Kurgaanikulttuuri

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kurgaanihypoteesin käsitys indoeurooppalaisten leviämisestä yhteisestä alkukodista.

Kurgaanikulttuuri on termi, jota erityisesti Marija Gimbutas ja tämän kannattajat ovat käyttäneet oletetusta kulttuurista, joka liittyisi indoeurooppalaisten alkukotiin. Kurgaanikultuuri on eräänlainen kattotermi useille yksittäisille kulttuureille. Nimensä kulttuuri sai kuparikauden ja varhaisen pronssikauden kurgaaneista, jotka olivat eräänlaisia hautakumpuja.[1]

Gimbutas esitteli kurgaanikulttuurin ensimmäisen kerran vuonna 1956. Hän myös sijoitti kulttuurin Venäjän ja Ukrainan aroille.[2] Gimbutasin mukaan kurgaanikulttuurin alku sijoittuu noin vuoteen 4500 eaa. ja se jatkuu Mustanmeren ympäristön valloitusaikaan.[2]

Muiden tutkijoiden mukaan kurgaanien rakentaminen ei ole osoitus kulttuurien yhtenäisyydestä, ja teoria perustuu voimakkaisiin oletuksiin ja yksinkertastuksiin.[3]

Kurgaanikulttuuri on jaettu neljään ajanjaksoon. Sen toinen jakso, jolloin kulttuuri eurooppalaistuu sijoittuu vuosiin 4000–3500 eaa., jolloin kulttuurikohteita on löytynyt Ponto-Kaspian aron pohjoisosista ja Mustanmeren länsipuolelta Ukrainasta, Romaniasta, entisen Jugoslavian alueelta ja Unkarin itäosista. Kolmannessa vaiheessa, noin 3500–3000 eaa., kulttuuri levisi Keski-Eurooppaan, koko Balkanille, Etelä-Kaukasiaan, Anatolian ja Iranin pohjoisosiin. Neljännen ja viimeisen vaiheen aikana leviäminen jatkui Kreikkaan, Anatolian itäosiin ja lopulta Välimeren alueen itäosiin noin vuonna 2000 eaa.[1]

Kurgaanikulttuuriin liitettyjä tai muita samanaikaisia yksittäisiä kulttuureita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neoliittisen Euroopan kulttuurit noin 4000-3000 eaa. Vihreä megaliitteihin liittyvä suppilopikarikulttuuri, Sininen Tonavan maanviljelijöiden nauhakeraaminen kulttuuri, oranssi Lengyelin kulttuuri, purppuranvärinen Vincan kulttuuri, punainen Cucutenin ja keltainen luultavasti Jamnan kurgaanikulttuurin länsiosa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Baldi, s. 42.
  2. a b Ara, s. 17.
  3. Levine M: Late prehistoric exploitation of the Eurasian steppe, s. 68. McDonald Institute for Archaeological Research, 1999. ISBN 9781902937038. Google books (viitattu 16.3.2013).