Lahjoitusmaa

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Lahjoitusmaakartanot olivat suuria maa-alueita, joita Ruotsin kuninkaat antoivat lahjaksi ansioituneille alaisilleen. Kartanon alueella asuneet torpparit ja talonpojat joutuivat tekemään veronluonteisia taksvärkkitöitä kartanonomistajan tiluksilla. [1] Suomessa lahjoitusmaakartanoita oli ennen kaikkea valloitetussa Karjalassa, missä kuningatar Kristiina jakeli niitä. Iso osa kartanoista lahjoitettiin vuosina 1680–1740.[2]

Nykyisen Suomen ainoa lahjoitusmaakartano on Koitsanlahti.[3] Se sijaitsee noin 10 km Parikkalan keskustasta Simpelejärven itärannalla korkean harjun laella.[4]

Autonomian aikana lahjoitusmaita pidettiin jo yhteiskunnallisena ongelmana, koska kartanonherrat saattoivat riistää talonpoikia julmasti. 1800-luvun lopulla valtiopäivät päättivät, että Suomen valtio lunastaisi lahjoitusmaat lääninherroilta ja että talonpojat saisivat lunastaa ne pitkäaikaisen valtionlainan avulla.[5]

Lahjoitusmaita omistivat mm. Musin-Puškin, Kuscheleff-Besborodko ja Freedricksz -suvut.

[muokkaa] Lähteet

  1. Muolaa
  2. Pirkko Rastas: Lahjoitusmaitten ongelma
  3. Etelä-Karjalan museot
  4. NBA
  5. Pirkko Rastas: Lahjoitusmaitten ongelman ratkaisu
Henkilökohtaiset työkalut