Kuolemanottelu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kuolemanottelu tarkoittaa tässä tarunhohtoista jalkapallo-ottelua, jonka pääasiassa ukrainalaisten Kiovan Dynamon ja Kiovan Lokomotivin seurajoukkueiden pelaajista koottu joukkue pelasi Ukrainaa miehittäneen natsi-Saksan Luftwaffesta koottua Adler-joukkuetta (usein mainittu nimellä Flakelf) vastaan Kiovassa 9. elokuuta 1942.

Ottelua oli mainostettu etukäteen ja sillä oli paljon katsojia. Ukrainalaiset pelasivat Start-nimisenä joukkueena. Myöhemmin Neuvostoliiton sotapropagandassa esitetyn ja myöhemmin laajalle etenkin vuonna 1962 valmistuneen neuvostoliittolaisen filmatisoinnin kautta levinneen version mukaan saksalaiset, oltuaan puoliajalla 3–1-häviöllä, ilmoittivat Startin pelaajille, että nämä ammutaan, mikäli ukrainalaisjoukkue voittaa. Tästä huolimatta ukrainalaiset pelasivat toisen puoliajan tosissaan ja voittivat ottelun 5–3. Tämän jälkeen tarinan mukaan suurin osa Startin pelaajista vietiin Babyn Jariin ja ammuttiin.[1]

Todellisuudessakin kahdeksan pelaajista vangittiin viikko ottelun jälkeen, joskaan ei ole selvyyttä siitä, oliko itse ottelulla mitään tekemistä vangitsemisen kanssa – Startin pelaajista Pavlo Komarov keräsi tietoja joukkuetovereistaan Gestapolle. Vangituista pelaajista Mykola Korotkyh' oli joka tapauksessa toiminut NKVD:n upseerina sekä vakoillut Neuvostoliiton hyväksi (Kiovan Dynamo toimi koko Dynamo-organisaation tavoin Neuvostoliiton salaisen poliisin NKVD:n alaisuudessa), ja kuoli vankilassa kuulustelujen aikana. Loput pidätetyistä lähetettiin tämän jälkeen Syretsin keskitysleiriin, jossa kolme heistä (puolustaja Oleksi Klymenko, hyökkääjä Ivan Kuzmenko ja maalivahti Mykola Trusevytš) ammuttiin noin puoli vuotta myöhemmin osana suurempaa, kostona vastarinnasta suoritettua joukkoteloitusta.

Länsimaissa ottelu ja sen jälkeiset tapahtumat nousivat julkisuuteen saksalaisessa Stuttgarter Zeitung -sanomalehdessä vuonna 1973 ilmestyneen artikkelin myötä. Artikkelissa esitetyn perusteella käynnisti Hampurin osavaltion korkein oikeus tutkinnan mahdollisista otteluun liittyvistä sotarikoksista, ja pyysi Neuvostoliiton viranomaisilta virka-apuna todistajanlausuntoja ja mahdollista todistusaineistoa. Neuvostoliittolaisten yhteistyöhalusta huolimatta ei merkittäviä todisteita otteluun liittyvästä rikoksesta kuitenkaan löytynyt, ja oikeusistuin lopettikin siten rikosepäilyn tutkinnan vuonna 1976.[2][3][4][5]

Startin pelaajat "kuolemanottelussa"[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelaajien joukkueet sotaa edeltävän ajan mukaan

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.infoukes.com/history/ww2/page-14.html
  2. http://www.wdr.de/tv/dokumentation/dietodeself.html
  3. http://www.taz.de/index.php?id=archiv&dig=2001/07/23/a0128
  4. http://www.tagesspiegel.de/sport/;art272,1987216
  5. http://www.terrikon.dn.ua/posts/3647