Les Misérables (vuoden 2012 elokuva)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Les Misérables
Elokuvateatterijuliste joka on Ignition Printin suunnittelema.  Kuvassa on Isabelle Allen, joka näyttelee Cosettea lapsena.
Elokuvateatterijuliste joka on Ignition Printin suunnittelema.
Kuvassa on Isabelle Allen, joka näyttelee Cosettea lapsena.
Ohjaaja Tom Hooper
Käsikirjoittaja William Nicholson
Alain Boublil
Claude-Michel Schönberg
Herbert Kretzmer
Perustuu Victor Hugon romaaniin Kurjat ja Alain Boublilin, Claude-Michel Schönbergin
ja Herbert Kretzmerin musikaaliin Les Misérables
Tuottaja Tim Bevan
Eric Fellner
Debra Hayward
Cameron Mackintosh
Säveltäjä Claude-Michel Schönberg
Kuvaaja Danny Cohen
Leikkaaja Melanie Ann Oliver
Chris Dickens
Pääosat Hugh Jackman
Russell Crowe
Anne Hathaway
Amanda Seyfried
Eddie Redmayne
Samantha Barks
Sacha Baron Cohen
Helena Bonham Carter
Aaron Tveit
Valmistustiedot
Valmistusmaa Iso-Britannia
Tuotantoyhtiö Universal Pictures
Ensi-ilta Yhdysvaltain lippu 25. joulukuuta 2012
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu 11. tammikuuta 2013
Suomen lippu 22. helmikuuta 2013
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 61 000 000 dollaria
Tuotto 441 809 770 dollaria [1]
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto
IMDb
Allmovie

Les Misérables on vuonna 2012 ensi-iltansa saanut Victor Hugon samannimiseen romaaniin ja siitä sovitettuun musikaaliin perustuva brittiläinen elokuvamusikaali. Sen on ohjannut Tom Hooper ja sen ovat käsikirjoittaneet William Nicholson, Alain Boublil, Claude-Michel Schönberg ja Herbert Kretzmer. Elokuvan pääosissa ovat Hugh Jackman, Russell Crowe, Anne Hathaway, Amanda Seyfried, Eddie Redmayne, Samantha Barks, Sacha Baron Cohen, Helena Bonham Carter ja Aaron Tveit.[2] 1800-luvun Ranskaan sijoittuva Les Misérables, kertoo monien henkilöiden yhteenkietoutuneita kohtaloita. Jean Valjean, entinen vanki ottaa Fantinen aviottoman lapsen Cosetten vastuulleen ja yrittää olla jäämättä kiinni uudestaan poliisitarkastaja Javertin toimesta.

Les Misérables sai kahdeksan Oscar-ehdokkuutta ja voitti niistä kolme palkintoa, parhaasta naissivuosasta (Hathaway), maskeerauksesta ja äänityksestä. Elokuva voitti eniten palkintoja vuoden 2013 Golden Globe -gaalassa saaden palkinnot paras musikaali- tai komediaelokuva, paras miespääosa musikaali- tai komediaelokuvassa (Hugh Jackman) ja paras naissivuosa (Anne Hathaway). Elokuva voitti eniten palkintoja myös BAFTA -gaalassa saaden palkinnot paras naissivuosa (Hathaway), maskeeraus, äänitys ja lavastus.

Elokuvan ensi-ilta oli Yhdysvalloissa 25. joulukuuta 2012 ja Suomessa se oli 22. helmikuuta 2013.[3][4]

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Vuonna 1815 Jean Valjean (Hugh Jackman) vapautuu Toulonin vankilasta 19 vuoden jälkeen. Poliisitarkastaja Javert (Russell Crowe) vapauttaa Valjeanin ehdonalaiseen vapauteen. Valjean yrittää saada töitä ja yösijaa, mutta hänet ajetaan pois kaupungeista vankilahistoriansa takia. Yllättäen Dignen piispa (Colm Wilkinson) tarjoaa hänelle ruokaa ja yösijan, mutta epätoivoinen Valjean varastaa tämän hopeat yöllä. Valjean jää kiinni poliiseille, mutta piispa sanoo hopeiden olleen lahja Valjeanille ja antaa hänelle vielä arvokkaat hopeiset kynttilänjalat varmistaakseen Valjeanin vapauden. Hämillään piispan lämpimästä kohtelusta Valjean repii ehdonalaisen vapauden todistuksensa symbolina päätöksestään jättää mennyt taakseen ja aloittaa alusta.

