Kuusamakiitäjä
Tätä sivua ei ole | Kuusamakiitäjä | ||||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||||
| Hemaris fuciformis (Linnaeus, 1758) |
||||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||||
 Kuusamakiitäjä Wikispeciesissä |
Kuusamakiitäjä (Hemaris fuciformis) on keskikokoinen, päivällä lentävä kiitäjäperhoslaji.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Koko ja ulkonäkö
Yleisvaikutelmaltaan kuusamakiitäjä muistuttaa kimalaista. Perhosen ruumis on kellertävän karvan peittämä ja takaruumissa on leveähkö punaruskea poikkiraita. Takaruumiin kärjessä on musta tupsu, joka on keskeltä keltainen. Siivet ovat laajalti läpinäkyvät, etusiivessä on punaruskea keskitäplä ja sekä etu- että takasiipien ulkoreunassa leveä punaruskea reunus. Siiven tyvestä suuntautuu siipisuoni keskitäplän keskelle. Siipiväli 37–48 mm.[1][2] Sukupuolet erottaa helpoimmin tuntosarvista, jotka ovat koiraalla selvästi pitemmät ja paksummat.[3]
Toukka on vihreä ja sen peräpäässä on sininen piikki. Myöhemmässä vaiheessa toukan sivuille ilmestyy punaiset laikut. Täysikasvuisena toukalla on pituutta 40–45 mm.[3]
[muokkaa] Levinneisyys ja lentoaika
Kuusamakiitäjää tavataan Pohjois-Afrikan Atlasvuorilta ja Iberian niemimaalta Etelä- ja Keski-Euroopan poikki Keski-Aasiaan ja Etelä-Siperiaa pitkin Venäjän kaukoitään.[3] Suomessa laji on melko harvinainen ja levinneisyysalue painottuu Etelä-Suomeen ja Keski-Suomen itäosiin. Lännessä se on jonkin verran harvinaisempi. Lentoaika Suomessa ulottuu toukokuun lopulta heinäkuun alkuun selvän huipun ollessa kesäkuun alussa.[4][5]
[muokkaa] Elinympäristö ja elintavat
Useimmista kiitäjälajeista poiketen kuusamakiitäjä on aktiivinen päivisin ja erityisesti aurinkoisina aamupäivinä. Iltapäivällä laji liikkuu harvemmin. Perhonen käy ahkerasti kukilla ja pyrkii liikkumaan metsänreunan suuntaisesti vältellen aukeita niittyjä. Lajin voi kuitenkin tavata myös puistoissa ja puutarhoissa. Kukalla käydessään se ei laskeudu vaan lentää paikoillaan ja pysyy ydellä kukalla vain muutaman sekunnin. Häirittynä perhonen lentää salamannopeasti karkuun.[6][3]
Naaras munii noin 100 munaa, jotka se asettaa lehtien alapinnoille yksitellen ja suosii pensaita, jotka kasvavat lähellä metsänreunaa tai aukkopaikkaa. Naaras välttelee sekä syvällä varjossa että suorassa paisteessa kasvavia pensaita. Toukat kuoriutuvat noin viikon kuluttua, piilottelevat enimmäkseen lehtien alapinnoilla eivätkä liiku kovin paljon. Ne ruokailevat pääasiassa öisin. Häirittynä toukka pudottautuu maahan. Toukat ovat täysikasvuisia elokuussa ja koteloituvat maahan karikkeen sekaan. Kotelo talvehtii. Aikuiset perhoset kuoriutuvat koteloistaan varhain aamulla.[3][6]
[muokkaa] Ravintokasvi
Ravintokasveina toimivat pääasiasa erilaiset kuusamat (Lonicera) sekä lumimarja (Symphoricarpus albus).
[muokkaa] Lähteet
- ↑ http://www2.nrm.se/en/svenska_fjarilar/h/hemaris_fuciformis.html
- ↑ http://www.ukmoths.org.uk/show.php?bf=1983
- ↑ a b c d e Nationalnyckeln till Sverges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae. ISBN 978-91-88506-58-0 s.190–191
- ↑ http://www.insects.fi/Lepidoptera/Sphingidae/Hemaris/fuciformis/Hemaris%20fuciformis.htm
- ↑ Pertti Pakkanen: Kuusamakiitäjä. Suomen Perhostutkijain Seura.
- ↑ a b http://tpittaway.tripod.com/sphinx/h_fuc.htm
