Huulikukkaiskasvit

Huulikukkaiskasvit
Karheapillike (Galeopsis tetrahit)
Tieteellinen luokittelu
Kunta:	Kasvit Plantae
Kladi:	Putkilokasvit Tracheophyta
Kladi:	Siemenkasvit Spermatophyta
Kladi:	Koppisiemeniset Magnoliophytina
Kladi:	Aitokaksisirkkaiset
Lahko:	Lamiales
Heimo:	Huulikukkaiskasvit Lamiaceae Lindl.
Synonyymit
Labiatae Juss., nom. cons. et nom. alt. (heimon vanhin nimi) Aegiphilaceae Raf. Ajugaceae Döll Chloanthaceae Hutch. Glechomaceae Martynov Melissaceae Bercht. & J.Presl Mellitidaceae Martynov Menthaceae Burnett Monardaceae Döll Nepetaceae Bercht. & J.Presl Salazariaceae F.A.Barkley Salviaceae Bercht. & J.Presl Saturejaceae Döll Scutellariaceae Döll Siphonanthaceae Raf. Stachydaceae Döll Symphoremataceae Wight Viticaceae Juss.
Katso myös
Huulikukkaiskasvit Wikispeciesissä   Huulikukkaiskasvit Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OK

Huulikukkaiskasvit (Lamiaceae, aik. Labiatae) on suuri Lamiales-lahkoon kuuluva kasviheimo. Huulikukkaiskasvit ovat ruohoja tai varpuja, joilla on usein minttua muistuttava voimakas tuoksu, jonka saa esille helposti, kun lehtiä hieroo sormissaan. Varsi on nelisärmäinen ja lehdet ovat kiinnittyneenä vastakkain korvakkeettomasti. Monet mausteyritit ovat huulikukkaiskasveja. Kukat ovat kypärämäisiä; alahuulessa on iso keskiliuska ja sivulla kaksi pienempää liuskaa.

Tuntomerkit

Huulikukkaiskasveihin kuuluu pääasiassa ruohoja, myös joitakin pensaita, köynnöksiä ja harvoin puita, joiden oksat ovat usein korkkihuokosellisia. Sekundaarisia aineenvaihduntatuotteita ovat muun muassa diterpenoidit, betaiinit ja eräät iridoidit. Kasvit ovat usein aromaattisia. Anatomisia tuntomerkkejä on korkkijällen sijainnissa, lehtiruodin johtojänteissä ja ilmarakotyypeissä. Varsi on usein nelikulmainen. Lehdet ovat vastakkaisia ja tavallisesti hammaslaitaisia. Kukinto koostuu viuhkomaisista osakukinnoista, joissa on vastakohtaisia kukkia. Kukassa ei ole tavallisesti joutohedettä. Heteenponnen tapetumin solut ovat monitumaisia. Siitepöly on trikolpaattinen, eikä eksiini ole paksuuntunut itureikien läheltä. Sikiäin on kahden emilehden yhteenkasvettuma, ja vartalo on kaksihaarainen sekä usein gynobaasinen (kiinnittyy sikiäimen tyveen), luotti on huomaamaton. Sikiäimessä on neljä siemenaihetta emilehtien sisäsivuilla, ja niissä on 5–9 solukerroksen paksuinen kalvo eli integumentti. Hedelmä on avautumaton ja verhiöllinen; verhiö toimii leviämisen apuvälineenä; joskus hedelmä on mehevä. Siemen on ohutkuorinen.

Levinneisyys

Huulikukkaiskasvien heimon levinneisyys on yleismaailmallinen.

Luokittelu

Huulikukkaiskasveja tunnetaan 7173 lajia, ja ne ryhmitellään 236 suvuksi ja seitsemäksi alaheimoksi.

