Laakiopurkaus
Sivulta puuttuu Laakiobasalttipurkaus on valtava laavapurkaus, joka peittää hyvin laajoja alueita basalttisella laavalla.
Laakiobasalttipurkauksessa maan kuoreen aukeaa yksi tai useampi halkeama, joista saattaa suihkuta laavaa jopa satojen metrien korkeuteen. Juokseva, basalttinen laava virtaa laajoille alueille synnyttäen valtavan suuria basalttilaakioita, jotka lasketaan kuuluviksi suuriin magmaprovinsseihin (engl. LIP, large igneous province). Laakiopurkausten arvioidaan liittyvän kuumiin pisteisiin, hautavajoamiin ja pluumeihin, mutta niille ei ole olemassa yhteistä hyväksyttyä syntymallia.
Vaikka historiallisella ajalla varsinaisia suuria laakiobasalttipurkauksia ei olekaan tapahtunut (Columbia-joen laakiobasaltit ovat nuorimpia purkauduttuaan n. 17 miljoonaa vuotta sitten), olemukseltaan hyvin samankaltaisia pienempiä purkauksia tunnetaan. Kun Islannissa sijaitseva Laki-purkaus (nimi tulee alueen korkeimman huipun mukaan) purkautui 1783–1784 kahdeksan kuukauden ajan, avautui noin 135 kraatteria halkeamien revetessä. Syntyi noin 600 neliökilometrin laavakenttä, johon purkautui ainetta 15 km³. Laava suihkusi [1] ylös 800–1400 metrin korkeuteen ja tuhkapilven on arvioitu kohonneen 15 kilometrin korkeuteen. [2]
Sisällysluettelo |
Suuria basalttilaakioita [muokkaa]
- Deccanin laavapurkaukset: Jättimäinen laakiobasalttipurkaus Intiassa noin 65 miljoonaa vuotta sitten synnytti Deccanin laavakentät. Deccanin laakion ala on yli 500 000 km², ja sen arvellaan syntyneen noin miljoonassa vuodessa samoihin aikoihin liitukauden joukkotuhon kanssa.[3]
- Siperian laakiobasalttipurkaukset
- Karibian-Kolumbian tasanko
- Karoo-Ferrar laakiobasalttiprovinssi
- Keski-Atlantin laavakentät
- Permi-Emeisha
- Jamesonin maa
- Kerguelenin tasanko
- Ontong-Java-tasanko
- Paranan basaltit
- Columbia-joen tasanko
Laakiopurkaukset ja joukkosukupuutot [muokkaa]
Monia suuria laakiobasalttipurkaksia on ehdotettu suurten esihistoriallisten eliöstöjen joukkotuhojen syyksi. Toiseksi mahdolliseksi syyksi esitetään jättimäistä asteroidin impaktia. 11 suuresta laakiobasalttipurkauksesta seitsemään liittyy merien hapenpuute, anoksia ja joukkosukupuutto[4]. Tunnetuimmat näistä suurista purkauksista ovat Siperian laakiobasalttipurkaukset, jotka aiheuttivat Permi-triaskauden joukkosukupuuton. Emeishan laakiobasalttipurkaukset aiheuttivat luultavasti hieman aiemmin tapahtuneen Guadalupe-kauden joukkosukupuuton. Triaskauden lopun joukkosukupuutto saattoi aiheutua Keski-Atlantin laavapurkauksista. Joidenkin mielestäkenen mukaan? isot laakiobasalttipurkaukset saattoivat alkaa ison asteroidin törmäyksestä maahan.
Kaksi joukkosukupuuttoa muistuttavat permikauden lopun tuhoa hyvin paljon. Toinen on jurakauden Toarcian-kauden joukkosukupuutto, joka lienee aiheutunut Etelä-Afrikan Karoo-Ferrarin basalttien synnystä n. 180 miljoonaa vuotta sitten. Toinen taas on Brito-Arktisten laakiobasalttien syntypurkauksista aiheutunut paleoseenikauden lopun joukkosukupuutto noin 55 miljoonaa vuotta sitten. Molempiin joukkosukupuuttoihin liittyi permikauden joukkotuhon tavoin merieliöstön kuolemaa, eloperäisen hiilen määrän muutoksia, lämpenemistä ja merenpohjan hapenpuutetta. Molemmissa tapauksissa saattoi ilmakehään vapautua metaania[5].
Siperian laakiobasalttipurkaus permikaudella [muokkaa]
-
Pääartikkeli: Siperian laakiobasalttipurkaukset
Siperiassa tapahtui eräs suurimmista laakiopurkauksista 500 miljoonan vuoden sisään. Purkausalue on nykyisellä Keski-Siperian laakiolla Siperian suurten jokien seudulla Ob- ja Lenajokien välissä. Sen keskus oli noin 500 kilometriä Norilskista etelään. Laavaa purkautui yhteensä yhdestä neljään miljoonaa kuutiokilometriä. Purkausalue kattoi jättimäisen alan: 50°–75° pohjoista leveyttä 60°–120° itäistä pituutta.
