Kuopion Asevarikko

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kuopion Asevarikko (lyhenne KuoAseV) on Kuopiossa ja Pielavedellä toiminut Suomen puolustus­voimien asevarikko. Varikon päätoimipiste sijaitsi Kuopion kaupungin keskustassa, kunnes siirtyi 1970-luvun alussa Suureen Neulamäkeen. Varikkoon kuului Kuopiossa myös Pienen Neulamäen varastoalue.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuopion Asevarikon virallisena perustamispäivänä voidaan pitää 18. heinäkuuta 1918 senaatin sota-asiaintoimituskunnan julkaistua käskylehdellä kapteeni Sanfrid Mikanderin nimityksen Kuopion Sotavarikoksi nimetyn varikon vt. päälliköksi. Sota-asiaintoimituskunta ilmoitti 6. elokuuta käskylehdellä, että taisteluvälineosasto käyttää varikoilleen nimityksiä Asevarikko, Helsinki; Asevarikko, Viipuri ja Asevarikko, Kuopio.

Jokaiseen asevarikkoon rakennettiin ase- ja korjauspaja saksalaisten sotilasasiantuntijoiden suunnitelmien mukaisesti. Vuoden 1919 alussa Kuopion Asevarikko käsitti ase-, ammus-, pioneeri- sekä kuormasto- ja valjasosaston. Taisteluvälineiden pääkorjauspaja määrättiin sijoitettavaksi Kuopion Asevarikon yhteyteen pääasiassa kuormaston, valjasten ja aseiden korjauksia varten. Syksyllä 1921 muuttuivat asevarikoiden nimet ase- ja ampumatarvikevarikoiksi, jolloin varikosta tuli Ase- ja Ampumatarvikevarikko 3. Vuoden 1930 lopulla se sai jälleen uuden nimen Asevarikko 3.

Puolustusministeriö käynnisti tunnelivarastojen rakentamisen Suuren Neula­mäen alueella tekemällä urakkasopimukset kesällä 1939. Talvisotaan perustettavat yhtymät tarvitsivat aseita ja joulukuussa 1939 volyyminä oli 1500 – 2000 kivääriä päivässä. Kaikkiaan talvisodan aikana kunnostettiin noin 75 000 kivääriä m/91 sekä 107 konekivääriä ja jonkin verran muita aseita. Talvisodan aikana varsinaisen asevarikon vahvuus nousi 500 henkeen, mutta kaikkiaan työntekijöitä oli noin 1 400 varikon yhteyteen perustetussa kenttävarikkokeskuksessa.

Vuoden 1944 alussa Asevarikko 3 sai jälleen nimekseen Ase- ja ampumatarvikevarikko 3, mutta varikosta tuli jo vuonna 1945 Keskusvarikko 6. Keskusvarikko 6:sta tuli Pääesikunnan taisteluvälinepäällikön alainen Asevarikko 1.

Esikuntarakennus, autohalli, ruokala ja kasarmirakennus valmistuivat vuonna 1965. Korjaamoluolasto sekä puu- ja nahkatyöosastojen maanpäälliset rakennukset otettiin käyttöön 1970.

Osaksi Materiaalilaitosta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolustusvoimissa siirryttiin uuteen johtamis- ja hallintojärjestelmään vuoden 1993 alussa ja samaan aikaan aloitti toimintansa Puolustusvoimien Materiaalilaitos, jonka osaksi varikko tuli.

Valtioneuvoston vuoden 2001 turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon perusteella käynnistyi silloisen puolustusvoimien organisaation kehittämisen valmistelu, mikä johti muun muassa Iisalmen Asevarikon lakkauttamiseen vuoden 2003 alusta lukien. Ohenmäen alueesta luovuttiin ja Koivujärven varastoalue liitettiin Kuopion Asevarikkoon.

