Kuolemankello

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kuolemankello
Hadrobregmus pertinax bl.jpg
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Kovakuoriaiset Coleoptera
Alalahko: Erilaisruokaiset Polyphaga
Yläheimo: Jumimaiset Bostrychoidea
Heimo: Puunkaivajat Anobiidae
Suku: Hadrobregmus
Laji: pertinax
Kaksiosainen nimi
Hadrobregmus pertinax
(Linnaeus, 1758)
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Kuolemankello Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kuolemankello Commonsissa

Kuolemankello (Hadrobregmus pertinax) on jumilaji, jonka elinympäristö on lahoava puu. Aikuinen kuolemankello on musta ja noin 4–5 mm pitkä. Etuselän takanurkissa on keltaiset karvatupsut. Toukat ovat noin 5 mm pitkiä, vaaleita ja käyriä. Toukat elävät lahoavassa puussa.[1] Toukkavaihe kestää useita vuosia.[2]

Kuolemankellon nimi tulee kellon tikitystä muistuttavasta äänestä, joka syntyy kun uros iskee päätään puuta vasten.[1] Äänen tarkoitus on naaraiden houkuttaminen.[2]

Kuolemankellot ovat pahimpia rakennusten tuhohyönteisiä Suomessa. Ne kestävät pakkasta, joten talon talveksi kylmilleen jättäminen ei tapa niitä.[2] Koska kuolemankellot elävät vain lahoavassa puussa, niiden esiintyminen talon rakenteissa on viite kosteusvaurioista. Kosteusvaurioiden korjaaminen hävittää myös kuolemankellot.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Yleisimpiä puurakennusten tuhohyönteisiä Pohjois-Pohjanmaan korjausrakentamiskeskus. Viitattu 7. huhtikuuta 2007. (suomeksi)
  2. a b c Restaurointikuvasto: Kuolemankello Museovirasto. Viitattu 7. huhtikuuta 2007. (suomeksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]