Lääkäri–potilas-suhde

Wikipedia
Ohjattu sivulta Lääkäri-potilas -suhde
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Lääkäri–potilas-suhde on lääketieteen keskeinen käytäntö, jonka avulla taataan sairauden korkeatasoinen diagnoosi ja hoito. Lääkäri–potilas-suhde muodostaa lääketieteen etiikan perustan. Useimmissa lääketieteen oppilaitoksissa opetetaan opiskelijoita kunnioittamaan potilaita ja toimimaan ammattimaisesti.

Merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Potilaan täytyy luottaa häntä hoitavan lääkärin ammattitaitoon ja kokea, että he voivat uskoutua heitä hoitavalle lääkärille. Useimmille lääkäreille hyvän hoitosuhteen muodostaminen on tärkeää. Psykiatriassa ja perhelääketieteessä suhteella on erityisen suuri merkitys. Toisaalta patologiassa ja radiologiassa hoitosuhde ei ole yhtä suuressa roolissa.

Hoitosuhde on tärkeä sekä potilaan, että häntä hoitavan lääkärin kannalta. Suhteen toimivuus vaikuttaa potilaan ja lääkärin välisen kommunikaation ja välittyvän tiedon oikeellisuuteen ja tarkkuuteen. Jos hoitosuhde ei toimi kunnolla, lääkärin kyky tehdä kunnollinen diagnoosi heikentyy. Lisäksi huono hoitosuhde voi johtaa lääkärin antamien hoito-ohjeiden laiminlyöntiin. Tällaisissa tilanteissa voidaan pyytää toista lääkäriä konsultoimaan asiassa.

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Doctor-patient relationship
Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.