Kuunari Koivisto
Kuunari Koivisto oli suomalainen moottoroitu purjealus, joka valmistui vuonna 1946. Alus vaihtoi varustajaa ja nimeään useasti. 1960-luvulla se kärsi matkallaan niin pahoja vaurioita, että se tuomittiin hylyksi ja hylättiin. Epäonnistuneiden kunnostusyritysten jälkeen laivan runko upotettiin vuonna 2007 sukellusmatkailukohteeksi Luvian edustalle.
Rakentaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuunari Koiviston suunnitteli ja sen rakentamisen aloitti vuonna 1939 Kaarlo Pulli. Rakennuspaikka oli luovutetun Karjalan Koiviston maalaiskunnassa, Ingertilän kylässä. Kolmimastoisen Koiviston pituus oli 44,3 metriä, leveys 8,8 metriä, syväys 3,7 metriä ja kantavuus oli 570 tonnia. Talvisota ja jatkosota sotkivat rakennusaikataulua, ja vasta 17. helmikuuta 1944 Koivisto oli runkovalmis, se laskettiin veteen ja hinattiin länteen. Kuunari valmistui lopullisesti vuonna 1946, jolloin se aloitti Itämeren ja Pohjanmeren liikenteessä. Koiviston kotisatama oli Rauma.[1]
Talonpoikaistyylinen kuunari edusti koivistolaista laivanrakennustaitoa ja alus jäi viimeiseksi Suomessa rakennetuksi puukuunariksi, joka pelastettiin Karjalasta. Se oli mallina, kun Suomi rakensi liki sata puista sotakorvauskuunaria Hollmingin telakalla Raumalla ja Laivateollisuuden telakalla Turussa.[1]
Matkoja ja hylkääminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Koivisto vaihtoi omistajaa 1950-luvulla, laivan uudeksi kotisatamaksi tuli Sipoo ja uudeksi nimeksi Carmen. Epäonnekseen Carmen jäi kiinni salakuljetuksesta – lastina oli 12 000 litraa pirtua. Carmen takavarikoitiin valtiolle ja siirtyi merivoimien hallintaan. Myöhemmin kuunari oli myös sillinpyynnissä, se teki kaikkiaan yhdeksän pyyntimatkaa Islannin vesille, vuodesta 1961 Merilokki-nimisenä. Toimeksiantajana oli ensin Jalostaja ja myöhemmin Rymättylän Säilyke Oy.[1]
Viimeisen kerran liikennöintikelpoisena kuunari vaihtoi omistajaa 1963, ostaja oli portugalilainen yritys, joka muutti laivan nimeksi Simmy. Ensimmäisen uudella nimellä tehdyn matkan oli tarkoitus suuntautua Liverpooliin, mutta se päättyi haaksirikkoon jo Utön vesillä. Simmy todettiin hylyksi ja hinattiin Turkuun, jossa aluksen irtaimisto myytiin. Hylky koneineen hinattiin Maskuun, jonne se hylättiin.[1]
Kunnostusyritykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1983 hylky ilmoitettiin löytötavaraksi ja löytäjästä tuli myöhemmin aluksen uusi omistaja. Kuunaria kunnostettiin Perniön Teijossa ja Särkisalon Förbyssä, jossa se laskettiin veteen ja hinattiin Porin Reposaareen, jossa kunnostustyö oli tarkoitus saattaa valmiiksi. Koiviston runko oli lahonnut niin pahoin, että sitä ei enää voinut kunnostaa puulaivana, joten Förbyssä aluksen runko oli päällystetty ferrobetonilla. Koiviston kunnostusyritys kesti aina 2000-vuosikymmenen puoliväliin asti. Kunnostajien voimavarat loppuivat kesken ja Porin kaupunki päätti romuttaa laivan kaivinkoneilla. Loppujen lopuksi Koivisto riisuttiin koneista ja kaikesta muusta haitallisesta materiaalista ja upotettiin sukelluskohteeksi Selkämerelle Luvian edustalle kesäkuussa 2007.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Kuunari Koivisto Suomen Koivisto-Seura ry. Arkistoitu 26.7.2011. Viitattu 19.6.2015.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lainio, Eka: Kuunari Koivisto - alias Carmen, Jalostaja I, Merilokki, Simy - ja sen värikkäät vaiheet. Helsinki: Otava, 1989. ISBN 951-1-10981-2.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kuunari Koivisto Wikimedia Commonsissa
- https://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/1074174204/Kuunari+Koivisto+paatynee+asuntolaivaksi (Arkistoitu – Internet Archive)
- Video kuunari Koiviston upotuksesta Youtubessa
- Kuunari Koivistosta Koiviston viesti -lehdessä, heinäkuu 2007 (Arkistoitu – Internet Archive)