Kahdeksan vuotta myöhemmin Valjean on tehtaan omistaja ja Montreuil-sur-Merin pormestari. Tehtaantyöntekijä Fantine (Anne Hathaway) jää kiinni rahan lähettämisestä aviottomalle lapselleen Cosettelle (Isabelle Allen), joka asuu häikäilemättömien herra ja rouva Thénardierien luona (Helena Bonham Carter ja Sacha Baron Cohen) heidän hemmotellun tyttärensä Époninen (Natalya Angel Wallace) kanssa. Fantine saa potkut tehtaasta ja epätoivoisena auttaakseen ja elättääkseen tytärtään hän päätyy prostituoiduksi. Valjean pelastaa Fantinen pulasta ja vie hänet sairaalaan. Myöhemmin Valjean ahdistuu salatusta menneisyydestään ja ei voi elää enää valheessa. Hän kertoo todellisen henkilöllisyytensä oikeudelle ja lähtee sairaalaan Fantinen luo. Valjean lupaa kuolemansairaalle Fantinelle huolehtia hänen tyttärestään Cosettesta. Paettuaan Javertia Valjean löytää Cosetten ja ostaa hänet Thénardiereilta luvaten olla hänelle kuin isä.

Yhdeksän vuotta myöhemmin, hallituksen ainoa köyhien oikeuksia tukeva Jean Maximilien Lamarque on kuolemaisillaan. Opiskelijat Marius Pontmercy (Eddie Redmayne), Enjolras (Aaron Tveit) ja Gavroche (Daniel Huttlestone) keskustelavat vallankumouksesta. Myöhemmin Marius näkee vilaukselta Cosetten (Amanda Seyfried), joka on nyt nuori nainen ja rakastuu tähän välittömästi. Valjean kieltäytyy kertomasta Cosettelle menneisyydestään tai tämän äidistä.

Kun Lamarque kuolee, Enjolras kokoaa ryhmää opiskelijoista vallankumoukseen. Samaan aikaan Mariuksen ystävä Éponine (Samantha Barks) vie hänet Cosetten luo, jossa Marius ja Cosette kertovat rakastavansa toisiaan. Éponine rakastaa Mariusta, mutta ei ole kertonut sitä hänelle. Hän liittyy myös vallankumoukseen. Kun herra Thénardierin johtama ryhmä saapuu vangitsemaan Valjeanin Javertille lunnaita vastaan, Éponine kiljuu varoittaakseen Valjeania ja Cosettea. Valjean päättää paeta Cosetten kanssa välittämättä tämän tunteista Mariusta kohtaan. Kun he lähtevät, Enjolras villitsee pariisilaiset kapinaan ja Marius lähettää jäähyväiskirjeen Cosettelle. Seuraavana päivänä opiskelijat keskeyttävät Lamarquen hautajaiset ja aloittavat kapinansa. Javert tekeytyy vallankumokselliseksi vakoillakseen opiskelijoita, mutta jää pian kiinni Gavrochen ansiosta ja hänet vangitaan. Ensimmäisessä tulituksessa Éponine haavoittuu pelastaessaan Mariuksen ja kertoo rakkaudestaan tätä kohtaan kuollen tämän käsivarsille. Valjean lukee Mariuksen kirjeen Cosettelle ennen tätä ja lähtee barrikadeille suojelemaan Mariusta. Hän pelastaa Enjolraksen ja saa luvan tappaa Javertin. Kun he ovat kahdestaan, Valjen vapauttaa Javertin ja käskee tämän paeta.

