Läiskäkoit

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Läiskäkoit
Isotammiläiskäkoi (Tischeria ekebladella)
Isotammiläiskäkoi (Tischeria ekebladella)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Läiskäkoimaiset Tischerioidea
Heimo: Läiskäkoit Tischeriidae
Spuler, 1898
Suvut
Katso myös

  Läiskäkoit Wikispeciesissä
  Läiskäkoit Commonsissa

Läiskäkoit (Tischeriidae) on alkeelliseen Monotrysia-ryhmään kuuluva pieni perhosheimo ja läiskäkoimaisten yläheimon (Tischerioidea) ainoa heimo.

Tuntomerkkejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Läiskäkoiden kolmeen sukuun kuuluu maailmassa noin 80 lajia, joista Euroopassa tavataan yhdeksän ja Pohjoismaissa kuusi. Lajimäärä on suurin Pohjois-Amerikassa, missä lajeja on 50. Ne ovat pieniä, hokkaruumiisia perhosia, joiden siipiväli vaihtelee yleensä 6–11 mm välillä. Etusiivet ovat pitkät, takasiivet hyvin kapeat ja takasiivissä on erittäin pitkät siipiripset. Siipisuonitus on tunnusomainen, etusiiven diskaaliala on venynyt, mutta takasiivestä se puuttuu kokonaan. Verkkosilmät ovat suuret, mutta pistesilmät puuttuvat. Imukärsä on pitkä, huuli- ja leukarihmat ovat lyhyet. Tuntosarvet ovat pitkät, yleensä lähes etusiiven pituiset, ja niiden tyvessä on leveiden suomujen muodostama suomutupsu. Lepäävä perhonen pitää ruumistaan ylävistoon vinottain alustaan nähden.[1][2]

Toukat ovat litteitä ja raajattomia. Ne elävät lehtimiinaajina kasvien lehtien sisällä. Erikoisena piirteenä toukka poistaa ulosteensa miinasta lehteen tekemänsä aukon kautta. Siksi läiskäkoiden miinoissa ei ole miinoissa yleensä näkyviä ulostekertymiä.[3] Miina on muodoltaan laikkumainen ja sen väristä voi joissakin tapauksissa päätellä lajin. Miinan pinnan toukka vuoraa erittämällään silkillä. Silkkirakenne saa lehden kaartumaan tuoden toukalle lisäsuojaa. Toukka viettää koko kehityksensä saman lehden sisällä. Syksyllä lehden pudotessa maahan toukka koteloituu miinaan ja talvehtii.[1]

Lajit Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomesta on tavattu viisi läiskäkoilajia. Yhtä lukuun ottamatta niiden levinneisyys on keskittyy Etelä- ja Lounais-Suomeen.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna: Fjärilar: Käkmalar–säckspinnare. ISBN 978-91-88506-60-3 s. 367–369
  2. Jeremy Daniel Holloway, Geoffrey Kibby & Djunijanti Peggie: The families of Malesian moths and butterflies. Brill 2000. ISBN 978-9004118461
  3. Mikkola Kauri, Murtosaari Jussi ja Nissinen Kari: Perhosten lumo: suomalainen perhostieto. Tammi 2005, s.222. ISBN 951-31-3317-6
  4. http://www.luomus.fi/elaintiede/hyonteiset/perhoset/1.htm (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]