Kurt Wallenius

Wikipedia

Kurt Martti Wallenius

Kurt Martti Wallenius (käytti Saksassa peitenimeä Walle), (25. heinäkuuta 1893 Kuopio – 5. toukokuuta 1984 Helsinki) oli suomalainen jääkärikenraalimajuri ja yleisesikunnan päällikkö sekä kirjailija. Hänen vanhempansa olivat luutnantti, pankinjohtaja Ossian Alexis Wallenius ja Augusta Emilia Enwald. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1920 Anni Joensuun kanssa.

[muokkaa] Opinnot

Wallenius kirjoitti ylioppilaaksi Kuopion klassillisesta lyseosta vuonna 1912 ja liittyi Savolaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan historiallis-kielitieteellisellä osastolla vuosina 1912–1915. Filosofian kandidaatin ja maisterin paperit hän sai vuonna 1915. Wallenius suoritti hyökkäysvaunukurssin vuonna 1922 ja Sotakorkeakoulun Saksassa vuosina 1923–1925 sekä tähystäjäkurssin Ilmavoimissa vuonna 1929. Hän suoritti myös tutustumis- ja opintomatkoja muun muassa seuraavien maiden armeijoihin: Jugoslaviaan ja Turkkiin vuonna 1924, Latviaan 1922, Viroon 1926, Italiaan 1928, Ruotsiin 1929, Puolaan, Tsekkoslovakiaan ja Saksaan 1930.

[muokkaa] Jääkärikausi

Värväreitä ja etappimiehiä: vasemmalta ylhäältä: jääkärimajuri Kurt Wallenius (käytti nimeä Aarne Pursiainen), kapteeni Urho Sihvonen (Oravapoika), majuri Lennart Oesch (Johansson), vänrikki Väinö Sutinen (Blomberg), kapteeni Erkki Viitasalo (Torniaisen Ville), kapteeni Tauno Ilmoniemi (Möttönen) ja vänrikki Eino Koivisto (Aho); keskirivissä: kapteeni Friedel Jacobsson (metsänhoitaja Borg), maisteri H. Stenberg, vääpeli Väinö Heikkinen (Hallan Väinö) ja tohtori Valter Sivén, alarivissä: kapteeni Aarne Salminen (Virén), vääpeli Savolainen ja Vääpeli Vilkman. Kuva: Tukholma tammikuu 1917

Wallenius liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan 7. lokakuuta 1915. Hän laati luutnantti yhdessä luutnantti Holbornin kanssa suomalaisille joukoille suomalais-saksalaisen sotilaskäsikirjan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, josta hänet komennettiin 18. elokuuta 1916 Ruotsiin ja edelleen Suomeen, tarkoituksena toimia värväys- , tiedustelu- ja etappitehtävissä. Suomessa ollessaan hän toimi niin sanotulla itäisellä etapilla muun muassa zugführer Friedel Jacobssonin kuriirina. Wallenius palasi takaisin Saksaan pataljoonan yhteyteen ja hänet sijoitettiin nyt pataljoonan 3. komppaniaan 27. maaliskuuta 1917 alkaen. Hän osallistui Polangenissa vuonna 1917 järjestetyille erikoiskursseille (pommarikurssi). Saksasta hänet lähetettiin tammikuussa 1918 Berliiniin ja sieltä edelleen erikoistehtäviin Suomeen, minne hän matkusti aluksi Stettiniin, missä hän pestautui merimieheksi ja jatkoi matkaansa Tukholmaan. Tukholmassa hän liittyi samaan aikaan paikalle osuneeseen oberzugführeriksi ylennetyn Jacobsonin komennuskuntaan, jonka mukana hän matkasi Haaparantaan.

[muokkaa] Suomen sisällissota

Wallenius palasi 1918 Suomeen. Hän jatkoi palvelustaan joukkueenjohtajana Suomen sisällissodassa valkoisten puolella Tervolassa ja Torniossa. Sen jälkeen hänet komennettiin Kuolajärvelle ja Kuusamoon koottujen joukkojen päälliköksi. Wallenius järjesti koillisrintaman joukoista Sallan rykmentin toimien sen, Lapin I Rajavartiopataljoonan sekä Lapin rajavartioston komentajana 1918–1921. Hän johti Vienan retkikunnan Neuvosto-Venäjälle ja toimi Petsamon Suomelle vallanneen Petsamon retkikunnan ylipäällikkönä 1920.

Lapin I rajavartiopataljoonan komentajana Wallenius osallistui Itä-Lapissa vuonna 1918 tapahtuneen rauhoittamiseen, mikä liittyi osin Neuvosto-Venäjältä tulleiden kolttalappalaisten porovarkauksien lopettamiseen ja punaisten vastarintamiesten toiminnan lopettamiseen. Itä-Lapissa Wallenius ystävystyi poromies Aleksi "Mosku" Hihnavaaran kanssa.