Kun pariisilaiset eivät lähdekään mukaan vallankumoukseen toisin kuin opiskelijat luulivat, he päättävät taistella kuolemaansa saakka. Kaikki opiskelijat kuolevat haavoittunutta Mariusta lukuunottamatta, sillä Valjean pelastaa hänet raahaamalla tämän viemäriin. Thénardier varastaa Mariuksen sormuksen ennen kuin Valjean virkoaa ja kantaa Mariuksen ulos viemäristä. Valjean kohtaa Javertin, joka uhkaa tappaa tämän. Valjean ei välitä Javertista ja kävelee pois. Javert ei pysty selvittämään ristiriitaa tämän siviilin ja moraalin välillä ja päättää tehdä itsemurhan pudottautumalla Seineen.

Myöhemmin Marius suree kuolleita ystäviään, mutta Cosette lohduttaa häntä. Valjean päättää kertoa Mariukselle kaiken menneisyydestään ja kertoo lähtevänsä pois, koska hänen läsnäolonsa vaarantaa Cosetten hengen. Valjean pyytää Mariusta olemaan kertomatta koskaan tästä Cosettelle. Marius ja Cosette menevät naimisiin ja Thénardierit tulevat häävastaanotolle kutsumatta ja kertovat Mariukselle nähneensä Valjeanin kantaneen ruumista viemärissä. Herra Thénardier näyttää varastamaansa sormusta tietämättään, että se on Mariuksen, todisteena tarinastaan. Marius tunnistaa sormuksensa ja tajuaa Valjeanin olleen se, joka hänet pelasti barrikadeilta. Thénardierit kertovat Valjeanin sijainnin, ja Marius ja Cosette lähtevät etsimään hänet.

Valjean istuu kuolemaisillaan paikallisessa luostarissa ja Fantine ilmestyy hakemaan häntä taivaaseen. Cosette ja Marius kiirehtivät jättämään jäähyväiset hänelle. Ojentaessaan Cosettelle kirjeen, johon hän on kirjoittanut tunnustuksen menneisyydestään, Valjean liittyy Fantinen, piispan, Enjolrasin, Époninen, Gavrochen ja kaikkien muiden kapinallisten joukkoon barrikadeille.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päärooleissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hugh Jackman - Jean Valjean, ranskalainen mies, joka vapautetaan Toulonin vankilasta 19 vuoden vankeuden ja useiden pakoyritysten jälkeen oltuaan tuomittuna leivän varastamisesta.
  • Russell Crowe - poliisitarkastaja Javert, joka vapauttaa Valjeanin ehdonalaiseen, myöhemmin omistaa elämänsä Valjeanin uudelleenvangitsemiselle.
  • Anne Hathaway - Fantine, tehdastyöntekijä ja aviottoman lapsen Cosetten äiti. Hän päätyy lopulta prostituoiduksi.
  • Amanda Seyfried - Cosette, Fantinen avioton lapsi, joka kasvaa kauniiksi nuoreksi neidoksi Valjeanin huomassa ja rakastuu Mariukseen.
  • Isabelle Allen - Cosette lapsena
  • Samantha Barks - Éponine, Thénardierien rahaton tytär. Häntä hemmoteltiin päinvastoin kuin Cosettea. Varttuessaan hän ystävystyy Mariuksen kanssa ja salaa rakastaa tätä.
  • Sacha Baron Cohen - Herra Thénardier, rosvoava majatalon isäntä, Époninen isä.
  • Helena Bonham Carter - Rouva Thénardier, häikäilemätön majatalon emäntä ja Époninen äiti, joka miehensä kanssa majoittaa ja pitää orjanaan Cosettea, kunnes Valjean ostaa tytön tämän äidin kuoleman jälkeen.

Vallankumousjärjestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Eddie Redmayne - Marius Pontmercy, vallankumouksellinen opiskelija, joka on Époninen ystävä, mutta rakastuu Cosetteen
  • Aaron Tveit - Enjolras, opiskelijoiden vallankumouksenjohtaja ja Mariuksen ystävä
  • Daniel Huttlestone - Gavroche, neuvokas katulapsi, joka auttaa vallankumouksellisia.
  • George Blagden - Grantaire
  • Killian Donnelly - Combeferre
  • Fra Fee - Courfeyrac
  • Alistair Brammer - Jean Prouvaire
  • Hugh Skinner - Joly
  • Gabriel Vick - Feuilly
  • Iwan Lewis - Bahorel

Sivurooleissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Colm Wilkinson - Dignen piispa, mies, joka ottaa Valjeanin kirkkoonsa suojaan ja inspiroi Valjeania tämän tiellä hyväksi mieheksi
  • Frances Ruffelle - prostituoitu
  • Bertie Carvel - Bamatabois, nuori herrasmies, joka yrittää ostaa Fantinen seuraa ollen vastuussa tämän pidätyksestä
  • Adam Pearce - Brujon
  • Marc Pickering - Montparnasse
  • Michael Jibson - tehtaan esimies, jolle Fantine työskentelee ja jolta saa potkut
  • Hadley Fraser - Kansallisarmeijan Kenraali
  • Natalya Angel Wallace - Éponine lapsena
  • Cameron Mackintosh, Claude-Michel Schönberg, Michael Le Poer Trench ja Marie Zamora tekevät cameo-roolin.
  • Patrick Godfrey - Gillenormand, Mariuksen isoisä

Musikaalinumerot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1. Look Down - Javert, Valjean ja vangit
  • 2. On Parole - Valjean ja Dignen piispa
  • 3. Valjean Arrested, Valjean Forgiven - Dignen piispa
  • 4. Valjean's Soliloquy - Valjean
  • 5. At the End of the Day - Kerjäläiset, työläiset, esimies, Fantine ja Valjean
  • 6. The Runaway Cart - Javert ja Valjean
  • 7. Lovely Ladies - Merimiehet, prostitoidut, rosvot, eukko, hammasmies, sutenööri ja Fantine
  • 8. I Dreamed a Dream - Fantine
  • 9. Fantine's Arrest - Fantine, Bamatabois, Valjean ja Javert
  • 10. Who Am I?/The Trial - Valjean
  • 11. Come to Me (Fantine's Death) - Fantine ja Valjean
  • 12. The Confrontation - Javert ja Valjean
  • 13. Castle on a Cloud - Nuori Cosette ja Rouva Thernardier
  • 14. Master of the House - Thernardierit ja krouvin asiakkaat
  • 15. The Bargain/The Thénardier Waltz of Treachery - Valjean,Thernardierit ja nuori Cosette
  • 16. Suddenly - Valjean
  • 17. Stars - Javert
  • 18. Look Down - Gavroche, Enjolras, Marius, oppilaat ja kerjäläiset
  • 19. The Robbery - Valjean, Thernardierit ja Eponine
  • 20. Javert's Intervention - Javert ja hra.Thernardier
  • 21. Éponine's Errand - Eponine ja Marius
  • 22. ABC Café/Red and Black - Marius, Gavroche, Enjolras ja oppilaat
  • 21. Rue Plumet/In My Life - Cosette, Valjean, Marius ja Eponine
  • 22. A Heart Full of Love - Marius, Cosette ja Eponine
  • 23. The Attack on Rue Plumet - Hra.Thernardier, rosvot, Eponine ja Valjean
  • 24. On My Own - Eponine
  • 25. One Day More - Valjean, Cosette, Eponine, Marius, Javert, Thernardierit, Gavroche, Enjolras, oppilaat ja pariisilaiset
  • 26. Do You Hear the People Sing? - Marius, Enjolras, oppilaat ja pariisilaiset
  • 27. Building the Barricade (Upon These Stones) - Enjolras ja Javert
  • 28. At the Barricade (Upon These Stones) - Enjolras ja oppilaat
  • 29. Javert's Arrival - Javert ja Enjolras
  • 30. Little People - Gavroche,Enjolras,oppilaat ja Javert
  • 31. The First Attack - Enjolras ja oppilaat
  • 32. A Little Fall of Rain - Eponine ja Marius
  • 33. Night of Anguish - Enjolras, Marius, Javert, Valjean ja oppilaat
  • 34. Drink with Me - Enjolras, Marius, Gavroche ja oppilaat
  • 35. Bring Him Home - Valjean
  • 36. Dawn of Anguish - Enjolras, Gavroche ja oppilaat
  • 37. The Second Attack - Gavroche ja oppilaat
  • 38. The Final Battle - Enjolras, kenraali ja oppilaat
  • 39. Javert's Suicide - Javert
  • 40. Turning - Pariisin naiset
  • 41. Empty Chairs at Empty Tables - Marius
  • 42. Every Day - Cosette, Valjean, Marius ja Gillenormand
  • 43. Valjean's Confession - Marius ja Valjean
  • 44. Wedding Chorale - Marius, Thernardierit ja kuoro
  • 45. Beggars at the Feast-Thernardierit
  • 46. Valjean's Death - Valjean, Cosette, Marius, Fantine ja Dignen piispa
  • 47. Do You Hear the People Sing? (Reprise) - Elokuvan hahmot

