Lahden historia

Tämä artikkeli käsittelee Lahden historiaa esihistoriallisesta asutuksesta nykypäivään saakka. Lahden kaupunki on perustettu vuonna 1905.

Esihistoriallinen asutus

Lahden asukasluvun kasvu

Vuosi	Asukasluku
1906	2 779
1910	5 996
1915	4 974
1920	5 212
1925	8 315
1930	10 083
1935	21 167
1940	24 757
1945	33 725
1950	43 571
1955	48 112
1960	65 210
1965	79 829
1970	88 393
1975	94 862
1980	94 767
1985	94 447
1990	93 151
1995	95 119
1996	95 501
1997	95 854
1998	96 227
1999	96 666
2000	96 921
2002	97 968
2003	98 253
2004	98 281
2005	98 349
2006	98 413

Renkomäen Ristolassa tehtyjen kaivauksien perusteella Lahden seudulla oli asutusta jo yli 10 000 vuotta sitten, mikä tekee Lahden alueesta erään Suomen vanhimmista tunnetuista asuinpaikoista.

Keskiajalta autonomian aikaan

Ensimmäinen asiakirjamaininta Hollolan pitäjään kuuluneesta Lahden kylästä on vuodelta 1445. Hämeen maakirjassa vuodelta 1558 mainitaan Lahden kylässä olleen 24 taloa.

Nykyisen Lahden vaiheet liittyvät sen emäpitäjän Hollolan historiaan ja hallinnollisesti pääasiassa Hämeen linnaläänin, mutta myös Kymenkartanon historiaan.

Helsingin tultua perustetuksi Kustaa Vaasan käskyllä 1550 Tallinnan kilpailijaksi Suomenlahdella Hollolan hallintopitäjä siirrettiin Hämeen alaisuudesta Porvoon voutikuntaan.

Vuosina 1555–1556 käydyn Venäjän-sodan jälkeen perustettiin Hollolan voutikunta, missä oli Hollolan kuninkaankartano keskuksena. 1752 Hauhon ja Hollolan voutikunnat yhdistettiin Hauhon ja Yliseksi (Hollolan) voutikunnaksi, jolloin päähallintopaikan muuttuessa muualle jäi kuninkaankartano pappilaksi. Vuonna 1649 voutikunta jaettiin Ylä- ja Ala-Hollolan voutikuntiin, jolloin Lahden seutu kuului Ylä-Hollolan voutikuntaan. Läänin keskuspaikkana oli jälleen Hämeenlinna lukuun ottamatta vuosia 1648–1776, jolloin se oli Helsinki.

Vaikka Lahden kylä oli suuren Hollolan pitäjän takamaita ja kooltaan pieni, sen sijainti oli liikenteellisesti merkittävä. Sen kautta kulki jo 1400-luvulla Hämeenlinnasta Viipuriin johtanut Ylinen Viipurintie, josta erkani Lahden kohdalla Olavinlinnaan johtanut Suur-Savon Valtatie. Kun Hollolan pitäjä vuonna 1672 sai markkinaoikeudet, markkinapaikaksi määrättiin Lahden kylä, ”joka sijaitsee suuren yleisen maantien varrella ja kaikista neljästä kaupungista, Turusta, Viipurista, Helsingistä ja Porvoosta, sopivan matkan päässä”. Lahdesta tuli näin puoleksi vuosisadaksi huomattava markkinapaikka, jossa kävivät kauppaa kaikkien neljän kaupungin porvarit. Vuonna 1727 markkinat kuitenkin siirrettiin Helsingin porvarien aloitteesta Asikkalan Anianpeltoon, jonne oli paremmat yhteydet Päijänteen vesistöstä. Markkinoiden menettämisen jälkeen Lahti taantui merkityksettömäksi maalaiskyläksi 1800-luvun lopulle asti.

