Kyproksen kuningaskunta

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kyproksen kuningaskunnan vaakunassa on leijona Rikhard Leijonamielen perintönä.

Kyproksen kuningaskunta oli ristiretkien aikainen valtio Kyproksen saarella Välimeressä. Sitä hallitsi ranskalainen Lusignanin suku vuodesta 1192 vuoteen 1489.

Kolmannen ristiretken aikana vuonna 1191 Englannin kuningas Rikhard I Leijonamieli valloitti Kyproksen. Hän myi sen Temppeliherrain ritarikunnalle, joka puolestaan myi sen Guy de Lusignanille (Guido Lusignanilainen) 1192.

Guy de Lusignanin saapuessa saari oli surkeassa tilassa: ylhäisö oli paennut levottomuuksia. Valtaansa pönkittääkseen Lusignan perusti feodalismijärjestelmän ja antoi läänityksiä frankkilaistaustaisille tukijoilleen, jotka olivat menettäneet omaisuutensa Palestiinassa. Syntyi monikerroksinen luokkajärjestelmä, jonka kärjessä olivat 300 aatelismiestä, kaikki taustaltaan frankkeja. Monet saaren alkuperäisistä, kreikankielisistä ja kreikkalaiskatolista uskoa harjoittaneista asukkaista olivat maaorjien asemassa.[1] Vuonna 1260 paavi Aleksanteri IV antoi bullan, jolla katolinen kirkko syrjäytti Kyproksen virallisessa uskonnonharjoituksessa kreikkalaiskatolisen kirkon. Kyproksen ortodoksista kirkkoa ei kielletty, mutta sen asema määriteltiin tarkasti.[2]

Kuningaskunnan päkaupunki oli Famagusta. Famagusta eli Ammochostos oli aikansa rikkain kaupunki Lähi-idässä. Näihin aikoihin historialliset nimet Lefkosia, Ammochostos ja Lemesos alettiin tuntea Nikosiana, Famagustana ja Limassolina.

Kolikko Kyprokselta 1200-luvulta.

1200-luvulla Kypros oli merkittävä paikka Euroopan, Aasian ja Afrikan välisessä kaupassa. Mamelukit hyökkäilivät sen kimppuun Egyptistä käsin, ja valloittivat rannikkokaupunkeja. 1300-luvulla se joutui yhä enemmän genevalaisten kauppiaiden armoille, ja frankkikuninkaiden valta väheni. Vuonna 1426 mamelukit kaappasivat kuningas Janus I:n ja vaativat valtavat lunnaat, jotka horjuttivat valtiontaloutta. Janus palautettiin murtuneena miehenä, ja hänen myötään päättyi Lusignanin suvun loistokausi.[3] Januksen poika Johannes II nai kreikkalaistaustaisen Helena Paleologiksen. Kuningatar Helena oli kreikkalaisten alamaistensa suosiossa, mutta epäilytti frankkeja. Heidän tyttärensä olisi ollut laillinen vallanperijä, mutta vallan kaappasi Johanneksen avioton poika, joka tunnetaan nimellä Juhana Äpärä. Hän meni naimisiin venetsialaisen aatelisnaisen Caterina Cornaron kanssa. Juhanan kuoltua Katariina hallitsi nukkehallitsijana, ja tämän kuoltua saari oli virallisestikin venetsialaisten käsissä.[4]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lusignan History Cyprus history / Cypnet.co.uk. Perustuu teokseen Newman, P., (1940), "A Short History of Cyprus", Longmans, Green & Co., London.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. The Rule of Guy de Lusignan Cyprus history
  2. The Rule of Hugues II Cyprus history
  3. The Reign of Janus Cyprus history
  4. Eric Solsten, ed.: The Lusignan and Venetian Eras Cyprus: A Country Study.. 1991. Washington: GPO for the U.S. Library of Congress.