Lahden taistelussa kaatuneiden saksalaisten muistomerkki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Willehard Martin ja Urho Heinänen, Taistelun jälkeen, 1920.

Lahden taistelussa kaatuneiden saksalaisten muistomerkki eli Taistelun jälkeen[1] on Willehad Martinin ja Urho Heinäsen[2][3] veistämä, vuonna 1920 paljastettu muistomerkki Lahden taistelussa kaatuneen 73 saksalaisen sotilaan muistoksi. Muistomerkki on Lahden vanhalla hautausmaalla.

13. kesäkuuta 1918 nimitettiin pormestari Lyytikäisestä, kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja Vitalista ja valtuusmies (kaupunginvaltuutettu) Teittisestä koostuva kolmihenkinen komitea, jonka tehtävänä oli suunnitella hautapatsaan hankinta sekä haudan jatkuva hoito. Tätä varten myönnettiin kolmetuhatta Suomen markkaa.

Lisäksi Lahden kaupunginvaltuusto järjesti raha-avustuksen kaatuneiden omaisten hyväksi 1918 sekä ilmoitti pystyttävänsä muistomerkin, sekä hoitavan haudat (kirje saksalaisen osasto Brandensteinin komentajalle Otto von Brandensteinille).

Lahden kaupunginvaltuuston ilmoitus Brandensteinille[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

»K. Herra Eversti v. Brandenstein.

Osoittaakseen kiitollisuuttaan ja myötätuntoaan Teidän johtonne alaisille saksalaisille sotajoukoille, joitten uhrautuvaisuutta ja urhoollisuutta Lahden kaupunki ikuisesti saa kiittää siitä, että kaupunki on vapautunut kapinallisista punakaartilaisista ja että kapinallisten pitkällinen, voimakas hyökkäysyritys kaupunkiin loistavalla tavalla on tullut torjutuksi, on kaupungin valtuusto tänä päivänä pitämässään kokouksessa päättänyt kaupungin puolesta lahjoittaa viisikymmentätuhatta Suomen markkaa jaettavaksi niitten sotilashenkilöiden jälkeenjääneille omaisille, jotka kaupungin valtauksessa ja puolustuksessa ovat saaneet sankarikuoleman. Tämän summan liittää valtuusto tämän kirjeensä mukaan lausumalla toivomuksen, että lahjoitus, joskin vähäinen, kuitenkin on omiaan osoittamaan valtuuston syvää kunnioitusta ja kiitollisuudentunnetta urheille vapauttajillensa.

Tässä yhteydessä pyytää valtuusto ilmoittaa, että valtuusto on päättänyt pystyttää muistomerkin kaatuneitten sankarien haudalla sekä vastaisuudessa kaupungin puolesta huolehtia haudan hoitamisesta.

Kaupunginvaltuuston puolesta:

OSKAR NORDQVIST.

Ernst G. Mesterton.lähde?»

Eversti Otto von Brandensteinin vastaus Lahden kaupunginvaltuustolle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

»Hyvin arvoisat Herrat!

Vaikkakin jo suullisesti olen ilmaissut syvästi tuntemani kiitollisuuden Herra Pormestarille kaupungin jalomielisestä lahjasta Lahden kaupungin valloituksessa ja puolustuksessa sankarikuoleman kärsineiden saksalaisten sotamiesten jälkeenjääneiden perheiden hyväksi, tahdon tämän kuitenkin vielä kirjeellisesti toistaa.

Lahden kaupunginvaltuusto on lahjoittamalla tämän suuren summan taisteluissa 19 p:stä huhtikuuta 1 p:ään toukokuuta kaatuneiden saksalaisten sotilaiden jälkeenjääneiden omaisten avustamiseksi sekä kaatuneiden haudoille pystytettäväksi muistopatsaan ja niiden hoidosta huolehtimisen kautta – kaikki tämä huolimatta sodan tuottamista vahingoista ja häiriöistä – antanut todistuksen niin jalosta ja sydämellisestä suhtautumisesta, että se senkautta on asettanut häviämättömän muistopatsaan kaikkien saksalaisten sotamiesten sydämiin.

Minä lausun kaupungin arvoisille Edustajille alaisten joukkojen nimessä syvästi tuntemani sydämellisimmän kiitollisuuden, pyytäen suosiollisesti saattamaan sen Lahden asukasten tietoon.

Nämä todisteet kaatuneiden kunnioittamisesta tulevat laajalle haarautuvia kanavia myöden Saksan kansalle kertomaan Lahden asukkaiden jalomielisyydestä, ja siten osaltaan myötävaikuttamaan molempien kansojen sydänten lähentymiseen.

Kunnioittavimmin

Brandenstein.lähde?»

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lindström, Vili: Lahti - patsaiden kaupunki (Internet Archivesta) Ess.fi. 20.4.2007. Etelä-Suomen Sanomat. Arkistoitu 29.9.2007. Viitattu 15.6.2016.
  2. Vanha hautausmaa Lahden seurakuntayhtymä. Viitattu 15.6.2016.
  3. Palkinnot, arvonimet: Heinänen, Urho Suomen kuvataiteilijat, verkkomatrikkeli. Suomen Taiteilijaseura. Arkistoitu 22.7.2011. Viitattu 15.6.2016.