La Sylphide
La Sylphide on kaksinäytöksinen romanttinen baletti. Baletista on ollut kaksi versiota, joista säilyneen koreografian on tehnyt tanskalainen balettimestari August Bournonville (1805–1879) Tanskan kuninkaalliselle baletille vuonna 1836. Se on maailman vanhin säilynyt baletti.
Versiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Taglionin versio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
La Sylphiden ensimmäinen versio sai ensi-iltansa 12. maaliskuuta 1832 Pariisin oopperan Salle Le Peletierissa. Sen koreografian oli laatinut Filippo Taglioni ja musiikin säveltänyt Jean-Madeleine Schneitzhoeffer.[1] Taglioni suunnitteli teoksen tyttärelleen Marielle. Baletin libreton kirjoitti tenori Adolphe Nourrit, joka esitti ensimmäisenä Robertin roolin Giacomo Meyerbeerin oopperassa Robert Paholainen, jossa esiintyi tanssija Marie Taglioni sen tanssijaksossa Nunnien baletti. Nourritin skenaario perustui löyhästi Charles Nodierin kertomukseen Trilby, ou Le lutin d'Argail, mutta hän teki muutokset päähenkilöiden hahmoihin: Nodierin peikko ja kalastajan vaimo ovat baletissa sylfidi ja talonpoika.
Bournonvillen versio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tanskalainen balettimestari August Bournonville loi vuonna 1836 La Sylphideen uuden koreografian Herman Severin Løvenskioldin musiikkiin. Bournonville aikoi esittää kilpailijan Taglionin alkuperäisversiolle Kööpenhaminassa Tanskan kuninkaallisen baletin kanssa, mutta Pariisin ooppera vaati Schneitzhoefferin nuoteista liian korkeaa hintaa. Lopulta Bournonville teki alkuperäisestä libretosta oman tuotannon. Ensi-ilta oli 28. marraskuuta 1836. Tanskan kuninkaallinen baletti on tanssinut Bournonvillen versiota alkuperäisessä muodossaan alusta pitäen ja se on Bournonvillen maineikkaimpia teoksia. Bournonvillen version nykytulkitsijoita ovat muun muassa Eva Evdokimova ja Lis Jeppesen.
Muita versioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Marius Petipa laati 1892 Taglionin alkuperäiselle La Sylphidelle kilpailevan version Venäjän keisarilliselle baletille. Musiikin sävelsi Riccardo Drigo. Muunnelma, jonka Drigo sävelsi tanssija Varvara Nikitinalle Petipan versioon, on nykyisin perinteinen soolotanssi, jonka tanssii kuuluisan Paquita Grand Pas Classiquen ensitanssija, Anna Pavlovan lisäyksin 1904.
Vuonna 1972 sai Taglionin versio kilpailijan, jonka laati Pierre Lacotte Pariisin oopperan baletille. Koska Taglionin koreografia on kadonnut, Lacotten koreografia perustuu baletin ensi-illan aikaisiin lähteisiin, kuten painotuotteisiin, nuotteihin, piirroksiin ja arkistomateriaaliin. Lacotten koreografia noudattaa aikakauden tyyliä mutta on täysin uusi, ja sitä on arvosteltu epäaitoudesta. Lacotten version roolin tulkitsijoihin Pariisin kansallisoopperassa kuuluvat Ghislaine Thesmar (Lacotten vaimo) ja Aurelie Dupont.
La Sylphide sekoitetaan usein teokseen Les Sylphides, joka sekin on tarujen sylfidiä käsittelevä baletti. Mihail Fokin on laatinut Les Sylphidesiin koreografian Ballets russes’lle lyhyenä esityksenä. Vaikka se on saanut idean La Sylphidesta, se on tarkoitettu esitettäväksi itsenäisenä balettina omine ansioineen.
John Barnettin ooppera The Mountain Sylph vuodelta 1834 perustuu La Sylphiden tarinaan. Siitä teki pilaa vuorostaan vuonna 1882 W. S. Gilbertin Savoy-ooppera Iolanthe.[2]
Roolit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- James Ruben, skotlantilainen talonpoika
- Sylfide, metsän henki
- Gurn, Jamesin ystävä
- Effie, Jamesin morsian
- vanha Madge, kylän noita
- Effien äiti, vanha nainen
- morsiustyttöjä, hääväkeä, noitia
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Footnotes: La Sylphide
- La Sylphide Restored
- Think Quest:La Sylphide (Arkistoitu – Internet Archive)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ La Sylphide Ballet Encyclopedia. The Ballet. (englanniksi)
- ↑ Oxford Music Online, The Mountain Sylph (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Bournonville
- "Sylfiden findes" - tätä balettia käsittelevän kirjan verkkosivu ((tanskaksi), tiivistelmä mm. englanniksi)
