Kyyttö

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee väritystä. Nautarotua käsittelee artikkeli itäsuomenkarja.
Itäsuomenkarjan kyyttöjä.

Kyyttö tarkoittaa raidallista tai juovikasta. Sanaa käytetään kuvaamaan nautojen väritystä, jossa eläimen kyljet ovat tummat ja selkäpii, joskus myös vatsanalus, on valkoinen. Suomessa sana kyyttö on vakiintunut väriltään kyytöksi vakiintuneen itäsuomenkarjan toiseksi nimeksi, joka kuitenkin on oma rotunsa.[1] Kyytöllä on kuitenkin voitu viitata kansanperinteessä moniin muihinkin asioihin, esimerkiksi rukiinjyviin (jotka tuleentuessaan vaalenevat ensin yhdeltä kyljeltä). ”Kyyttösilmä” puolestaan on viitannut ihmiseen, jolla on viirumaiset tai kierot silmät.[1]

Naudan värityksenä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nautaeläimen värityksenä kyyttö tarkoittaa kuviota, jossa selkä on valkea ja kyljet tummat. Suunnilleen samaa tarkoittaa nimitys juonikki. Tällaista värityskuviota kutsutaan myös nimellä kyyselkä. Kyytön väriyhdistelmää tavataan melko yleisesti maatiaiskarjassa sekä niistä jalostetuissa roduissa, lähialueilla kyyttömäistä väritystä tavataan esimerkiksi Venäjän Karjalassa, paikoitellen Luoteis-Venäjällä sekä Skandinaviassa ja Britanniassa (hereford) ja kauempana muun muassa Siperian Jakutiassa. Geneettisessä tutkimuksessa on paljastunut, että lähes kaikki kyytön itäsuomenkarjan isälinjat periytyvät Volgan mutkasta, minne ne vuorostaan ovat tulleet Kaukasuksen suunnalta. Yksi itäsuomenkarjan isälinja on jo muinoin päätynyt Itä-Siperiaan, sikäläiseen jakutiankarjaan. Itäsuomenkarja edustaa Euroopassa nykyään harvinaista aronautojen perimää, johon liittyy paitsi erityinen sitkeys myös niukka maidontuotto.

Etymologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kyyttö-sanan alkuperäksi tarjotaan usein teoriaa, jonka mukaan sana on johdettu juovikkaan kyykäärmeen nimestä.[1] Tälle ei kuitenkaan ole voitu esittää näyttöä, ja väitettä voidaan myös epäillä vääräksi sen perusteella, että kansanperinteessä kotieläimiä ei ole kutsuttu kielteisin sanoin. Vaarallista käärmettä kuvaava sana on voinut olla jopa tabu[1] sanan karhu tavoin. On myös mahdollista, että kyykäärme on saanut nimensä kuvionsa mukaan eikä toisin päin.

Kyyttö sanana on voinut liittyä vatjalaisiin ja inkeriläisiin vaatteiden koristeiden nimiin. Se kuuluu itämerensuomalaisten kielten sanastoon ja on johdettavissa kanta-suomeen. Myös viron kielessä on sana küüt.[1]

Kyytöt kansanperinteessä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erään käsityksen mukaan nimitykset kyyttö ja kyyselkä johtuvat siitä, että karjatarhassa viihtyvä ja muniaan hautova tarhakäärme ymmärrettiin karjanjumalaksi tai sen edustajaksi. Sen kuvaa selässään kantavien lehmien uskottiin ilmeisesti olevan karjanjumalan tai -haltian erityisessä suosiossa ja menestyvän hyvin. Tarhan käärmeet olivat paitsi pyhiä myös kesyjä ja niille annettiin aina maitotilkka uhriksi. Kyyttö-sana tunnetaan muun muassa kalevalamittaisesta kansanrunoudesta, ja esiintyy Kalevala-eepoksessakin. Sana esiintyy myös Aleksis Kiven teksteissä.

Esimerkkejä kansanrunoista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tässä kansantarinassa emäntä käskee Kullervoa vastaavaa paimenta hakemaan kyytön. Toinen lehmän nimitys kirjo ei tarkoita suoranaisesti kyyttöä, vaan kuuluu kalevalaiselle runoudelle ominaiseen tyyliin, jossa toistellaan samansukuisia sanoja:

»Ota nyt sie orja raukka,
Ota kyyttö kytkyestä
Sekä kirjo karjastani,
Paras lehmä paimenelta,
Soreinta soimeltani,
Kaunis kauran-syöjäseni!»
(SKVR:VI, 1113, Lempaala, 1854)

Tämän runon on laulanut sulhasen lupauksiin pettynyt morsian; häntä harmittaa, että talossa ei olekaan luvattua määrää lehmiä, vain muutama omapäinen elukka:

»Sanottiin tässä olevan
Neittä tänne pyyvettäissä
Sata sarven kantajaa,
Tuhatta utaren tuojaa.
On täällä tuhat tulinen:
Yks on kyyttö kytkyessä,
Toinen vaajassa vasikka,
Sekkii nuorin nostettava,
Tervaköysin temmattava.»
(SKVR:VI2, 6527, Lappee, 1890)

Muita merkityksiä ja samantapaisia sanoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sana kyyttö merkitsee muutakin kuin lehmän väritystä. Erilaisia juovikkaita asioita on kutsuttu tällä ja muilla käärmeisiin viittaavilla nimityksillä. Vatjan kielessä tšiutto merkitsee koristeraidoin kirjailtua paitaa. Suomen lounaismurteissa kärmet ja viron kielessä ja suomen inkeriläisessä murteessa ma(v)onnahka (suom. madonnahka l.käärmeennahka) ovat tarkoittaneet koristeraitoja.

Kyypäimet on koru, joka ulkomuotonsa perusteella on saanut ihmiset näkemään siinä kyyn päitä. Kyseessa on kaurisimpukka, joka esimerkiksi venäjässä ja sen sukukielissä tunnetaan nimellä zmeinaja golova tai zmeinyje golovy eli käärmeenpää(t).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kantanen, Juha: Värillä on väliä. Nauta, 1/2009, s. 32—34. Faba Jalostus. ISSN 1238-268X.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Kantanen 2009.