Noin 251–250 miljoonaa vuotta sitten Maan vaipasta nousi kuuma laavapatsas, pluumi. Ensin tapahtui räjähdyspurkauksia, joihin liittyi ryoliittista laavaa ja tuffisadetta. Sitten rakopurkaukset purkivat basalttista laavaa joka levisi laajoille alueille. Tuhkaa satoi ainakin Kiinassa asti. Purkaukset kestivät noin miljoona vuotta.
Purkausalue oli alun perin monta kertaa Euroopan kokoinen, nykyään alueesta on jäljellä enää kaksi miljoonaa neliökilometriä. Vulkaaninen toiminta kesti miljoona vuotta permikauden ja triaskauden rajalla 250 miljoonaa vuotta sitten. Epäillään, että tällä purkauksella olisi yhteyttä permikauden lopun matelijoiden ja merieläinten joukkosukupuuttoon. Koska arviolta noin 99,5 prosenttia yksittäisistä eliöistä kuoli, tuhoa sanotaan monesti ”suureksi kuolemaksi”.
Tuho olisi johtunut purkaustuotteiden vapautumisesta ilmekehään: tulivuorten hiilidioksidi olisi kuumentenut kasvihuone-ilmiöllä maata, mikä olisi vielä vapauttanut syvämerien klatraattikerrostumien metaanihydraatin metaanin Maata kuumentemaan. Tulivuorista tuli meriveteen rikkiä, klooria ja fluoria. Pintaveden happamuus laski[6].
Metaanin, häkäkaasun ja muiden purkauskaasujen hapettuminen söi Maan ilmakehän hapen. Maan kuumenemisen aiheuttama merien muuttuminen olisi luonut rikkibakteereille hyvät olot, mikä olisi myrkyttänyt Maata, jossa oli ohut ilma. Hiilihapon happamoittama niukkahappinen, rikkipitoinenkin meri olisi ollut monille eliöille elinkelvoton. Huokoseläimet olivat happamelle merivedelle herkkiä, mutta piilevät kestivät pisimpään.
Muutamia laakiobasaltteja joukkotuhoihin liittyen [muokkaa]
Lueteltu basalttimuodostuman nimi ja sen ikä, purkautuneen basaltin tilavuusarvio, joukkosukupuutto ja sen ikä
- Emeishan: Permikauden keskivaiheen Guadalupe-vaiheen lopun joukkosukupuutto
- Siperia: 250 miljoonaa vuotta sitten, 2 milj. km3[7]
- Keski-Atlantti: Triaskauden lopun joukkosukupuutto
- Karroo: 190 miljoonaa vuotta sitten, 1 milj. km3 Pliesbach-vaiheen joukkosukupuutto
- Parana (Brasilia): 130 miljoonaa vuotta sitten, 800 000 m3
- Namibia: 137 miljoonaa vuotta sitten, Tithon-vaiheen joukkosukupuutto
- Rajmahal: 200 000 km3 Apt-vaiheen joukkosukupuutto noin 110 miljoonaa vuotta sitten
- Läntisen Tyynenmeren merivuoret, Rongorongo: 1 milj. km3, Cenoman-vaiheen joukkosukupuutto noin 91 miljoonaa vuotta sitten
- Deccanin laakiobasaltit: 66 miljoonaa vuotta sitten, 1,5 milj. km3, liitukauden lopun joukkosukupuutto
- Brito-arktiset laakiobasaltit Grönlannissa, Islannissa, Britteinsaarilla[8]: 300 000 km3, Myöhäisesoseenin joukkosukupuutto, lämpöpiikki PETM
- Etiopian laakiobasaltit: 35 miljoonaa vuotta sitten, 350 000 km3, Myöhäiseoseenin joukkosukupuutto
- Columbiajoen laakiobasaltit: 16 miljoonaa vuotta sitten, 450 000 km3, Keskimioseenin joukkosukupuutto 14 milj. v. sitten
Katso myös [muokkaa]
Lähteet [muokkaa]
- Flood basalts, mantle plumes & mass extinctions The Geological Society
- Siberian Traps University of Bristol
- Kalle Taipale: Levoton maapallo. Kirjayhtymä OY 1996. ISBN 951-26-4160-7
- Juhani Kakkuri: Tulivuoret, matka vulkaanien maailmaan. WSOY 2005. ISBN 951-0-30084-5
Viitteet [muokkaa]
- ↑ lava fountain U.S. Geological Survey
- ↑ Lakagígar The Environmental and Food Agency of Island
- ↑ Deccan Traps Geological Society Of America
- ↑ http://www.geocities.com/earthhistory/permo.htm The Permian-Triassic Mass Extinction ja (Wignall, 2001)[vanhentunut linkki]
- ↑ http://www.geocities.com/earthhistory/permo.htm,The Permian-Triassic Mass Extinction,(e.g. Hesselbo et al., 2000; Katz et al., 1999)[vanhentunut linkki]
- ↑ Taipale 1996, s. 103
- ↑ Taipale 1996, s. 102
- ↑ Kakkuri 2005, sivu 37