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ohjaaja Tom Hooper Les Misérablesin kuvauksissa Winchesterissä huhtikuussa 2012.

Kuvaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvan kuvaukset alkoivat Ranskassa 8. maaliskuuta 2012.[5] Kuvauspaikkoina olivat muun muassa Winchester College, Winchester Cathedral Close, HMNB Portsmouth, Oxford ja Pinewood Studios Englannissa.[6][7][8] 23. heinäkuuta 2012 Hugh Jackman tviittasi kuvausten päättyneen.[9]

Jälkituotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvan lauluosuudet nauhoitettiin livenä kuvauspaikalla pianon säestyksellä. Yleensä musikaalielokuvissa kappaleet on valmiiksi nauhoitettu ja näyttelijät esittävät laulavansa kuvauksissa. Vaikka tämän sanottiin olevan ensikerta kun näin tehtiin musikaalielokuvassa, niin samaa tapaa käytettiin myös elokuvissa At Long Last Love, The Fantasticks ja Hedwig and the Angry Inch. 27. elokuuta 2012 ilmoitettiin elokuvan musiikin nauhoitusten alkaneen Lontoossa 70 henkisen orkesterin voimin. Les Misérables -musikaalin säveltäjä Claude-Michel Schonberg sävelsi elokuvaan uuden kappaleen Suddenly.[10]

Julkaisu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva oli tarkoitus julkaista Yhdysvalloissa 7. joulukuuta 2012, mutta se siirtyi 14. päivään joulukuuta. 18. syyskuuta elokuvan julkaisu siirtyi vielä kerran 25. päivään joulukuuta, ettei se kilpailisi Hobitti – Odottamaton matka ensi-illan kanssa. Tämän takia elokuva julkaistiin sama päivänä kuin Django Unchained.[11]

Kun elokuva esitettiin ensikerran valkokankaalla 23. marraskuuta 2012 Lincoln Centerissä New Yorkissa, yleisö taputti seisaaltaan elokuvan jälkeen. [12]

Suomessa elokuva sai ensi-iltansa 22. helmikuuta 2013.

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huhtikuuhun 2013 mennessä elokuva oli tuottanut maailmanlaajuisesti yli 437 miljoonaa dollaria. [13] Elokuva rikkoi parhaan elokuvamusikaalin yhden päivän tuottoennätyksen, jota piti ennen hallussa High School Musical 3: Senior Year. Elokuva on myös toiseksi parhaiten Joulupäivänä tuottanut elokuva Yhdysvalloissa.[14]

Arvostelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin Sanomien Anna Möttölä arvioi elokuvan yhdistävän taitavasti realismin ja teatterimaisuuden. Episodi -lehden Jouni Vikman sanoo elokuvan olevan häpeilemätön liikuttaja, jossa katsojan sydäntä sykähdyttävät niin liikuttavat ihmiskohtalot kuin ihon kananlihalle nostava musiikkikin.[15] Länsiväylän arvotelussa Teija Varis kehuu elokuvaa spektaakkeliksi ja sanoo sen kadottavan ajantajun katsojalta sekä elokuvan käsittevän globaalisti humaaneja teemoja kuten unelmia, rakkautta, intohimoa, uhrauksia ja katumusta. [16] Filmitähti.fi -sivuston Ursula Borg sanoo elokuvan olevan ehkä hienoin elokuvamusikaali koskaan. Hän sanoo elokuvan tempaavan vastustamattomasti mukanaan, hukuttaen katsojan musiikkiin, aatteen paloon ja sanoo elokuvan pitävän otteessaan pitkään elokuvan päätyttyä. [17] Tuomas Riskala Iltalehdestä sanoo arvostelussaan elokuvan lopputuloksen olevan vangitsevaa koettavaa, oli musikaalien ystävä tai ei. [18]

Anna Hathawayn roolisuoritusta Fantinena ollaan ylistetty ja häntä pidetään ennakkosuosikkina Parhaan naissivuosan Oscarin saajaksi. [19] Peter Travers Rolling Stone -lehdestä sanoi, että Hathaway särkee jokaisen sydämen, kun hän laulaa "life has killed the dream I dreamed" ja että hänen ilmiömainen suorituksensa suorastaan huutaa Oscaria.[20] Kohtausta, jossa Hathaway laulaa kappaleen I Dreamed a Dream on verrattu Jennifer Hudsonin Oscar-palkittuun roolisuoritukseen elokuvassa Dreamgirls.[21] Helsingin Sanomien Anna Möttölä sanoo vain ihmeen voivan estää Hathawayn voiton Oscareissa. Hän kuvailee Hathawayn suorituksen olevan teatraalisuudessaankin riipaisevan intiimi.[22]

Metro -lehden Tero Toivanen sanoi arvostelussaan Hugh Jackmanin tekevän uransa parhaimman roolisuorituksen.[23] Helsingin Sanomien Anna Möttölä sanoo Jackmanin olevan elokuva sielu. [24]

Palkinnot ja ehdokkuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva on voittanut lukuisia palkintoja mm. kolme Oscar- ja Golden Globe -palkintoa, neljä BAFTA ja Satellite Awards -palkintoa.

Palkinnot ja ehdokkuudet
Palkinto Kategoria Kenelle Voitto / Ehdokkuus
British Academy Film Awards Paras elokuva Tim Bevan, Eric Fellner, Debra Hayward, Cameron Mackintosh Ehdokkuus
Paras brittielokuva Tim Bevan, Eric Fellner, Debra Hayward, Cameron Mackintosh Ehdokkuus
Miespääosa Hugh Jackman Ehdokkuus
Naissivuosa Anne Hathaway Voitti
Kuvaus Danny Cohen Ehdokkuus
Puvustus Paco Delgado Ehdokkuus
Maskeeraus Lisa Westcott Voitti
Äänitys Simon Hayes, Andy Nelson, Mark Paterson, Jonathan Allen, Lee Walpole, John Warhurst Voitti
Lavastus Eve Stewart, Anna Lynch-Robinson Voitti
Golden Globe Paras musikaali- tai komediaelokuva Tim Bevan, Eric Fellner, Debra Hayward, Cameron Mackintosh Voitti
Paras miespääosa musikaali- tai komediaelokuvassa Hugh Jackman Voitti
Naissivuosa Anne Hathaway Voitti
Kappale "Suddenly" Ehdokkuus
Oscar Paras elokuva Tim Bevan, Eric Fellner, Debra Hayward, Cameron Mackintosh Ehdokkuus
Miespääosa Hugh Jackman Ehdokkuus
Naissivuosa Anne Hathaway Voitti
Puvustus Paco Delgado Ehdokkuus
Maskeeraus ja Hiukset Lisa Westcott, Julie Dartnell Voitti
Kappale "Suddenly" Sävellys: Claude-Michel Schönberg, Sanat: Herbert Kretzmer ja Alain Boublil Ehdokkuus
Lavastus Eve Stewart, Anna Lynch-Robinson Ehdokkuus
Äänitys Andy Nelson, Mark Paterson, Simon Hayes Voitti
Satellite Award Paras elokuva Tim Bevan, Eric Fellner, Debra Hayward, Cameron Mackintosh Ehdokkuus
Paras näyttelijäkokoonpano Les Misérablesin näyttelijät Voitti
Paras miespääosa Hugh Jackman Ehdokkuus
Paras miessivuosa Eddie Redmayne Ehdokkuus
Paras naissivuosa Anne Hathaway Voitti
Samantha Barks Ehdokkuus
Paras lavastus Eve Stewart, Anna Lynch-Robinson Ehdokkuus
Paras puvustus Paco Delgado Ehdokkuus
Paras leikkaus Chris Dickens Ehdokkuus
Paras kappale "Suddenly" Voitti
Paras äänitys John Warhurst, Lee Walpole, Simon Hayes Voitti