Puolustusministeri päätti 12.5.2006, että Kuopion Asevarikko lakkautetaan itsenäisenä joukko-osastona 31.12.2007 lukien. Tämän vuoksi vuoden 2008 alusta lukien se liitettiin Itä-Suomen Huoltorykmentin alaiseksi Kuopion Varikoksi. Varikkoon liitettiin Ylämyllyn,Varastoalue Hiienvaaran (ampuma-alue) ja Sotinpuron (ampuma-alue) jo aikaisemmin varikkoon kuuluneen Pielaveden Koivujärven varaston lisäksi.

Päälliköt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • kapteeni Sanfrid Mikander 1918-1919
  • everstiluutnantti Aksel Kihlström 1919-1937
  • jääkärieverstiluutnantti Kustaa Adolf Järvinen 1937-1954
  • everstiluutnantti Arvo Kervinen 1955-1958
  • everstiluutnantti Vilho Pösö 1959-1961
  • everstiluutnantti Pekka Kääriö 1961-1967
  • everstiluutnantti Jalmari Heino 1967-1968
  • everstiluutnantti Pentti Hovilainen 1968-1970
  • everstiluutnantti Arvo Pentti 1970-1973
  • everstiluutnantti Jussi Kivelä 1973-1975
  • everstiluutnantti Aarte Taskinen 1975-1977
  • everstiluutnantti Kalevi Vaittinen 1978-1979
  • everstiluutnantti Eero Tikkanen 1980-1983
  • everstiluutnantti Paavo Perkkala 1983-1989
  • everstiluutnantti Matti Virta 1989-1992
  • everstiluutnantti Pentti Väänänen 1993-1996
  • everstiluutnantti Markku Lainevirta 1997-2000
  • komentaja Matti Rautonen 2000-2004
  • majuri Pertti Kuokkanen 2004-2005
  • majuri Osmo Huopainen 2006-2007

Päälliköistä Pääesikunnasta siirtynyt Matti Rautonen tuli Suomen merivoimista.

Nykyhetket[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolustusministerin päätöksellä maavoimien materiaalin kunnossapidon kehittämisvaihtoehdoksi valittiin strateginen kumppanuus. Päätöksen mukaisesti strategisen kumppanuuden valmistelutyötä jatkettiin tavoitteena siirtyä kumppanuuteen 1.1.2009 alkaen. Puolustusministeriö solmi strategista kumppanuutta koskevan aiesopimuksen Millog Oy:n kanssa.

Kuopion Varikolta siirtyi Millog Oy:n palvelukseen 1.1.2009 lukien 54 henkilöä. Kunnossapidon tehtävistä siirtyivät jalkaväkiaseiden kunnossapitotyöt, kunnossapidon materiaalipalvelu, puu- ja varustehuoltotyöt sekä myymälätoiminta.

Maavoimien materiaalilaitoksen uudelleenorganisoinnin myötä Kuopion Varikosta tuli 1.1.2009 lukien Itä-Suomen Huoltorykmentin Savo-Karjalan Varasto-osasto. Sittemmin maavoimien varastoinnin kehittämiseen liittyen puolustusministeri päätti varastoinnin lakkaamisesta Suuressa Neulamäessä Kuopiossa. Muutoksen johdosta Savo-Karjalan Varasto-osasto lakkautettiin ja sen osat yhdistettiin Itä-Suomen Huoltorykmentin Varasto-osastoon 1.1.2010 lukien.

Perinteet ja heraldiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuopion Asevarikon kilta perustettiin 26.11.2008 vaalimaan varikon perinteitä. Killan tarkoituksena on edistää jäsentensä maanpuolustustahtoa ja yhteenkuuluvuutta sekä järjestää heille tätä päämäärää palvelevia harrastus- ja koulutusmahdollisuuksia.

Varikon joukko-osastotunnus on yhtenevä Tervolan, Toivakan, Haapajärven ja Ähtärin varikkojen kanssa ja siinä on kaksi ristikkäin olevaa tykinputkea, joiden päällä tykkilavetin pyörä sekä niiden alla varikoille yhtenäinen V-kirjain.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Teos Kuopion Asevarikko 1918 - 1998, Leo Laine, [Helsinki] : [Puolustusvoimien koulutuksen kehittämiskeskus], 1998. ISBN 951-25-0993-8
  • Itä-Suomen Huoltorykmentin arkisto