La Strada – Tie
| La Strada – Tie | |
|---|---|
| La strada | |
 |
|
| Ohjaaja | Federico Fellini |
| Käsikirjoittaja |
Federico Fellini Tullio Pinelli Ennio Flaiano |
| Tuottaja |
Carlo Ponti Dino De Laurentiis |
| Säveltäjä | Nino Rota |
| Kuvaaja | Otello Martelli |
| Leikkaaja | Leo Cattozzo |
| Pääosat |
Giulietta Masina Anthony Quinn Richard Basehart Aldo Silvani |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Italia |
| Tuotantoyhtiö | Ponti - De Laurentiis |
| Levittäjä |
Paramount Pictures Netflix |
| Ensi-ilta | 1954 |
| Kesto | 107 min |
| Alkuperäiskieli | italia |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
La Strada – Tie (La strada) on Federico Fellinin ohjaama italialainen elokuva vuodelta 1954. Elokuva on tragedia. Tällä elokuvalla Fellini nousi kansainväliseen maineeseen. Naispääosaa näyttelee Fellinin puoliso Giulietta Masina.[1]
Elokuva sijoittuu kiertävän sirkuksen maailmaan. Zampano (Anthony Quinn) on karski voimamies. Äiti myy aran Gelsominan (Giulietta Masina) Zampanolle. Kaksikko liittyy kiertävään sirkukseen, jossa on Matto (Richard Basehart), akrobaatti ja pelle, joka yrittää saada Gelsominaa karkaamaan kanssaan.
Nino Rotan tunnusmelodia tuli tunnetuksi elokuvan ulkopuolellakin.
La stradaa pidetään Fellinin siirtymävaiheen elokuvana neorealismista satiirisiin fantasioihin.[2]
La strada on saanut yli viisikymmentä elokuvapalkintoa.[3] Vuonna 1979 kolmekymmentä suomalaista elokuva-arvostelijaa ja -asiantuntijaa äänesti kaikkien aikojen sadasta merkittävimmästä elokuvasta, ja La strada oli mukana heistä kuudentoista listalla.[4] Vuonna 2018 BBC:n kansainvälinen asiantuntijaraati äänesti sen kaikkien aikojen sadan parhaan ei-englanninkielisen elokuvan joukkoon.[5]
Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Palkinto/elokuvajuhla | Sarja | Palkittu |
|---|---|---|
| Bodil-palkinto[6] | Paras eurooppalainen elokuva | Federico Fellini |
| Blue Ribbon Awards, Japani | Paras vieraskielinen elokuva | Federico Fellini |
| Círculo de Escritores Cinematográficos, Espanja | Paras ulkomainen elokuva | Federico Fellini |
| Nastro d’argento | Paras ohjaaja | Federico Fellini |
| Paras tuottaja | Dino De Laurentiis, Carlo Ponti | |
| Kinema Junpo -palkinto, Japani | Paras vieraskielinen elokuva | Federico Fellini |
| New York Film Critics Circle | Paras vieraskielinen elokuva | Federico Fellini |
| Venetsian elokuvajuhlat[7] | Hopeinen leijona | Federico Fellini |
| Oscar-palkinto[8] | Paras vieraskielinen elokuva | Federico Fellini |
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Emmanuel Levy: La Strada: First Winner of Foreign Language Oscar emanuellevy.com. Arkistoitu 5.11.2014. Viitattu 6.5.2012. (englanniksi)
- ↑ Arto Pajukallio, Elokuvat, Helsingin Sanomat 27.5.2012, sivu D 13
- ↑ Kezich, Tullio. Fellini: His Life and Work. New York: Faber and Faber, 2006. ISBN 0-571-21168-2 s. 156
- ↑ Astala, Erkki: Ne sata tärkeintä, Projektio 2/1980 s. 7.
- ↑ The 100 greatest foreign-language films BBC Culture. 30.10.2018. Viitattu 14.11.2018. (englanniksi)
- ↑ Bodil Awards 1956 Bodilprisen.dk. Arkistoitu 10.9.2011. Viitattu 27.5.2012. (englanniksi)
- ↑ A. H. Weiler: La Strada Review NY Times. 17.7.1956. Viitattu 27.5.2012. (englanniksi)
- ↑ The 29th Academy Awards (1957) Nominees and Winners Oscars.org. Arkistoitu 6.7.2011. Viitattu 27.5.2012. (englanniksi)
| 1950-luku: Varieteen valot (1950) - Valkoinen sheikki (1952) - Vetelehtijät (1953) - Avioliittotoimisto, jakso L'amore in città (1953) - La strada – Tie (1954) - Huijarit (1955) - Cabirian yöt (1957) 1960-luku: Ihana elämä (1960) - Tohtori Antonion kiusaukset, jakso elokuvassa Boccaccio '70 (1962) – 8 ½ (1963) - Giulietta ja viettelykset (1965) - Toby Dammit, jakso elokuvassa Kolme askelta yöhön (1968) Block-notes di un regista (1969) - Fellinin Satyricon (1969) 1970-luku: Klovnit – onnellisten maailma (1971) - Fellinin Rooma (1972) - Amarcord (1973) - Fellinin Casanova (1976) - Orkesteriharjoitus (1978) 1980-luku: Naisten kaupunki (1980) Fellinin Laiva (1983) - Ginger ja Fred (1986) – Haastattelu (1987) 1990-luku: La voce della luna (1990) |