Kyynel (radio)
Sivulta puuttuu 
Kyynel oli Suomessa kehitetty kevyt sähkötyspartioradio. Kyynel-radiota käyttivät aluksi jatkosodan aikana kaukopartiomiehet yhteydenottoihin Päämajaan. Myöhemmässä vaiheessa jatkosotaa Kyynel-radiota käyttivät myös divisioonatason esikunnat viestien välitykseen.
Kokonaisuudessaan eri kehitysversioita Kyynel-radiosta oli 12, joista vain 8 viimeistä oli aktiivisessa palveluskäytössä. Ensimmäiset radiot viritettiin ennen kaukopartioon lähtöä jo valmiiksi tietylle taajuudelle, jota käytettiin sitten koko retken ajan. Myöhemmin radio kehittyi siten, että siihen tuli erillinen virtanappi, jolloin akkua ei ollut pakko pitää irrallaan kun radiota ei käytetty. Myös käytettävissä oleva taajuusalue suureni kehityksen myötä.
Kyyneleen nimen synnystä on olemassa kaksi eri versioita. Toisen mukaan se viittaa "korpikuusen kyyneleeseen". Kaukopartiomiehet lähettivät sanomiaan korpikuusten suojassa aivan kuin laittoman pontikan keittäjät. Toisen version mukaan nimi tulee radiolle ominaisesta uikuttavasta sähkötysäänestä.[1]
[muokkaa] Historiaa
Kyyneleen kehitys alkoi vuonna 1937 kapteeni Osmo Töyrylän johdolla. Kehitystyötä varten perustettiin diplomi-insinööri, reservin kapteeni Holger Jalanderin johtama työryhmä. Ryhmän jäsenet olivat pääosin radioamatöörejä, jotka tunsivat tekniikkaa ja olivat tottuneet heikkojen radiosignaalien vastaanottamiseen erilaisissa olosuhteissa.
Kyyneleen ensimmäinen koelähetys suoritettiin 28. kesäkuuta 1940. Keväällä 1941 aloitettiin ensimmäisen varsinaisen tuotantomallin, M4:n, valmistus. Koska se oli pelkkä lähetin, Kyynel-vastaanottimeksi kehitettiin samoihin aikoihin ensi hätään kaksiputkinen suora vastaanotin "Töpö". Vastaanotin oli kiinteästi viritetty Lahden pitkäaaltoaseman taajuudelle 166 kilohertsiä (1807 metriä). Kaukopartiomiehet kuuntelivat Lahden lähetyksiä määrättyinä aikoina ja saivat yleisradio-ohjelman lomassa lähetettyjen tiedotusten avulla selville sanomansa perillemenon. Seuraava vastaanotinmalli M7, joka toimi taajuusalueella 3500-6000 kHz, otettiin käyttöön vuonna 1941.
Viimeinen tuotantomalli oli M12, jonka kanssa käytettiin M7-vastaanotinta. Sitä aiemmissa versioissa Kyynel M10, M10X, M11, M11X oli ollut sekä lähetin että vastaanotin. [2][3]
Sodan loppuvaiheessa syyskuussa 1944 Suomen radiotiedustelu siirtyi Ruotsiin Operaatio Stella Polariksen myötä. Ruotsissa sijainneessa radiotehtaassa valmistettiin 75 kappaletta Kyyneleen M10X-mallia. Noin sata radiota myytiin Ruotsin armeijalle ja osa niistä rakennettiin Ruotsissa Stella Polariksen henkilökunnan voimin.[4] Palveluskäytössä Kyynel oli vielä 1950-luvulla.[2][1]
[muokkaa] Lähteet
- ↑ a b Robert Brantberg: Luutnantti Mikko Pöllä
- ↑ a b http://personal.inet.fi/koti/antero.tanninen/kyynel.html (luettu 1.4.2007)
- ↑ http://personal.inet.fi/koti/antero.tanninen/Radiotaulukko.htm#Kyynel%20M12 (luettu 1.4.2007)
- ↑ Pale, Erkki 1994. Totuus Stella Polariksesta, s. 73-74.
