Laitilan Puhelin
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. Tarkennus: Viitteet lähdekirjan sivuille puuttuvat. Onko teksti varmasti kirjoitettu omin sanoin? |
Laitilan Puhelin Osk on Laitilassa kotipaikkaansa pitävä, Finnet-ryhmään kuuluva paikallinen teleoperaattori. Sen liikevaihto vuonna 2012 oli n. 2,5 milj. euroa, ja henkilöstön koko on 18 henkilöä.
Laitilan Puhelin on keskittynyt tuottamaan toiminta-alueensa asiakkaille mahdollisimman ajantasaiset ja teknisesti korkealaatuiset, mutta samalla hinnoiltaan kilpailukykyiset telepalvelut. Lähellä asiakasta oleva ja joustava henkilökohtainen palvelu sekä asiakasuskollisuus ja -tyytyväisyys ovat sen toimintaa ohjaavina periaatteina.
Päätoimisen toimitusjohtaja Jorma Wennbergin johdolla (1972–2005) Laitilan Puhelinosuuskunta kehittyi nykyiseen muotoonsa, kilpailukykyiseksi tietoliikenneyritykseksi. Nykyään osuuskuntaa johtaa toimitusjohtajan Jouni Parkkonen.
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Turun ja Rauman välille vedettiin puhelinjohto Laitilan kautta vuonna 1888. Kauppiaat olivat kaikkialla innokkaita puhelimenhankkijoita, ja niinpä täälläkin August Bohm ja Ludvig Långfors tarttuivat heti tilaisuuteen. Seuraavina vuosina telefoonin hankkivat mm. kirkkoherra, kruununvouti, nimismies ja apteekkari. Lehtitiedon mukaan Laitilassa oli 1900-luvun alkuvuosina ”werrattain wähän telefooneja”, koska kaupunkien välisen yksityisen puhelinyhtiön maksut olivat korkeat.
Osuustoimintalain säätämisen (1901) jälkeen Suomeen alkoi syntyä osuuskuntia, joista Laitilassa olivat tärkeimpiä meijeriosuuskunta (1904) ja osuuskauppa (1907). Osuuskunnasta tuli ratkaisu myös puhelinolojen kehittämiseen. 28.3.1909 meijerillä oli koolla 18 laitilalaismiestä, jotka päättivät perustaa telefooniosuuskunnan. Sen tarkoituksena oli tehdä puhelimen hankkiminen laitilalaisille mahdolliseksi kohtuullisilla kustannuksilla.
Kustaa Mäkisen kauppaan (Laitilan Kirpputorin rakennus) osuuskunta sijoitti 50-läpisen keskuksen ja siitä vedettiin johdot eri kylien taloissa oleviin pienempiin keskuksiin. Kirkonkylän keskusta oli pian laajennettava 200-numeroiseksi. Puhelinosuuskunnalla ei ollut alkuaikoina vakituista palkattua henkilökuntaa. Alkuvuosien juoksevat asiat hoiti sihteerin ja taloudenhoitajan tehtävien ohella sentraalin naapurissa asuva maanviljelijä Juho Erland Pilppula.
Puhelinlankojen verkosto ulottui muutamassa vuodessa koko Laitilaan. Vuonna 1912 pääkeskukseen yhdistetyt kyläkeskukset olivat seuraavissa paikoissa: Kaivolan J. Arvelassa, Kodjalan kauppias Koskiniemellä, Koveron kauppias P. Heinosella, Malvon isännöitsijä F. Peltosella, Padon J. Pihalassa, Soukaisten kauppias J. Vuorisella, Seppälän Suomisella, Untamalan J. Seikolassa ja Vekkan sorvari V. Virtasella. Lisäksi pienet keskukset olivat Katinhännässä (Kaivolan keskuksen kautta), Kolisevalla (Koveron kautta) ja Vaimarossa (Soukaisten kautta). Suurin kyläkeskus muodostui Seppälään varsinkin sen jälkeen, kun Untamalan keskus yhdistettiin siihen 1920-luvulla, koska untamalalaiset olivat kovin harkitsevia uuden laitteen hankinnassa. Oman keskuksensa saivat myös Vidilä, Salo, Kusni, Leinmäki ja Silo.
