La rondine

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
La rondine
La rondine.jpg
Alkuperäinen nimi La rondine
Määritelmä Commedia lirica in tre atti
Säveltäjä Giacomo Puccini
Libretto Giuseppe Adami
Pohjautuu Alfred Maria Willnerin ja Heinz Reichertin tekstiin
Tyylilaji commedia lirica
Kieli italia
Kantaesitys 27. maaliskuuta 1917
Théâtre du Casino, Monte Carlo
aikajana Puccinin oopperoista
La fanciulla del West
1910
La Rondine
1917
Il tabarro
1918

La rondine (Pääskynen) on italialainen ooppera, joka on monella tavalla poikkeuksellinen Giacomo Puccinin tuotannossa. Vuosina 1913–1921 tämä teos muuttui operetista lyyriseksi komediaksi. La rondine sävellettiin operettimaiseksi, kevyeksi oopperaksi. Operettimaisuutta tukevat muun muassa kevyet Wieniläisvalssit.

Kevyen oopperan synty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lokakuussa 1913 Puccini vieraili Wienin Karltheaterissa. Teatterin johtajat Heinrich Berté ja Siegmund Eibenschütz tarjosivat 200 000 Itävallan kruunua, mikäli Puccini säveltäisi operetin Karltheaterille. Teoksen maailman ensi-ilta olisi saksankielisenä Karltheaterissa. Alkuperäisen tekstin kirjoittivat Alfred Maria Willner ja Heinz Reichert. Saatuaan sen nähdäkseen Puccini ilmoitti 14. joulukuuta 1913 ettei sävellä operettia: "Io ne faccio un’opera comica. Opera comica si, operetta no."

La Rondine on ainoa ooppera, jonka on tuottanut Casa Sonzogno. Se on myös ainoa teos Puccinin uralla, jossa hän teki sopimuksen ennen kuin tiesi millainen oopperan tarina olisi. Puccini allekirjoitti sopimuksen 18. huhtikuuta 1914 ja teoksen nimeksi tulisi La rondine.

Libretistiksi Puccini valitsi Giuseppe Adamin.

Jouluun 1914 mennessä oli Puccini oli jo saanut sävellettyä jo kaksi näytöstä. Ensimmäinen maailmansota vaikeutti Puccinin sopimusta. Toukokuussa 1915 Italia julisti sodan Itävalta-Unkarille. Sävellystyö oli keskeytyksissä syyskuuhun 1915. Syyskuussa Puccini tapasi Heinrich Bertén Interlakenissa. Neuvottelut eivät johtaneet alkuperäisen sopimuksen muutokseen. Puccinille jäi oikeus ensi-iltaan sodan jälkeen. Puccini kirjoitti 22. huhtikuuta 1916 Giuseppe Adamille että La rondine on "finitissima!"

Giulio Ricordin kuoltua kustantajana jatkoi hänen poikansa Tito. Tito Ricordi ei ollut valmis hyväksymään oopperaa, koska sopimuksessa oli liikaa rajoitteita. Giacomo Puccini tarjosi oopperaa Lorenzo Sonzognolle ja joulukuussa 1916 solmittiin kustannussopimus. Sonzognon sopimuksen myötä Puccini sai oopperansa ensi-illan aikaisemmaksi. La rondinen kantaesitys sovittiin Monte Carloon 27. maaliskuuta 1917.

Esityksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kantaesityksessä 27. maaliskuuta 1917 kapellimestarina oli Gino Marinuzzi. Magda de Civryn osan lauloi Gilda Dalla Rizza, Lisetten Ines Maria Ferraris, Ruggeron Tito Schipa, Prunierin Francesco Dominici ja Rambaldon Gustave Huberdeauon.

Arvostelut olivat suotuisia ja Puccini uskoi teoksen osoittautuvan elinkelpoiseksi niin kauan kuin se voitiin toteuttaa suotuisissa olosuhteissa. Sen jälkeen teos esitettiin nopeasti Buenos Airesin Teatro Colónissa ja sen jälkeen Bolognassa. Milanon ensi-ilta 7. lokakuuta 1917 oli Teatro Dal Vermessa.

Milanon esityksen jälkeen Puccini alkoi miettiä teoksensa uudistamista. Kesällä 1918 Prunier muutettiin tenoriksi ja Lisetten tessituraa nostettiin, Rambaldon roolia vahvistettiin ja Ruggeron luonnekuvaa hieman tasoitettiin. Muutokset tehtiin I ja II näytöksiin.

Elokuussa 1918 lisättiin tenorille romanza ensimmäiseen näytökseen. Elokuussa 1919 kolmas näytös koki muutoksen. Uudistetussa lopussa Lisette-Prunier kohtausta oli lyhennetty melkein kaksikolmasosaa. Toista versiota kirjoitettiin heinä-elokuussa 1918 ja elokuussa 1919. Se esitettiin Palermossa huhtikuussa 1920 ja myöhemmin saksankielisenä Wienissä

Kolmas versio tehtiin joulukuussa 1920. Siinä jälleen muutettiin kolmatta näytöstä ja lisättiin Rambaldo loppukohtaukseen. Tämä musiikki on kuitenkin säilynyt vain pianosovituksena.(Milanon pommitukset 1944).

Wienissä Volkstheaterissa oli La rondinen saksankielisen version ensi-ilta 9. lokakuuta 1920.

La Rondine Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen ensiesitys oli Suomen Kansallisoopperassa 18. tammikuuta 2002.

