhtaasti.[13]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lamine Diack on naimisissa ja hänellä on 15 lasta.[14]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lamine Diack IAAF.org. Viitattu 8.12.2013.
  2. Lamine Diack IAAF.org. Viitattu 8.12.2013.
  3. Lamine Diack IAAF.org. Viitattu 8.12.2013.
  4. Lamine Diack IAAF.net. Viitattu 8.12.2013.
  5. Mr Lamine Diack Olympic.org. Viitattu 8.12.2013.
  6. Lamine Diack IAAF.org. Viitattu 8.12.2013.
  7. Lamine Diack IAAF.org. Viitattu 8.12.2013.
  8. Lamine Diack IAAF.org. Viitattu 8.12.2013.
  9. Exclusive: Diack confirmation he will step down as IAAF President leaves Coe in pole position 27.07.2013. Inside the games. Viitattu 8.12.2013.
  10. Lamine Diack IAAF.org. Viitattu 8.12.2013.
  11. Lamine Diack and Issa Hayatou disciplined by IOC over kickbacks 8.12.2011. The Guardian. Viitattu 8.12.2013.
  12. Usain Bolt claims World Anti-doping Agency could scupper sponsorship 16.11.2013. The Guardian. Viitattu 8.12.2013.
  13. Bolt is clean, says IAAF chief Diack 06.08.2013. Gulf times. Viitattu 8.12.2013.
  14. Lamine Diack IAAF.net. Viitattu 8.12.2013.