1. Symphorematoideae Briquet. Kasvit ovat liaaneja eli puuvartisia köynnöksiä; kukinto mykerömäinen; kukat tavallisesti säteittäisiä, verholehtiä 5–8, terälehtiä 5–16, heteitä 4–18, sikiäin epätäydellisesti kaksilokeroinen, siemenaiheet riippuvia; hedelmä kuiva tai lähes luumarjamainen. Sukuja kolme, lajeja 27 Intiassa, Sri Lankassa, Kaakkois-Aasiassa ja Malaijien saaristossa.
2. Viticoideae Briquet. Usein puuvartisia; kukassa toisinaan heikosti kehittynyt mesiäinen; hedelmä luumarja. Sukuja 10, lajeja 376–526 enimmäkseen tropiikissa, erityisesti Kaakkois-Aasiasta Australiaan ulottuvalla alueella. Siveydenpuiden (Vitex) suvussa 250 lajia, suvussa Premna 50–200 lajia.
3. Ajugoideae Kosteletzky. Kukat vastakohtaisia, säteittäisiä tai yksihuulisia; kukassa toisinaan mesiäinen; hedelmä pähkylä, harvoin luumarja. Sukuja 24, lajeja 1115 yleismaailmallisesti, erityisesti Kaakkois-Aasiasta Australiaan. Runsaslajisimmat suvut: kohtalonpensaat eli kohtalonköynnökset (Clerodendrum, 150 lajia), teurikat (Teucrium, 250 lajia), Aegiphila (120 lajia), tirskut (Rotheca, 50–60 lajia) ja akankaalit eli akanhuulet (Ajuga, 40–50 lajia).
4. Prostantheroideae Luersson. Kukat tavallisesti säteittäisiä, 4–8-lukuisia. Sukuja 16, lajeja 317 Australiassa. Suurimmat suvut: ritvamintut (Prostanthera, 100 lajia), Hemigenia (50 lajia) ja Pityrodia (45 lajia).
5. Nepetoideae Kosteletzky. Tavallisesti aromaattisia; vartalo gynobaasinen. Sukuja 105, lajeja 3675 kaikkialla maapallolla, erityisesti lauhkeassa vyöhykkeessä. Runsaslajisimmat suvut: salviat (Salvia, 900+ lajia), liisukat eli liisankukat (Plectranthus, 300 lajia), Hyptis (280 lajia), ajuruohot (Thymus, 220 lajia), kissanmintut (Nepeta, 200+ lajia), mäkimintut (Clinopodium, 100 lajia), Isodon (100 lajia), sirokit eli mikromeriat (Micromeria, 70 lajia), basilikat (Ocimum, 65 lajia), Platostoma (45 lajia), tuulenmintut (Aeollanthus, 40 lajia), Hedeoma (40 lajia), Lepechinia (40 lajia), meiramit (Origanum, 40 lajia), tiuhatähkät (Pycnostachys, 40 lajia).
6. Scutellarioideae Caruel. Kukinto terttumainen; verhiö selvästi kaksihuulinen, pyöreäliuskainen; siemenet nystyisiä. Sukuja 5, lajeja 380 kaikkialla maapallolla. Vuohennokkia (Scutellaria) 360 lajia.
7. Lamioideae Harley. Vartalo gynobaasinen. Hedelmä pähkylä. Sukuja 63, lajeja 1260 erityisesti Euraasiassa ja Afrikassa, eräät lajit kosmopoliitteja. Suurimmat suvut: pähkämöt (Stachys, 300 lajia), huppupaloyrtit (Phlomoides, 150–170 lajia), raudakit (Sideritis, 140 lajia), Leucas (100 lajia), paloyrtit (Phlomis, 50–90 lajia), patsulit (Pogostemon, 80 lajia), tähkämöt (Eremostachys, 5–60 lajia).

Suvut

Acanthomintha Achyrospermum Acinos – käenmintut Acrotome Acrymia Adelosa Aegiphila Aeollanthus – tuulenmintut Agastache – iisot Ajuga – akankaalit Ajugoides Alajja Alvesia Amasonia Amethystea – turkoosikukat Anisochilus Anisomeles Archboldia Asterohyptis Ballota – porrot Basilicum Becium Benguellia Betonica – pallepähkämöt Blephilia Bostrychanthera Bovonia Brazoria Bystropogon – pensasmintut Calamintha – käenmintut Callicarpa – helmimarjat Capitanopsis Caryopteris – rautaoksat Catoferia Cedronella – setronellat, ainoa laji setronella (C. canariensis) Ceratanthus Chaiturus Chamaesphacos Chaunostoma Chelonopsis Chloanthes Cleonia Clerodendrum – kohtalonpensaat eli kohtalonköynnökset Clinopodium – mäkimintut Colebrookea Collinsonia Colquhounia Comanthosphace – sutisuut Congea Conradina Cornutia Craniotome Cuminia Cunila Cyanostegia Cyclotrichium Cymaria Dauphinea Dicerandra Dicrastylis Dorystaechas Dracocephalum – ampiaisyrtit Drepanocaryum Elsholtzia – helttamintut Endostemon Eremostachys – tähkämöt (voidaan yhdistää huppupaloyrtteihin) Eriope Eriophyton Eriopidion Eriothymus Erythrochlamys Euhesperida Eurysolen Faradaya Fuerstia Galeopsis – pillikkeet Gardoquia Garrettia Glechoma – maahumalat Glechon Glossocarya Gmelina – jemanet Gomphostemma Gontscharovia

