Kuolemanottelu
Kuolemanottelu tarkoittaa tässä tarunhohtoista jalkapallo-ottelua, jonka pääasiassa ukrainalaisten Kiovan Dynamon ja Kiovan Lokomotivin seurajoukkueiden pelaajista koottu joukkue pelasi Ukrainaa miehittäneen natsi-Saksan Luftwaffesta koottua Adler-joukkuetta (usein mainittu nimellä Flakelf) vastaan Kiovassa 9. elokuuta 1942.
Ottelua oli mainostettu etukäteen ja sillä oli paljon katsojia. Ukrainalaiset pelasivat Start-nimisenä joukkueena. Myöhemmin Neuvostoliiton sotapropagandassa esitetyn ja myöhemmin laajalle etenkin vuonna 1962 valmistuneen neuvostoliittolaisen filmatisoinnin kautta levinneen version mukaan saksalaiset, oltuaan puoliajalla 3–1-häviöllä, ilmoittivat Startin pelaajille, että nämä ammutaan, mikäli ukrainalaisjoukkue voittaa. Tästä huolimatta ukrainalaiset pelasivat toisen puoliajan tosissaan ja voittivat ottelun 5–3. Tämän jälkeen tarinan mukaan suurin osa Startin pelaajista vietiin Babyn Jariin ja ammuttiin.[1]
Todellisuudessakin kahdeksan pelaajista vangittiin viikko ottelun jälkeen, joskaan ei ole selvyyttä siitä, oliko itse ottelulla mitään tekemistä vangitsemisen kanssa – Startin pelaajista Pavlo Komarov keräsi tietoja joukkuetovereistaan Gestapolle. Vangituista pelaajista Mykola Korotkyh' oli joka tapauksessa toiminut NKVD:n upseerina sekä vakoillut Neuvostoliiton hyväksi (Kiovan Dynamo toimi koko Dynamo-organisaation tavoin Neuvostoliiton salaisen poliisin NKVD:n alaisuudessa), ja kuoli vankilassa kuulustelujen aikana. Loput pidätetyistä lähetettiin tämän jälkeen Syretsin keskitysleiriin, jossa kolme heistä (puolustaja Oleksi Klymenko, hyökkääjä Ivan Kuzmenko ja maalivahti Mykola Trusevytš) ammuttiin noin puoli vuotta myöhemmin osana suurempaa, kostona vastarinnasta suoritettua joukkoteloitusta.
Länsimaissa ottelu ja sen jälkeiset tapahtumat nousivat julkisuuteen saksalaisessa Stuttgarter Zeitung -sanomalehdessä vuonna 1973 ilmestyneen artikkelin myötä. Artikkelissa esitetyn perusteella käynnisti Hampurin osavaltion korkein oikeus tutkinnan mahdollisista otteluun liittyvistä sotarikoksista, ja pyysi Neuvostoliiton viranomaisilta virka-apuna todistajanlausuntoja ja mahdollista todistusaineistoa. Neuvostoliittolaisten yhteistyöhalusta huolimatta ei merkittäviä todisteita otteluun liittyvästä rikoksesta kuitenkaan löytynyt, ja oikeusistuin lopettikin siten rikosepäilyn tutkinnan vuonna 1976.[2][3][4][5]
Startin pelaajat "kuolemanottelussa" [muokkaa]
- Volodymyr Balakin (Kiovan Lokomotiv)
- Makar Hontšarenko (Spartak Odessa) – selvisi sodasta hengissä.
- Leonid Hundarev (Kiovan Dynamo) – selvisi sodasta hengissä.
- Oleksi Klymenko (Kiovan Dynamo) – ammuttiin Babyn Jarissa vuonna 1943.
- Pavlo Komarov (Kiovan Dynamo) – selvisi sodasta hengissä.
- Mykola Korotkyh' (Kiovan Dynamo) – kuoli kidutukseen vankilassa vuonna 1942.
- Ivan Kuzmenko (Kiovan Dynamo) – ammuttiin Babyn Jarissa vuonna 1943.
- Myh'ailo Melnyk (Kiovan Lokomotiv)
- Myh'ailo Putystyn (Kiovan Dynamo) – selvisi sodasta hengissä.
- Vasyl Suh'arjev (Kiovan Lokomotiv)
- Myh'ailo Svyrydovsky (Kiovan Dynamo) – selvisi sodasta hengissä.
- Fedir Tjuttšev (Kiovan Dynamo) – selvisi sodasta hengissä, kuoli vuonna 1959.
- Mykola Trusevytš (Kiovan Dynamo) – ammuttiin Babyn Jarissa vuonna 1943.
- Heorhi Tymofijiv (Kiovan Dynamo) – selvisi sodasta hengissä.
Pelaajien joukkueet sotaa edeltävän ajan mukaan
