Kupariyökkönen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kupariyökkönen
Syngrapha hochenwarthi.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Yökkösmäiset Noctuoidea
Heimo: Yökköset Noctuidae
Alaheimo: Metalliyökköset Plusiinae
Suku: Syngrapha
Laji: hochenwarthi
Kaksiosainen nimi
Syngrapha hochenwarthi
Hochenwarth, 1785
Synonyymit
  • Caloplusia hochenwarthi
Katso myös
 Commons-logo.svg Kupariyökkönen Commonsissa

Kupariyökkönen (Syngrapha hochenwarthi) on yleinen tunturiseutujen yökköslaji.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etusiivet ovat tummanruskeat, aavistuksen punertavansävyiset. Sisempi ja ulompi poikkiviiru erottuvat kaksinkertaisina, keskiosastaan vaaleanruskeina ja kapealla vyöhykkeellä ulomman poikkiviirun molemmin puolin siiven sävy on selvästi vaaleampi. Poikkiviirujen välinen alue on takaosastaan hyvin tummanruskea ja siiven keskellä on valkoinen, hieman kreikkalaista gamma-kirjainta muistuttava täplä. Rengas- ja munuaistäplä erottuvat heikosti vaaleanruskeina. Takasiivet ovat kirkkaankeltaiset ja niissä on melko kapea tummanruskea reunus. Siipiväli 28–32 mm.[1][2]

Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kupariyökkönen on levinneisyydeltään boreoalpiininen laji. Etelämpänä Euroopassa sitä tavataan Alpeilla, Balkanin vuoristoissa ja Kaukasuksella sekä idässä Altai ja Uralvuorten kautta Kamtsatkalle saakka. Pohjoisempana lajia tavataan Skandinavian pohjoisosissa.[3] Suomessa lajin levinneisyys rajoittuu pohjoisimpaan Lappiin Enontekiön, Inarin ja Utsjoen alueille, mutta satunnaisesti sitä on tavattu etelämpänä Keski-Lapissa saakka. Perhoset lentävät yhtenä sukupolvena kesäkuun lopulta heinäkuun loppuun.[4]

Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kupariyökkönen on esiintymisalueellaan yleinen mutta paikoittainen laji ja vuosittaiset vaihtelut yksilömäärissä ovat suuria. Perhonen viihtyy metsänreunojen ja tunturipaljakoiden valoisilla ja runsaskukkaisilla niityillä, etenkin koivuvyöhykkeen tuntumassa. Monista muista yökkösistä poiketen perhoset ovat aktiivisia päivällä auringonpaisteessa, jolloin ne käyvät ahkerasti kukilla. Pieni toukka talvehtii ja koteloituu seuraavana kesänä kotelokoppaan ravintokasvin lehtien väliin.[2][3]

Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukan ravintokasvi on tunturikurjenherne (Astragalus alpinus)[2].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Svenska fjärilar (ruotsiksi)
  2. a b c Mikkola K & Jalas I: Suomen perhoset. Yökköset 2.. Suomen Perhostutkijain Seura. Otava, 1979. ISBN 951-1-04297-1. s. 217
  3. a b Norges sommerfugler (norjaksi)
  4. Perhoswiki

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]