Lähi-idän protoneoliittinen kausi
Sivulta puuttuu
 |
Tämän artikkelin tai sen osan on katsottu tarvitsevan asiantuntijan arviota. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: käytetäänkö nimitystä suomeksi ? |
Lähi-idän protoneoliittinen kausi eli PPNA[1] oli aikaa, jolloin maanviljely otti ensi askeleitaan Lähi-idässä. Ajalta on peräisn muun muassa Jerikon linnoitettu esihistoriallinen kylä. Protoneoliittisia löytöpaikkoja on Lähi-idässä harvemmassa kuin natufilaisa tai seuraavan PPNB:n paikkoja[2].
Lähi-idän neoliittisen kauden alussa alettiin viljellä viljaa kauden loppuun mennessä, muttei se ollut ainoa elinkeino. Kaudella talot olivat pyöreitä. Saviastioita ei tunnettu. Anatoliasta tuotiin obsidiaania kivityökalujen raaka-aineeksi.[3]
Esikeraaminen neoliittinen kausi A PPNA oli 9500-8800 kalenterivuotta eaa. Radiohiilivuosissa lausuttuna se olisi alkanut keskisessä Levantissa melko äkkiä noin 8300-8000 radiohiilivuotta eaa. ja kestänyt vuoteen 7300 radiohiilivuotta eaa. eli ollut kuivan Dryas II-kauden aikaan, joka vallitsi 8200–7200 radiohiilivuotta eaa.
Kauden alussa jotkut Natufin pitkään asutut kylät hylättiin, toiset kasvoivat yhä suuremmiksi. Kulttuuri ulottui yhä laajemmalle, Jordan-joen keskijuoksulta Syyriaan ja Irakiin. Asutusta oli Eufratin keskijuoksullakin, ja Iranin Zagrosvuorilla ei näytä esiintyvät Levantille tyypillistä hidasta liukumaa vanhemmasta Zarzian-epipaleoliittisesta kulttuurista neoliittiseen. Iranissa näyttää neoliittinen kulttuuri ilmestyvän äkkiä nuoremmalla dryaskaudella. Kivikirveitä ja sirppejä valmistettiin yhä enemmän.[3]
Vehnää ja ohraa joko kerättiin tehokkaasti tai niitä viljeltiin. Talot olivat yleensä pohjakaavaltaan ympyröitä. Esimerkiksi Jerikossa lähteen lähellä oli 5-metrisiä pyöreitä taloja, jotka olivat puoliksi maan alla ja joihin vei lyhyet portaat niin kuin aiempiin Natufin taloihinkin. Talot oli tehty mutatiilistä, joiden toinen puoli oli pyöreämpi[2]. Koska mutatiilet kuluivat nopeasti, Jeriko rakennettiin esikeraamisella neoliittisella ajalal noin 25 kertaa. Jeriko kattoi 3-4 ha alan, ja siellä asui 300-4000, ehkä noin 1500 ihmistä. Paikka oli linnoitettu jykevällä kivimuurilla ja tornilla. Muurissa oli 10 000 tonnia kiveä.[4] Jerikossa joko viljeltiin maata tai kerättiin villiä viljaa, ja metsästettiin, ei pidetty kotieläimiä[5]. Kuolleiden kallo irrotettiin ja päällystettiin savella. Ihmiset haudattiin talojen lattioiden alle[6].
Neliömäiset ilmestyivät tällä ajalla Tell Mureybatissa. Noin 9200 kalenterivuotta eaa. rakennettiin joissain paikoissa pyöreänurkkaisia neliömäisiä taloja.[7] Talot olivat puoliksi maanalaisia.
Mutatiili, alussa kakun muotoinen planokonveksitiili keksittiin. Kalkkikivilaastia käytettiin lattioissa ja seinissä.[3] Kiillotetut kivikirveet ilmestyivät, mutta nuolenkärkiä ja sirpinteriä valmistettiin piikivistä. Haudoissa kallo poistettiin yleisesti ruumiista mikä saattaa kertoa kuolleiden palvonnasta.[3] Esihistoriallisen Jerikon ensimmäinen muuri, kylät tyypillisesti 650 m² – 1 ha, mutta Jerikossa 3-4 ha.
Äitijumalatar [muokkaa]
Noin 9000-8500 eaa. ilmestyivät laajalle saviset naisveistokset, "äitijumalattaret", joissa oli yleensä korostuneet seksuaaliset ja hedelmällisyyspiirteet. Nämä liittyivät karjan päiden esitykseen arkkitehtuurissa Jerf el Ahmarissa ja Mureybatissa Syyriassa noin 9000-8500 eaa.[8]
Kauden alalajeja olivat:
- Sultanin kulttuuri; Sultanien, Sultanian, jota on löydetty seuraavista paikoista: Jeriko, Giglal, Netiv Hagdud, Iraq ed-Dubb, El-Khiam, Hatoula ja Nahal Oren[3]
- Mureybat: Helwan-nuolenkärjet, Mureybet IIIA, IIIB, Sheyk Hasan, Jerf el-Ahmar
- Aswadien: Tell Aswad IA
- "Ylä-Mesopotamia": Çayönü, Göbekli Tepe.
Katso myös [muokkaa]
Viitteet [muokkaa]
- ↑ Michael Roaf: Cultural Atlas of Mesopotamia and Ancient Near East, An Equinox Book, Oxford 1990. ISBN 0-8160-2218-6, sivu 30, Alaluku The Proto-Neolithic period
- ↑ a b Mesoatlas, s. 30
- ↑ a b c d e Near-East, Historians
- ↑ Mesoatlas, s. 21
- ↑ Mesoatlas, s. 33
- ↑ Mesoatlas, s. 32
- ↑ http://www.canew.org/images/umarchitmed.gif
- ↑ Forst Farmers, pater Bellwood, 2005, sivu 55
