Kuru (tauti)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kuru eli naurutauti on parantumaton aivosairaus, jota esiintyy Papua-Uudessa-Guineassa. Se on prionisairaus, joka esiintyi ensimmäisen kerran 1900-luvun alussa. Tauti levisi silloin fore-heimon keskuudessa, jolla oli tapana syödä kuolleiden jäsentensä ruumiit. Sairauden todettiin myöhemmin johtuvan juuri tästä perinteestä. Sairauden tavallisia oireita ovat vapina, kaatuilu ja tahattomat naurunpyrskähdykset. Taudin nimi tulee foren kielen vapinaa tarkoittavasta sanasta 'kuru'.

Kuru oli yleisimmillään 1950- ja 1960-luvuilla. Siihen kuoli vuosittain yli 200 ihmistä. Suurin osa kuolleista oli naisia ja lapsia. Miehet söivät pääsääntöisesti kuolleen lihan, naiset ja lapset söivät aivot. Vainajan syöminen oli osa hautajaisseremoniaa.

Tauti liittyy läheisesti eläimillä esiintyvään hullun lehmän tautiin ja sen ihmisillä esiintyvään muotoon Creutzfeldt–Jakobin tautiin

Tutkimukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kurua alettiin tutkia 1950-luvulla, kun huomattiin että sitä esiintyy syrjäisellä alueella vain yhden heimon alueella. Tutkijat havaitsivat, että kyseessä on uusi sairaus. Vuosien aikana tutkimukset eivät edenneet, kunnes vuonna 1962 tutkijat Michael Alpers ja Daniel Carleton Gajdusek alkoivat tutkia sitä yhdessä. He kiinnittävät huomiota lampailla esiintyvään skrapiin. Eläimen aivotaudin ei kuitenkaan tiedetty siirtyneen ihmisten aivoihin.

Tutkijat yrittivät osoittaa, että myös kuru on tarttuva aivosairaus. Kuruun kuolleen tytön aivoista otettiin näyte, joka vietiin Yhdysvaltoihin tartuntakokeilua varten. Siellä aivokudosta ruiskutettiin kahden simpanssin aivoihin, ja kahden vuoden kuluttua simpanssit saivat tartunnan. Ensimmäistä kertaa ihmisen rappeuttava aivosairaus oli osoitettu tarttuvaksi. Havainto julkaistiin helmikuussa 1966.

Tutkijat eivät kuitenkaan tienneet taudin leviämistapaa, ja miksi sitä esiintyi vain fore-heimolla. Väestölaskennasta kävi ilmi, että vuoden 1960 jälkeen syntyneet lapset olivat lakanneet sairastumasta tautiin. Kun tutkittiin muutoksia heimon elintavoissa, havaittiin, että Australian alaisuudessa maassa oli otettu käyttöön lakeja, jotka lopettivat esimerkiksi ihmissyönnin ja näin tartuntapa oli hävinnyt.

Vainajien syöminen liittyi heimon hautajaisseremoniaan. Vainajan ruumis poltettiin, ja se syötiin vainajan hengen vapauttamiseksi. Kun vain lähisukulaiset söivät vainajan lihaa, kuru ei levinnyt heimon ulkopuolelle.

Tutkijat halusivat vielä selvittää, mistä kuru oli saanut alkunsa. Antropologi Shirley Lindenbaumin avulla selvitettiin, että tauti on ilmeisesti peräisin 1900-luvun alusta. Simpanssikokeella havaittiin, että Creutzfeldt–Jakobin taudilla ja kurulla on yhtäläisyyksiä. Ilmeisesti yhden ihmisen aivoissa oli tapahtunut spontaani muutos, josta epidemia oli alkanut.

Daniel Carleton Gajdusek palkittiin lääketieteen Nobel-palkinnolla tautia koskevista tutkimuksistaan vuonna 1976.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.