Kylmä muuri

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Luonnonkivistä koottu kylmä muuri Parikkalan Vierevin hautausmaalla.

Kylmä muuri on rakenne, jossa kivet – useimmiten luonnonkivet ja harvemmin tiilet, harkot tai vastaavat – on ladottu aidaksi tai muuriksi, yhtenäiseksi rakenneosaksi, ilman laastia eli pelkästään limitystä käyttämällä.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kylmä muuri on tunnettu rakentamistekniikkana hyvin monien kulttuurien keskuudessa jo esihistoriallisella ajalla. Useat maineikkaat muinaismuistot kuten inkojen linnoitukset on tehty kylminä muureina. Kaikki kivirakentaminen Suomessa ennen keskiaikaa oli kylmiä muureja.

Käyttökohteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyypillisin esimerkki kylmästä muurista on kiviaita eli kylmäkivimuuri. Sellaisia käytettiin riukuaitojen ohella tai joskus niiden kanssa kivikkoisilla pelloilla varsinkin Itä-Suomessa. Jälkimmäisessä tapauksessa riukuaita tehtiin kylmän muurin päälle ylemmäksi aidan osaksi. Tavanomaisimmin kylmää muuria on ehkä kuitenkin käytetty hautausmaiden ja kirkkojen ympärillä. Myös monien vanhojen kivinavetoiden eli läävien seinien alaosat on alun perin tehty kylminä muureina ja vasta myöhemmin tiivistetty lastilla. Tällainen muuri ladottiin usein erittäin paksuksi, koska kivi oli seinän ainoa eristekerros.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä tekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.