Lahjoitusmaa
 |
Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Lahjoitusmaat olivat yksittäisiä tiloja tai kokonaisia kyliä, joita Venäjän tsaarit luovuttivat ansioituneille alaisilleen Suuressa Pohjan sodassa ja Hattujen sodassa vallatulta Vanhan Suomen alueelta. Lahjoitusmaan saajat eli donetaarit paitsi keräsivät alueelta talonpoikien ja torppareiden verotulot, päättivät pitkälti myös tämän alueen hallinnosta ja oikeudenpidosta.[1]
Nykyisen Suomen alueella ainoa lahjoitusmaakartano on Koitsanlahti.[2] Se sijaitsee noin 10 km Parikkalan keskustasta Simpelejärven itärannalla korkean harjun laella.[3]
Autonomian aikana, Vanhan Suomen alueen palauduttua muun Suomen yhteyteen, lahjoitusmaita pidettiin jo yhteiskunnallisena ongelmana. Kartanonherrat saattoivat riistää talonpoikia julmastikin. 1800-luvun lopulla valtiopäivät päättivät, että Suomen valtio lunastaisi lahjoitusmaat lääninherroilta ja että talonpojat saisivat lunastaa ne pitkäaikaisen valtionlainan avulla.[4]
Lahjoitusmaita omistivat mm. Musin-Puškin, Kuscheleff-Besborodko ja Freedricksz -suvut.
