Kynsihanhi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kynsihanhi
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Sorsalinnut Anseriformes
Heimo: Sorsat Anatidae
Suku: Plectropterus
Laji: gambensis
Kaksiosainen nimi

Plectropterus gambensis
(Linnaeus, 1766)[1]

Alalajit[2]
  • P. g. gambensis (Linnaeus, 1766)
  • P. g. niger (Sclater, 1877)
Katso myös

  Kynsihanhi Wikispeciesissä
  Kynsihanhi Commonsissa

Kynsihanhi (Plectropterus gambensis)[3] on afrikkalainen sorsalintu.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kynsihanhea tavataan suuressa osassa Saharan eteläpuolista Afrikkaa. Sen populaatio on suuri ja kannankehitys nouseva. Laji on luokiteltu elinvoimaiseksi.[1]

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kynsihanhi on osittain muuttolintu, ja se voi tehdä useiden satojen kilometrien vaelluksia. Se pesii kostean kauden lähellä tai sen aikana pareittain, mutta voi pesimäkauden aikana ruokailla pienissä ryhmissä. Pesinnän jälkeen kynsihanhet kerääntyvät parviin sulkasadon ajaksi. Sulkasato kestää noin 50 vuorokautta, ja koiraat saapuvat sulkimaan ennen naaraita. Lajia tavataan yleensä pienissä, alle 50 yksilön parvissa, mutta joskus se voi muodostaa suurempiakin parvia. Kynsihanhi käyttää ravinnokseen lähes pelkästään kasviravintoa, mutta voi joskus syödä hyönteisiä ja pieniä kaloja.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d BirdLife International: Plectropterus gambensis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 3.6.2014. (englanniksi)
  2. Spur-winged Goose (Plectropterus gambensis) IBC. Viitattu 11.10.2013. (englanniksi)
  3. Väisänen, R. A.; Högmander, H.; Björklund, H.; Hänninen, L.; Lammin-Soila, M.; Lokki, J. & Rauste, V.: Maailman lintujen suomenkieliset nimet. 2., uudistettu painos. Helsinki: BirdLife Suomi ry, 2006. Teoksen verkkoversio.