Hanceola Haplostachys Haumaniastrum Hedeoma Hemiandra Hemigenia Hemiphora Hemizygia Hesperozygis Heterolamium Hoehnea Holmskioldia – mandariininhatut Holocheila Horminum – horminiat, ainoa laji horminia (H. pyrenaicum) Hosea Hoslundia – poimumarjat, ainoa laji Hoslundia opposita Huxleya Hymenocrater Hymenopyramis Hypenia Hypogomphia Hyptidendron Hyptis Hyssopus – iisopit Isodon Isoleucas Karomia Keiskea Kudrjaschevia Kurzamra Lachnostachys Lagochilus Lallemantia – kormikit Lamiastrum – keltapeipit (voidaan yhdistää peippeihin) Lamium – peipit eli herttapeipit Lavandula – laventelit Leocus Leonotis – leijonankorvat Leonurus – nukulat Lepechinia Leucas Leucosceptrum Lophanthus Loxocalyx Lycopus – rantayrtit Macbridea Madlabium Mallophora Marmoritis Marrubium – hurtanmintut Marsypianthes Meehania Melissa – melissat Melittis, ainoa laji mettisenmelittis (M. melissophyllum) Mentha – mintut eli tuoksumintut Meriandra Metastachydium Microcorys Micromeria – sirokit eli mikromeriat Microtoena Minthostachys Moluccella – kotilokukat Monarda – värimintut Monardella – rinnemintut Monochilus Mosla Neoeplingia Neorapinia Nepeta – kissanmintut Newcastelia Notochaete Ocimum – basilikat Ombrocharis Oncinocalyx Origanum – meiramit Orthosiphon Otostegia Oxera Panzerina Paralamium Paraphlomis Paravitex

Peltodon Pentapleura Perilla – veripeipit, ainoa laji veripeippi (P. frutescens) Perillula Peronema Perovskia – piiskat (voidaan yhdistää salvioihin) Petitia Petraeovitex Phlomidoschema Phlomis – paloyrtit Phlomoides – huppupaloyrtit Phyllostegia Physopsis Physostegia – kellopeipit Piloblephis Pitardia Pityrodia Platostoma Plectranthus – liisukat eli liisankukat Pogogyne Pogostemon – patsulit Poliomintha Prasium – marjahuulikit, ainoa laji marjahuulikki (P. majus) Premna Prostanthera – ritvamintut Prunella – niittyhumalat Pseuderemostachys Pseudocarpidium Pseudomarrubium Puntia Pycnanthemum – vuorimintut Pycnostachys – tiuhatähkät Renschia Rhabdocaulon Rhaphiodon Rhododon Rosmarinus – rosmariinit Rostrinucula Rotheca – tirskut Roylea Rubiteucris Sabaudia Saccocalyx Salvia – salviat Satureja – kyntelit Schizonepeta Schnabelia Scutellaria – vuohennokat Sideritis – raudakit Solenostemon – kirjopeipit (voidaan yhdistää Coleus-sukuun) Spartothamnella Sphenodesme Stachydeoma Stachyopsis Stachys – pähkämöt eli saumapähkämöt Stenogyne Sulaimania Suzukia Symphorema Synandra Syncolostemon Tectona – tiikki (T. grandis) sukulaislajeineen Teijsmanniodendron Tetraclea Tetradenia – myskiyrtit Teucridium Teucrium – teurikat Thorncroftia Thuspeinanta Thymbra – tipakit Thymus – ajuruohot Tinnea Trichostema Tsoongia Vitex – siveydenpuut Viticipremna Volkameria – velhonpensaat Wenchengia Westringia – rosmikit Wiedemannia – peippiöt (voidaan yhdistää peippeihin) Wrixonia Zataria Zhumeria Ziziphora

Lähteet

• Stevens, P. F. (2001 onwards). Angiosperm Phylogeny Website. Version 12, July 2012 [and more or less continuously updated since]. http://www.mobot.org/MOBOT/research/APweb/.
• Ella Räty & Pentti Alanko: Viljelykasvien nimistö. Helsinki: Puutarhaliiton julkaisuja, 2004. ISBN 951-8942-57-9.
• Leena Hämet-Ahti, ym.: Retkeilykasvio. Helsinki: Yliopistopaino, 1998. ISBN 951-45-8167-9.