L.V.G. C.VI

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
L.V.G. C VI
Tyyppi tiedustelukone
Alkuperämaa  Saksa
Valmistaja Luft-Verkehrs Gesellschaft
Suunnittelija Wilhelm Sabersky-Müssigbrodt
Ensilento 1917
Esitelty 1918
Valmistusmäärä ~1000 [1]

L.V.G. C.VI oli saksalainen ensimmäisen maailmansodan lopun aikainen tiedustelulentokone, jota valmisti Luft-Verkehrs Gesellschaft (L.V.G.).

Konetyypin kehitys ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksalaisen D.F.W.-lentokonetehtaan suunnittelija Wilhelm Sabersky-Müssigbrodt lähti 1917 käynnistmään suunnittelemansa D.F.W. C.V -tiedustelukoneen lisenssivalmistusta Saksan suurimpaan lentokonetehtaaseen, Luft-Verkehrs Gesellschaftiin (L.V.G.). Myöhemmin hän siirtyi L.V.G.:n palvelukseen, ja suunnitteli ensimmäisenä työnään D.F.W. C.V:hen pohjautuvan L.V.G. C.V -tiedustelukoneen, jota Saksan armeija tilasi 1250 kappaletta.[1] Tyypin paranneltu versio C.VI tuli palvelukseen kesäkuussa 1918 ja osoittautui menestykseksi. Sitä valmistettiinkin noin tuhat kappaletta. Tyyppiä käytettiin ensimmäisen maailmansodan jälkeen varhaiseen matkustajalentoliikenteeseen.[1]

Käyttö Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen ilmailuliikenne Oy osti kaksi C.VI-konetta ruotsalaiselta Svenska Lufttrafik -lentoyhtiöltä vuonna 1921. Niillä lennätettiin yleisöä ja tehtiin joitakin tilauslentoja Helsingistä. Yhtiön toiminnan osoitauduttua kannattamattomaksi Suomen ilmavoimat osti yhtiön koneet, jotka saivat ilmavoimien tunnukset 3A31 a 3A32.[1] 3A31 tuhoutui vuotta myöhemmin huhtikuussa 1923 jouduttuaan syöksykierteeseen Santahaminassa. Miehistö selvisi onnettomuudesta hengissä. 3A32:n lennoista ei ole säilynyt tietoja, mutta kone vaurioitui telttahallin romahduksessa ja esiintyi Ilmailutelakan ja -varikon ilmoituksissa aina 6. helmikuuta 1925 saakka.[1]

Käyttäjät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Belgia
 Tšekkoslovakia
 Suomi
 Saksa
 Latvia

 Liettua
 Puola
 Neuvostoliitto
 Ruotsi
 Sveitsi

Tekniset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde:[1]

Yleiset ominaisuudet

  • Miehistö: 2
  • Pituus: &&&&&&&&&&&&&&08.0500008,05 m
  • Kärkiväli: &&&&&&&&&&&&&013.&&&&0013 m
  • Korkeus: &&&&&&&&&&&&&&02.08500002,85 m
  • Siipipinta-ala: &&&&&&&&&&&&&034.060000034,60 m²
  • Tyhjäpaino: &&&&&&&&&&&&0930.&&&&00930 kg
  • Lentopaino: &&&&&&&&&&&01390.&&&&001 390 kg
  • Voimalaite: &&&&&&&&&&&&&&01.&&&&001 × Benz Bz IV -nestejäähdytteinen kuusisylinterinen rivimoottori; &&&&&&&&&&&&0149.&&&&00149 kW (&&&&&&&&&&&&0200.&&&&00200 hv)

Suoritusarvot

  • Suurin nopeus: &&&&&&&&&&&&0170.&&&&00170 km/h
  • Lentoaika: 3,5 h
  • Lakikorkeus: &&&&&&&&&&&06500.&&&&006 500 m

Aseistus

  • Ohjaajan ja tähystäjän konekiväärit
  • 110 kg pommeja

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Heinonen, Timo & Valtonen, Hannu: Albatrossista Pilatukseen. Saarijärvi: Keski-Suomen Ilmailumuseo, 2010. ISBN 9789529998920.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Heinonen & Valtonen 2010: s. 53–54