Hattujen sodan (1741–1743) jälkeen, kun Ruotsi oli menettänyt osan Kaakkois-Suomea Venäjälle, Turun rauhassa perustettiin aluemenetysten vuoksi Kymenlaaksoon uudeksi hallintopaikaksi Degerby eli Loviisa, johon osa Uuttamaata ja Hämeen läänin eteläosa liitettiin 1747 osaksi Kymenkartanoa. Kustaa III:n aikana pyrittiin luonnonmukaisiin rajoihin, mikä tarkoitti rajanvetoa Päijänteen ja Porvoonjoen kautta. Päijänteen rannalla oleva Jalkaranta kuului Hämeen lääniin, kun taas Lahden kylän pääosa kuului Uudenmaan lääniin. 1830 läänijaossa Hollola ja Lahti sen osana liitettiin Hämeen lääniin, kun taas Heinola erotettiin Mikkelin lääniin.

Vuonna 1868 ryhdyttiin rakentamaan Riihimäki–Pietari-rautatietä, joka kulki Salpausselän harjua pitkin ja Lahden kylän kautta. Ensimmäinen veturi ajoi Lahteen elokuussa 1869, ja seuraavan vuoden alussa vihittiin käyttöön koko Riihimäki–Pietari-rataosuus. Rautatien tullessa Lahden kylässä oli vain kahdeksantoista taloa, mutta rautatien ansiosta alue alkoi nopeasti kasvaa ja kehittyä. Lahteen alkoi syntyä saha- ja puunjalostusteollisuutta, jonka toimintaa edesauttoi Vääksyn kanavan avautuminen 1871 ja sen kautta saavutettu uittoyhteys Päijänteen vesistöön. 24. toukokuuta 1878 Lahti sai kauppalanoikeudet keisari Aleksanteri II:n mahtikäskyllä. Samana vuonna Lahden kauppala sai ensimmäisen asemakaavansa, johon edelleenkin perustuu kaupungin ydinkeskusta. Kauppala rakennettiin rautatieaseman pohjoispuolelle. Asemakaavan laatimista helpotti se, että käytännöllisesti katsoen koko vanha kylä oli vuonna 1877 tuhoutunut suuressa tulipalossa.

Lahden kauppala 1878

Suomen teollistuessa alkoi sahauksella olla merkitystä. Tämä aiheutti vesikuljetusten arvon nousun ja lopulta rautateiden perustamisen vesikuljetuksia korvaavana tai täydentävänä kuljetusmuotona.

Kahvilakäytössä oleva Lahden vanha Vesijärven rautatieasema (4.2.2006). Äärivasemmalla näkyy Sibeliustalo.

Lahden kehitykselle oli merkittävää se, että Suomen suuriruhtinaskunnan senaatti päätti suosia rautateitä ja olla rakentamatta toivottua määrää kanavia ja että ratalinjauksissa päätettiin rakentaa Lahti–Riihimäki-rata, mikä loi pohjan Lahden kylän kasvamiselle Lahden kauppalaksi ja lopulta Lahden kaupungiksi. Lahden kaupunki syntyi rautatie-, vesi-, ja maaliikenteen risteyskohtaan. Kauppalana Lahti oli epäitsenäinen kauppala ja kuului Hollolaan.

Lahden kaupunki 1905

Itsenäisenä kaupunkina ollessaan on Lahteen liitetty lisää alueita Hollolan kunnasta 1916, 1923, 1933 ja 1956.

Toisen maailmansodan jälkeen

Toinen merkittävä kasvuimpulssi väestönkehityksen kannalta oli siirtoväen tulo Lahteen jatkosodan jälkeen ja sen jälkeen yleinen maalta-kaupunkiin-liike.

Kulttuurikaupungiksi

Vuoden 1878 palonsa jälkeen epäitsenäiseksi Lahden kauppalaksi muuttunut Lahti sai kaupungin oikeudet 1905, mitä Lahden kaupunki juhli satavuotisjuhlanaan 2005. Satavuotisjuhliin liittyi useita tilaisuuksia, joista ehkä näyttävin oli 20. elokuuta 2005 järjestetty marssi.

Aiheesta muualla

• Tietoja Lahdesta > Historia (Arkistoitu – Internet Archive)