Tunnettuja aarioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Chi il bel sogno di Doretta –Magda I näyt

Hahmot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääroolit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Magda de Civry, Rambaldon rakastajatar'' - sopraano
  • Lisette, Magdan palvelija - sopraano
  • Ruggero, nuori mies Montaubanista - tenori
  • Prunier, Runoilija - tenori (ensimmäisessä versiossa baritoni)

Sivuroolit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Rambaldo, Pariisilainen pankkiiri - baritoni

Rambaldon ystäviä:

Magdan ystäviä:

Grisettejä:

  • Rabonnier, maalari
  • Opiskelija
  • Hovimestari

Tapahtumapaikka ja -aika ja oopperan kesto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pariisi ja Ranskan riviera Nizzan lähellä Ranskan toisen keisarikunnan aikaan.

Kesto: I näytös kestää 41 minuuttia, II näytös 28 minuuttia ja III näytös 33 minuuttia. Yhteiskesto on noin 1 tunti ja 40 minuuttia.

Ensi-ilta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

La rondine 27. maaliskuuta 1917 Théâtre du Casino, Monte Carlo

Kapellimestari Gino Marinuzzi

Lyhyt juoniseloste[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

I näytös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Magda ja Rambaldo viihdyttävät vieraitaan ylellisesti kalustetussa huoneistossa Pariisissa. Prunier vakuuttaa kaikkien haluavan romanttista rakkautta. Todistaakseen sanansa, hän laulaa tarinan Dorettasta ja säestää itseään pianolla. Toinen säkeistö puuttuu ja Magda kertoo tarinan lopun Chi il bel sogno di Doretta. (Kuka tuntee Dorettan ihanan unen). Rambaldo ojentaa Magdalle kaulakorun. Magda kertoo tarinan nuoruudestaan. Hän meni Bullierin kahvilaan etsimään seikkailua ja tapasi siellä unohtumattoman miehen. Hänen kanssaan he joivat olutta ja flirttailivat. Magda katsoi syvälle silmiin, mutta ei koskaan saanut selville miehen nimeä.

Ruggero ohjataan sisään. Rambaldo tervehtii ja lukee Ruggeron isän kirjeen. Samalla hetkellä Prunier alkaa ennustaa jokaiselle kädestä. Magda on kuin pääskynen Hän on innokas muuttamaan kauaksi valtameren taakse kohti aurinkoa ja kohti rakkautta.

Ruggero on ensimmäistä kertaa Pariisissa. Neuvonpidon jälkeen Lisette suosittelee, että ensimmäisenä iltana tulisi juhlia Bullierilla.

Magda antaa Lisettelle luvan poistua. Magda päättää lähteä Bullier’sille ja pukeutuu grisetiksi. Lisette on lainannut emännöitsijänsä vaatteita luullen, että Magda jää kotiin.

II näytös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chez Bullier, juhlasali. Huone on täynnä taiteilijoita, grisettejä ym. kansaa. Ruggero istuu yksin eräässä pöydässä. Hän on hämmentynyt melusta ja ilosta ympärillään. Magda tulee Ruggeron pöydän luo. Ruggero pyytää Magdaa tanssimaan. Magda menee valssin vietäväksi. Prunier ja Lisette saapuvat, he riitaantuvat. Kun Ruggero tilaa kaksi olutta, Magdan mieleen tulee muistot nuoruuden seikkailusta. Maljoja nostettaessa Ruggero kysyy tytön nimeä. Magda vastaa: ”Paulette” ja kirjoittaa nimen marmoriseen pöydän kanteen. Ruggero kirjoittaa nimensä Pauletten alle ja sanoo nimen olevan kaiverrettuna hänen sydämeensä. Ruggero vakuuttaa rakastuvansa vain kerran ja ikuisesti. Ruggero ja Magda suutelevat.

Lisette saapuu uudestaan ja on tunnistavinaan emännöitsijänsä. Prunier ei usko ja esittelee Lisetten. Kaksi pariskunta istuu saman pöydän ääressä ja nostelevat shampanjamaljoja. Magda näkee Rambaldon tulevan sisään ja pyytää Ruggeroa poistumaan hetkeksi. Rambaldo tulee Magdan luo ja työntää Prunierin syrjään. Rambaldo vaatii Magdaa lähtemään, mutta Magda kieltäytyy. Hän on löytänyt rakkauden. Rambaldo jättää Magdan istumaan paikalleen. Ruggero palaa ja tuo Magdan shaalin. Rakastavaiset lähtevät hitaasti ja syvästi rakastuneina.

III näytös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näytös tapahtuu huvilassa lähellä Nizzaa. Magda ja Ruggero rakkautensa keskellä. Ruggero kertoo Magdalle kirjoittaneensa perheelleen ja kysynyt heidän mielipidettään avioliitosta Magdan kanssa. Magdaa repii epätoivo, hän haluaisi kertoa totuuden kuitenkaan vahingoittamatta Ruggeroa.

Magda toivottaa Lisetten ja Prunierin tervetulleiksi. Prunier kertoo Magdalle peitellyn viestin Rambaldolta. Ruggero palaa äitinsä kirjeen kanssa. Magda lukee Ruggeron äidin toiveen, että hänen poikansa olisi valinnut hyveellisen naisen. Magda paljastaa menneisyytensä mykistyneelle Ruggerolle. Magda voi olla Ruggeron rakastajatar, mutta hän ei voi koskaan kohdata Ruggeron äitiä morsiamena. Ruggero vastustaa ja pyytää Magdaa jäämään. Magda ei kuuntele. Ruggeron on palattava kotiin. Tulee vielä päivä, jolloin hän ajattelee Magdaa kiitollisuudella. Ruggero lysähtää maahan ja Magda poistuu.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

La rondinen libretto italiaksi ja suomeksi