Kuukautisia edeltävä oireyhtymä
Sivulta puuttuu Kuukautisia edeltävä oireyhtymä (premenstruaalisyndrooma, PMS) tarkoittaa kuukautiskierron lopulla ilmeneviä psyykkisiä ja fyysisiä oireita, jotka olennaisesti haittaavat naisen elämää. Oireyhtymä ei tarkoita sellaisia ennen kuukautisia yleisesti esiintyviä lieviä oireita tai negatiivisia tuntemuksia, jotka ovat useimmiten normaaleiksi katsottavia. Jonkinlaisia negatiivisia oireita esiintyy noin 80 prosentilla naisista ennen kuukautisia, mutta varsinaisen premenstruaalioireyhtymän esiintyvyys lienee huomattavasti harvinaisempaa. Määritelmästä riippuen PMS:n esiintyvyydeksi on eri tutkimuksissa saatu jopa 1–90 prosenttia, mutta vaikean oireyhtymän esiintyvyys lienee noin 2,5–8 prosenttia.[1] Oireyhtymän oireet ovat syklisiä ja ne alkavat keskimäärin viikkoa tai kahta ennen menstruaatiota ja päättyvät vuorokauden sisällä menstruaation alkamisesta. PMS:n kuvasi brittilääkäri Katharina Dalton 1950-luvulla.[2]
Sisällysluettelo |
Oireet [muokkaa]
Premenstruaalioireyhtymään kuuluu vaihtelevasti erilaisia oireita. Usein kuitenkin pinnalla ovat erilaiset psyykkiset oireet kuten stressinsietokyvyn, libidon ja mielialan lasku. Lisäksi todetaan hikoilua, päänsärkyä, rintojen arkuutta ja kipeytymistä sekä yleistä turvotusta. Oireet voivat alkaa ilmetä jo pian ovulaation jälkeen, useammin kuitenkin vasta alle viikkoa ennen kuukautisia. Lisäksi esimerkiksi partneri saattaa havaita oireiston ennen kuin oireilija itse.
Syyt [muokkaa]
PMS:n syyt johtuvat pääasiassa hormonaalisesta muutoksesta. Kuukautiskierron loppuvaiheessa estrogeenien tuotanto on voimakasta verrattuna toiseen naissukupuolisteroidiin progesteroniin. Estrogeenien ominaisuudet selittävät suurimman osan oireista, mutta mukana voi olla myös psykosomatiikkaa, joskin PMS:n käsittäminen psyykestä johtuvaksi katsotaan vanhentuneeksi.
Diagnostiikka ja hoito [muokkaa]
Yleensä tilan diagnosoiminen ei vaadi kuin tilanteen anamneesin eikä välttämättä edes yhteydenottoa lääkäriin. Asianmukainen informaatio tilasta voi jo helpottaa oloa. Myös partnerin olisi syytä ymmärtää tilanne, jossa asiantuntijan neuvoista voi olla apua. Kuitenkin lääkärin on syytä sulkea pois muut tilat, joissa turvotusta tai rintojen arkuutta voi esiintyä, ja erityisen tärkeää olisi löytää ehkä taustalla oleva masennus ja hoitaa se asianmukaisesti. Vaikeahkoissa tapauksissa voi käyttää hormonipillereitä ja jopa tilapäisesti unilääkkeitä tai rauhoittavia lääkkeitä itselle tai partnerille. Raskaudestakin voi olla apua, mutta sitä on kiistanalaista suositella hoitokeinoksi. Myös turvotuslääkkeitä on kokeiltu. B6-vitamiinilla on joillekin ollut hyödyllisiä vaikutuksia.[3] Hoidossa merkittävää on etenkin ammattihenkilökunnan suhtautuminen, kunhan vakavat sairaudet on suljettu pois.
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Ranta, V.: Premenstruaalisyndrooma. Duodecim, 1998, nro 114(24), s. 2556.
- ↑ premenstrual syndrome Encyclopeadia Britannica. Viitattu 15.6.2008. (englanniksi)
- ↑ Tiitinen, A.: Terveysportti Kuukautisia edeltävät oireet (Premenstruaalioireyhtymä, PMS) Lääkärikirja Duodecim. 28.5.2008. Terveyskirjasto. Viitattu 15.6.2008.