Osuuskunnan juoksevat asiat hoiti vuoteen 1971 asti sivutoiminen isännöitsijä. Pilppulan jälkeen heitä olivat Juho Matikka, J. A. Nummela ja Atte Alkio. Pitkäaikaisin ja vielä monen muistama isännöitsijä vuodesta 1948 vuoteen 1971 oli ylikonstaapeli Väinö Tanner. Kun poliiseilla ei silloin ollut varsinaista työaikaa, ei sitä liioin ollut isännöitsijällä. Hän hoiti asioita kotoaan käsin ja rouva Kaisa Tanner huolehti kirjanpidosta. Puhelinmaksut ja muu rahaliikenne kulkivat seteleinä ja kolikkoina isännöitsijän käsien kautta aina 1960-luvulle asti.
Puhelinten asennuksia ja linjojen vetämistä varten osuuskunnalla oli muutamia monttöörejä eli asentajia. Pitkäaikaisimmat heistä olivat työnjohtaja Reino Vuorinen ja keskusasentaja Eero Lindén. Ensimmäisen autonsa, pakettivolkkarin, osuuskunta hankki vuonna 1960. Sitä ennen työnantaja tarjosi työntekijöiden käyttöön polkupyörän 1940-luvulta alkaen ja moottoripyörän peräkärryineen 1950-luvulla.
Kirkonkylän keskus muutettiin vuonna 1936 alkuperäisestä paikastaan osuuskaupan talon kolmanteen kerrokseen, jossa se oli vuoteen 1962 asti. Keskukseen oli palkattu muutamia ”keskusneitejä”, heistä pitkäaikaisin oli Elsi Rothström. Laitilan Puhelinosuuskunnan ensimmäiset viisikymmentä vuotta olivat pääosin käsivälitteisen puhelinliikenteen aikaa. Keskustenhoitajia muistutettiin joskus siitä, että he eivät saa kuunnella ”salaa” kenenkään puheluja.
Puhelinten automatisointi alkoi vuonna 1956 Malvon keskuksesta, ja koko Laitilan osalta urakka oli valmis kymmenen vuoden kuluttua. Kirkonkylän keskus automatisoitiin vuonna 1962. Osuuskunnan oman Puhelintalo valmistui vuonna 1959 Mikaelinkadun alkupäähän, jonne automaattikeskus rakennettiin. Omasta rakennuksesta oli haaveiltu jo 1920-luvulla. Veivillä varustetun puhelimen sijalle tuli puhelin, jossa oli sormella kierrettävä numerolevy.
Laitilassa käytiin 1960-luvun alussa voimakassanaista keskustelua osuuskunnan myymisestä valtiolle. Kiistely ja selvitysten teko kesti kolme vuotta, tuloksena päätös myydä koko laitos valtiolle. Ostajakandidaatilla ei kuitenkaan vuonna 1965 ollut budjetissaan varoja tarkoitukseen, ja asian käsittely päättyi siihen. Heti tämän jälkeen alkoi toinen kiista: Uudessakaupungissa toimiva ja verkkoryhmäkeskusta ylläpitävä Vakka-Suomen Puhelin Oy pyrki sulauttamaan itseensä naapuripuhelinlaitokset, myös Laitilan Puhelinosuuskunnan. Laitilan kaukopuhelut kulkivat Uudenkaupungin keskuksen kautta, ja paikkakuntien välisten puhelinyhteyksien määrä oli aivan riittämätön; Laitila yritti saada lisää yhteyksiä, mutta naapuri jarrutteli asiaa. Riidan toinen puoli koski korvausta, joka Laitilan oli maksettava Uudellekaupungille. Vuosien kuluessa yhteyksiä saatiin lisää, mutta hinnoittelusta väännettiin kättä koko 1970-luku. Lopullisesti asia ratkesi Laitilan saadessa suorat kaukoyhteydet Turkuun vuonna 1987.
