Lailaps

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Lailaps (muinaiskreikaksi Λαῖλαψ 'myrskytuuli') oli kreikkalaisessa mytologiassa maaginen koira, joka aina sai saaliinsa kiinni. Koiran alkuperästä on olemassa useita eri tarinoita, joskin ne kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että lopulta Lailaps päätyi Prokriille.

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Artemis[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyginus kertoo, kuinka Kefaloksen saatua vaimonsa Prokriin kiinni siitä, että tämä antautuisi tuntemattomalle miehelle, tämä pakeni Kreetalle. Siellä Artemiin tuli Prokrista sääli, ja hän lahjoitti Prokriille sekä Lailapsin että keihään, joka ei koskaan osu harhaan. Lopulta koira siirtyy Kefaloksen omistukseen Prokriin vuorostaan naamioiduttua ja vieteltyään puolisonsa tuntemattomana sänkyyn vastalahjaksi keihäästä ja koirasta.[1] Ovidiuksen versiossakin Prokris pakenee, mutta hänen paluunsa tapahtuu siksi, että suuressa kaipuussaan Kefalos tunnusti virheensä, pyysi anteeksi ja anoi vaimoaan palaamaan. Prokriin palattua he elivät taas onnellisesti yhdessä, ja Prokris antaa pakomatkansa aikana Artemiilta saamansa keihään ja koiran miehelleen.[2]

Minos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolmas versio, josta on viitteitä sekä Apollodoroksen, Hyginuksen ja Antoninus Liberaliksen teoksissa, kertoo Prokriin saaneen koiran kuningas Minokselta kiitokseksi hänen parantamisestaan.[3] Zeus oli alun perin antanut sen Europelle vahtikoiraksi.[4][5]

Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Prokriin kuoltua Kefalos toi Amfitryonin pyynnöstä koiran metsästämään Teumessoksen kettua, villipetoa, joka puolestaan oli lumottu olemaan jäämättä koskaan kiinni. Zeus pohti syntynyttä paradoksia ja päätyi muuttamaan molemmat kiveksi.[6][3]

Hyginus mainitsee Ison koiran tähdistön olleen mahdollisesti Lailapsin, joka on korotettu taivaalle. Hän tosin jatkaa, että asiasta on myös kaksi eriävää koulukuntaa: toisen mielestä kyseessä on Orionin ja toisen Ikaroksen koira.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hyginus, Fabulae clxxxix (engl. käännös).
  2. Ovidius, Muodonmuutoksia vii.661– (engl. käännös).
  3. a b Apollodoros, Kirjasto 2.4.7 (engl. käännös).
  4. a b Hyginus, Astronomica ii.35 (engl. käännös).
  5. Antoninus Liberalis, Muodonmuutoksia 41.
  6. Pausanias, Kreikan kuvaus 9.19.1 (engl. käännös)