La sfida dei giganti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
La sfida dei giganti
Elokuvan italialainen mainosjuliste.
Elokuvan italialainen mainosjuliste.
Ohjaaja Maurizio Lucidi
Käsikirjoittaja Lorenzo Gicca Palli
Tuottaja Achille Piazzi
Säveltäjä Ugo Filippini
Kuvaaja Alvaro Mancori
Leikkaaja Maurizio Lucidi
Lavastaja Giorgio Giovannini
Pääosat Reg Park, Gia Sandri, Giovanni Cianfriglia
Valmistustiedot
Valmistusmaa Italia
Tuotantoyhtiö Plaza Film, Schermi Riuniti
Ensi-ilta 13. elokuuta 1965 (Italia)
Kesto 91 min. (Italia)
Alkuperäiskieli italia
Tuotto 85 497 000 liiraa (Italia)
Aiheesta muualla
IMDb
DBCult

La sfida dei giganti (”Jättiläisten haaste”) on vuonna 1965 valmistunut italialainen seikkailuelokuva. Tyylilajiltaan peplumia edustavan filmin on ohjannut Maurizio Lucidi alias Maurice Bright. Sen päähenkilöä Herkulesta esittää kehonrakentaja Reg Park.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Herkules lähtee etsimään parannuskeinoa maan jumalan Gaian riivaamalle pojalleen Ksanthokselle. Sillä aikaa leskeksi jäänyt Syrakusan kuningatar Leda hankkiutuu eroon kosijoistaan ottamalla suojiinsa Herkuleena esiintyvän Gaian pojan Antaioksen, joka alkaa hallita maata julmana hirmuvaltiaana. Vapautettuaan Ksanthosin Gaian kirouksesta Herkules palaa kotiinsa, jossa hän kuulee nimellään esiintyvästä huijarista. Herkules tuhoaa Syrakusan aiheuttamalla tulivuori Etnan purkauksen ja tappaa Antaioksen painiottelussa nostaen hänet irti maasta, jolloin Gaia ei pääse auttamaan poikaansa.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Reg Park  … Herkules  
 Gia Sandri  … kuningatar Leda  
 Giovanni Cianfriglia  … Antaios  
 Adriana Ambesi  … Deianira  
 Luigi Barbini  … Ksanthos  
 Gianni Solaro  … Theseus  
 Franco Ressel  … Eteokles  
 Luigi Donato  … ruorimies  
 Corrado Sonni     
 Giulio Maculani     
 Mimmo Poli  … Hieron  
 Marisa Belli  … ”Auringon poikien” kuningatar[1]  

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

La sfida dei giganti on 1960-luvun viimeisiä peplum-elokuvia, ja katsojasta tuntuu, että tekijät ovat halunneet puristaa tyylilajista viimeisetkin mehut ennen kuin heittävät sen menemään[2]. Suuri osa elokuvasta koostuu Reg Parkin kahden ensimmäisen Herkules-filmin Herkules – Atlantiksen valloittaja ja Herkules voittaa helvetin uudelleen dubatuista kohtauksista, joiden ympärille on kyhätty kokonaan uusi juoni[3]. Elokuvaa varten perustetun tuotantoyhtiön Schermi Riuniti (”Yhtyneet valkokankaat”) nimessä voidaan nähdä ironiaa,[4] mutta toisaalta on arveltu, että tuottaja Achille Piazzi oli tapansa mukaan joutunut rahoitusvaikeuksiin ja myynyt projektin toiselle tuottajalle, joka on saattanut sen loppuun edellisistä filmeistä lainatulla aineistolla. Elokuvan ohjaajaksi mainittu Maurizio Lucidi oli aikaisemmin työskennellyt Atlantiksen valloittajan leikkaajana.[5] Ilmeisesti tässäkin tapauksessa Lucidi on toiminut lähinnä valmiin materiaalin leikkajana ja tarvittavat uudet osat on tehnyt kuvaaja Alvaro Mancori[4].

Puutteistaan huolimatta La sfida dei giganti on kiintoisa esimerkki peplumille muutenkin tyypillisestä kuvamateriaalin kierrätyksestä. Sen ansioita ovat Technicolor-väreissä tehty laajakangaskuvaus, Ugo Filippinin uudelleen säveltämä musiikki sekä Lorenzo Gicca Pallin käsikirjoituksen vanhempi-lapsi -teemat.[5] Reg Parkin, Steve Reevesin ja Gordon Scottin sijaisnäyttelijänä toiminut[4] Giovanni Cianfriglia on erinomainen Herkuleen läpeensä pahana kaksoisolentona[3]. Park on vakuuttava Herkules,[5] jonka uudet osuudet tunnistaa hänen partansa erilaisesta leikkauksesta[4]. Elokuvan kohokohta on uuteen materiaaliin kuuluva kiivas painiottelu[3] Grotte Di Salonen luolassa[6].

Vastaanotto ja julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

La sfida dei gigantin kaupallinen menestys jäi ymmärrettävistä syistä hyvin vähäiseksi. Se tuotti Italiassa ainoastaan 85 miljoonan liiran pääsylipputulot.[7]

Elokuvan englanninkielinen versio Hercules the Avenger on saatavilla Retromedian aluekoodittomana DVD-julkaisuna, joka on laadultaan vähintään tyydyttävä. Sen kylkiäisenä on Alan Steelin merirosvoseikkailu Hercules and the Black Pirate.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Anica: Archivio del Cinema Italiano Viitattu 6.6.2014. (italiaksi)
  2. Association Culturelle Franco-Italienne Machiavelli: Le défi des géants Viitattu 14.12.2012. (ranskaksi)
  3. a b c d Mondo Esoterica: Hercules the Avenger (1965) Viitattu 14.12.2012. (englanniksi)
  4. a b c d Della Casa, Steve; Giusti, Marco: Il grande libro di Ercole, s. 283–284. Roma: Centro Sperimentale di Cinematografia, Edizioni Sabinae, 2013. ISBN 978-88-98623-051.
  5. a b c Lucas, Tim: Mario Bava: All the Colors of the Dark, s. 410–411. Cincinnati: Video Watchdog, 2007. ISBN 0-9633756-1-X.
  6. Hughes, Howard: Cinema Italiano: The Complete Guide from Classics to Cult, s. 40. London, New York: I. B. Tauris, 2011. ISBN 978-1-84885-608-0.
  7. DBCult Movie Database Viitattu 6.6.2014. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]