Varsinaista yleisöpuhelinten aikaa Laitilassa elettiin 1970- ja 1980-luku. Ensimmäinen puhelinkioski katukuvaan ilmestyi vuonna 1966 ja viimeinen rahapuhelin irrotettiin terveyskeskuksen seinästä vuonna 2005. Suurimmillaan yleisöpuhelinten määrä oli vuonna 1997, jolloin niitä oli 25, osa kioskeja ja osa sisätiloissa; noin puolet toimi silloin muovisella puhelinkortilla. Matkapuhelinten yleistyessä yleisöpuhelimet tulivat muutamassa vuodessa tarpeettomiksi.
Parhaiten tuotti Kantakievarin luona ollut kioski, toiseksi tuottoisin oli Vihtorinkadun ja Eurantien risteyksessä ollut, uimahallin puhelimen kolikkolipas täyttyi hitaimmin. Puhelinkioskeihin kohdistunut ilkivalta aiheutti asentajille paljon työtä. Rahalippaat tyhjennettiin perjantaisin.
Kaapelitelevisiolähetykset alkoivat Laitilassa vuonna 1982 Suomessa ensimmäisenä maalaiskuntana, samalla alkoi myös Laitila-TV:n uraauurtava toiminta, joka perustuu vapaaehtoiseen yhdistystoimintaan. Osuuskunnan hallituksen puheenjohtajan Eino Eerolan aloitteesta oli 1970-luvun alussa keskustan maanrakennustöiden yhteydessä maan alle kätketty suhteellisen edullista kaapelikanavaputkea. Vuonna 1981 lähelle meijeriä osuuskunta pystytti korkean maston, jolla alettiin välittää puhelinliikenteen lisäksi radio- ja televisio-ohjelmia keskustan taloihin maakaapeleita pitkin. Radiolinkkipeilin avulla Ahvenanmaalta saatiin myös Ruotsin ohjelmia. Vuonna 1985, vuotta ennen kaupungiksi muuttumista Laitila siirtyi ensimmäisenä maalaiskuntana satelliittiaikaan SkyChannel–ohjelmien myötä.
Laitilan Puhelinosuuskunta hankki vuonna 1971 Mikaelinkadun alkupäästä itselleen lisätiloiksi entisen Elon Sähkö ja Vesi –liikkeen rakennuksen. Osuuskunnan nykyinen toimitalo Telekulma valmistui vuonna 1989, samaan aikaan kuin Laitilan keskustan ilme muutenkin uudistui. Toimitalo on rakennettu korottamalla ja laajentamalla entistä Puhelintaloa. Uusi digitaalinen keskustekniikka vaati lisää tilaa, samalla alkoi myös kylien päätekeskusten digitalisointi. Siihen liittyvä valokaapeliyhteyksien rakentaminen alkoi 1990-luvun alussa. Uudessa telemyymälässä erilaiset puhelimet ja tietoliikennelaitteet saatiin hyvin esille.
Nykyään kaikkien ulottuvilla olevat GSM-matkapuhelimet tulivat Laitilassa käyttöön vuonna 1992. Sitä ennen, vuodesta 1988, oli ollut käytössä NMT-puhelimia. Laajakaistapalvelu alkoi Laitilassa vuonna 2000. Toimitusjohtaja Jouni Parkkosen (vuodesta 2005) johdolla osuuskunta on jatkanut uusimman tekniikan hyödyntämistä: WiMAX-laajakaistaverkkoa rakennetaan koko Vakka-Suomen tarpeisiin.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jukka Vehmas (2009) - Laitilan Puhelin 100-vuotta