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.boxofficemojo.com/movies/?id=lesmiserables2012.htm
  2. http://www.imdb.com/title/tt1707386/
  3. http://www.lesmiserablesfilm.com/intl/releasedates/release-dates.html
  4. http://blogs.indiewire.com/theplaylist/les-miserables-moves-to-dec-14th-ten-year-arrives-sept-21st-halloween-3d-gets-taken-off-the-calendar#
  5. http://broadwayworld.com/article/Twitter-Watch-Hugh-Jackman--Day-one-of-Les-Mis-shoot-Soooo-excited-20120308
  6. http://www.pinewoodgroup.com/our-studios/uk/news/les-mis-filming-pinewood-studios
  7. http://www.thesun.co.uk/sol/homepage/showbiz/film/4216854/Russell-Crowe-is-so-Miserables-in-new-movie.html
  8. http://www.dailymail.co.uk/tvshowbiz/article-2118570/Why-Mis-rable-Hugh-Jackman-looks-glum-bedraggled-films-scenes-musical-adaptation.html?ito=feeds-newsxml
  9. https://twitter.com/RealHughJackman/status/216460947995373568
  10. http://www.playbill.com/news/article/169445-Les-Miseacuterables-Film-to-Feature-70-Piece-Orchestra-Recording-to-Begin-in-October
  11. http://insidemovies.ew.com/2012/09/18/les-miserables-moves-release-date-to-christmas-day/
  12. http://www.huffingtonpost.com/2012/11/23/les-miserables-screening_n_2181475.html
  13. http://www.boxofficemojo.com/movies/?id=lesmiserables2012.htm
  14. http://www.boxofficemojo.com/news/?id=3593&p=.htm
  15. Les Misérables Episodi. Viitattu 21. helmikuuta, 2013. (suomeksi)
  16. Ajantaju katoaa Les Misérables-spektaakkelissa Länsiväylä. Viitattu 21. helmikuuta, 2013. (suomeksi)
  17. Les Misérables (2012) Filmitähti.fi. Viitattu 21. helmikuuta, 2013. (suomeksi)
  18. Elokuvamusikaalin uusi syntymä Iltalehti. Viitattu 22. helmikuuta, 2013. (suomeksi)
  19. http://www.reelviews.net/php_review_template.php?identifier=2568
  20. http://www.rollingstone.com/movies/reviews/les-miserables-20121221
  21. http://www.moviefanatic.com/2012/12/les-miserables-review-hit-the-high-notes/
  22. Les Misérables yhdistää onnistuneesti realismin ja teatterimaisuuden Helsingin Sanomat. Viitattu 21. helmikuuta, 2013. (suomeksi)
  23. Kurjuus laulattaa Metro.fi. Viitattu 21. helmikuuta, 2013. (suomeksi)
  24. Les Misérables yhdistää onnistuneesti realismin ja teatterimaisuuden Helsingin Sanomat. Viitattu 21. helmikuuta, 2013. (suomeksi)
  25. [1]
  26. [2]
  27. [3]
  28. [4]
  29. [5]
  30. [6]
  31. [7]
  32. [8]
  33. [9]
  34. [10]
  35. [11]
  36. [12]
  37. [13]
  38. [14]
  39. [15]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]