La storia di una donna
| La storia di una donna | |
|---|---|
 Elokuvan italialainen mainosjuliste. |
|
| Ohjaaja | Eugenio Perego |
| Käsikirjoittaja | Amleto Palermi |
| Kuvaaja | Antonino Cufaro |
| Pääosat | Pina Menichelli, Luigi Serventi, Livio Pavanelli |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Italia |
| Tuotantoyhtiö | Rinascimento Film |
| Levittäjä | Unione cinematografica italiana |
| Ensi-ilta | 6. maaliskuuta 1920 (Rooma) |
| Kesto | 2000/1300 metriä (70 min.) |
| Alkuperäiskieli | mykkäelokuva italiankielisin välitekstein |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
La storia di una donna (”Erään naisen tarina”) on vuonna 1920 valmistunut italialainen mykkäelokuva. Eugenio Peregon ohjaaman melodraaman pääosaa esittää elokuvadiiva Pina Menichelli.[1]
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ampumahaavan saanut kaunis nainen tuodaan sairaalaan. Lääkäri löytää päiväkirjan, joka kertoo tuntemattoman naisen tarinan. Orvoksi jäänyt Beatrice on palkattu seuraneidoksi rikkaalle kreivittärelle, jonka poika Paolo viettelee hänet. Kreivitär ajaa pois Beatricen, joka joutuu huijari Fabianon uhriksi. Lapsen synnyttänyt Beatrice päättää kostaa Paololle, jonka morsian näkee heidät arveluttavassa tilanteessa. Fabiano yrittää saada haltuunsa Paololle uskotut salaiset asiakirjat. Beatrice katuu, paljastaa kaiken Paololle ja joutuu Fabianon ampumaksi. Paolo saapuu lapsensa kanssa sairaalaan lohduttamaan kuolevaa Beatricea.[1][2]
Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Pina Menichelli | … | Beatrice |
| Luigi Serventi | … | Paolo |
| Livio Pavanelli | … | Fabiano[1] |
Teemat ja vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
La storia di una donna on tyypillinen esimerkki 1910-luvun elokuvadiivojen tähdittämistä melodraamoista, joissa oikeudeton nainen joutuu kaikin tavoin sadistisen miesten maailman uhriksi: raiskatuksi, aviottomaksi äidiksi, prostituoiduksi ja lopulta sijaiskärsijänä tapetuksi[3]. Yleisön ja kriitikkojen positiivisesti vastaanottama elokuva[1] on samalla havainnollinen todiste Italian elokuvateollisuuden uusiutumiskyvyttömyydestä, joka lamautti sen 1920-luvun alussa: päiväkirjaan perustuvasta uudenlaisesta kerrontatavastaan huolimatta se kuvaa maailmaa, jota ei ensimmäisen maailmansodan jälkeen ollut enää olemassa.[4] Samaan aiheeseen perustuu Amleto Palermin vuonna 1928 ohjaama La confessioni di una donna (”Erään naisen tunnustukset”)[1].
Restaurointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuva on restauroitu Bolognan elokuva-arkistossa osana EU:n rahoittamaa projektia. Restauroitu versio perustuu Brasilian ja Belgian elokuva-arkistoissa säilyneisiin alkuperäisiin nitraattifilmikopioihin. Portugalin- sekä ranskan- ja flaaminkieliset välitekstit on käännetty italiaksi. Alkuperäisestä 2000 metrin pituudesta on säilynyt 1300 metriä.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Dalle Vacche, Angela: Diva: Defiance and Passion in Early Italian Cinema. Austin: University of Texas Press, 2008. ISBN 978-0-292-71661-2.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Bianco e Nero, luglio/dicembre 1980. Il cinema muto italiano: I film del dopoguerra / 1920, s. 346–349.
- ↑ Dalle Vacche, s. 131–132.
- ↑ Dalle Vacche, s. 282, 299–290.
- ↑ Brunetta, Gian Piero: The History of Italian Cinema, s. 58–59. Princeton, Ocford: Princeton University Press, 2003. ISBN 978-0-691-11988-5.
- ↑ Elokuvan alkutekstit.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- La storia di una donna Internet Movie Databasessa (englanniksi)