Wallenius oli Berliinin sotakorkeakoulussa yleisesikuntaupseerikurssilla 1923–1925, minkä jälkeen hänestä tuli yleisesikunnan päällikkö 1925–1930. Kenraalimajuriksi hänet ylennettiin vuonna 1930. 1930-luvulla Wallenius oli oikeistoaktivisti ja toimi muun muassa Lapuan liikkeessä, jonka pääsihteerinä hän oli 1931–1932. Walleniusta syytettiin presidentti K. J. Ståhlbergin kyyditykseen osallistumisesta. Hän oli kahdesti tutkintovankeudessa yhteensä puolentoista vuoden ajan, mutta syytteet häntä vastaan kaatuivat ylemmissä oikeusasteissa. Petsamon Kala Oy:n ja Petsamon öljy- ja kalajauhotehdas Oy:n johtajana Wallenius toimi 1935–1937. Sen jälkeen hän meni sotakirjeenvaihtajaksi Kiinaan 1937–1938.

Kun talvisota alkoi vuonna 1939, Wallenius jätettiin reserviin. Vasta sodan kestettyä yli viikon C.G.E. Mannerheim nimitti Walleniuksen Lapin ryhmän komentajaksi. Hän toimi talvisodan aikana muun muassa Sallassa ja Petsamossa. Helmikuun lopussa Wallenius siirrettiin Lapista johtamaan Viipurinlahden puolustukseen muodostettua Rannikkoryhmää. Hänet kuitenkin vapautettiin tehtävästään jo 3. maaliskuuta 1940 ja siirrettiin reserviin. Jatkosotaan Wallenius ei sitten kelvannut ollenkaan vaan pysyi reservissä.

Talvisodan jälkeen Wallenius asui vaimonsa kanssa tukkikämpässä Marrasjärvellä Rovaniemen maalaiskunnassa ja kirjoitti kirjoja. Wallenius kuoli Helsingissä 91 vuoden iässä.

[muokkaa] Teokset

• Ihmismetsästäjiä ja erämiehiä (1933)
• Yli Lapin rajojen. Konsuli Eero Lampion jälkeenjääneestä käsikirjoituksesta elämänkuvauksen kirj. K. M. Wallenius (1936)
• Japani marssii (1938)
• Lapin sota 1939–1949 sanoin ja kuvin (1940) (yhdessä Antti Hämäläisen kanssa)
• Emäpuu kertoo. Satuja aikuisille ja lapsille (1942)
• Vanhat kalajumalat (1951)
• Miesten meri (1952)
• Makreeta, merensoutajan vaimo (1959)
• Harakka-Antti lähtee itäjäihin (1961) (ilm. aikaisemmin teoksessa Miesten meri)
• Ihmismetsästäjiä ja erämiehiä sekä neljä uutta tarinaa (1962)
• Petsamo: mittaamattomien mahdollisuuksien maa. Historiaa ja kuvauksia (1994) (toim. Sakari Kännö)

[muokkaa] Ylennykset ja kunniamerkit

[muokkaa] Katso myös

• Leena Peltola, K. M. Walleniuksen tytär

[muokkaa] Lähteet

• Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
• Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.

[muokkaa] Walleniukseen liittyvää kirjallisuutta ja lehtiartikkeleita

• Jalonen, Marja: Paikallisväriä antava sanasto K. M. Walleniuksen pohjolan kuvauksissa (1965)
• Kahdeksan sotaa, 44 maata ja 173 helvetinkonetta (Seura-lehti 1975)
• Kännö, Sakari: Mosku : kertomus poromies Aleksanteri Hihnavaarasta ja Lapin kenraali Kurt Matti Walleniuksesta vuosina 1900-1938. Porvoo: WSOY, 1992. ISBN 951-0-18156-0.
• Lehtola, Veli-Pekka: Wallenius : kirjailijakenraali Kurt Martti Walleniuksen elämä ja tuotanto. Oulu: Pohjoinen, 1994. ISBN 951-749-198-0.
• Niinistö, Jussi: Heimosotien historia 1918-1922. Helsinki : Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-687-0.
• Niinistö, Jussi: Suomalaisia vapaustaistelijoita. Helsinki : Nimox, 2003. ISBN 952-5485-00-5.
• Wallenius, Anni: Auringossa syntynyt : nuoruuden muistelmat. Porvoo : WSOY, 1978. ISBN 951-0-08590-1.
• Wallenius, Anni: Kyyditys. Helsinki : Akateeminen kustannusliike, 1972. ISBN 951-9023-02-X.
• Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
• Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.