Kuolema (henkilöitymä)

Wikipedia

Viikatemies on tullut hyvin tunnetuksi muun muassa populaarikulttuurin välityksellä.

Kuolema henkilöitymänä on yleinen monissa elämää esineellistävissä mytologioissa. Kuolema on tällöin olento, joka vie ihmiseltä hengen tai vie ihmisen kuolleiden asuinsijoille.

Kauhistuttavaksi, tuntemattomaksi ja eläviä hallitsevaksi voimaksi koettu kuolema on tarvinnut henkilöitymiä ja vertauskuvia ollakseen edes jollakin tavalla tuttu ja konkreettinen. Kuolema on tullut hakemaan ihmisiä, kuten se olisi itse elävä olento. Kuolema on usein henkilöitynyt ihmisen luurangoksi. Karjalaisilta ja muilta suomensukuisia kieliä puhuvilta tunnetaan kuoleman, mutta myös elämän henkilöitymänä sielulintu, joka tuo sielun syntymässä ja vie sen kuolemassa.

Viikatemies on eräs yleinen kuoleman henkilöitymä. Se pohjautuu kreikkalaisen mytologian manalan lautturi Kharoniin, jolla taas on esikuvansa sumerilaisessa tarustossa.

Viikatemies on luuranko, joka on pukeutunut kaapuun ja kantaa kädessään viikatetta. Viikate symboloi kuoleman valtaa, joka leikkaa elämän langan, kuolema leikkaa eläviä kuin viikate heinää, eikä elämä mahda mitään sille.

Akseli Gallen-Kallelan freskossa Rakennus, joka on Porissa Juseliuksen mausoleumissa, Kuolema nähdään maalauksen takareunassa rakennuskairaa käyttävän vanhan vaarin asussa.

Ruton levitessä Euroopassa kirkkojen seiniin maalattiin tanssivia tai muuten eläviä luurankoja, jotka kertoivat elävien ahdistuksesta ja kuoleman läheisyydestä (katso pääartikkeli kuolemantanssi). Samantapaisia eläviksi kuvattuja luurankoja tehtiin myös anatomian teoksiin.

Kuolema voi myös ilmestyä pahantekijöille ja koputtaa tiimalasia. Se tarkoittaa sitä, että heillä on vielä aikaa korjata virheensä ja viivästyttää noutamistaan.^lähde? Kuoleman yleisin tehtävä on hakea ihmisten sielut joita hän tuli noutamaan.

Kuolemaa on pidetty kauhistuttavana, sillä se ei säästä ketään. Kaarle VI:n sarkofagiin kuuluvassa patsaassa Kuolema on saanut päähänsä Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan kruunun.

[muokkaa] Kuolemanhahmo populaarikulttuurissa

Tämä osio sisältää luettelon nippelitietoa.
Voit auttaa Wikipediaa yhdistämällä oleelliset tiedot artikkelin muihin osioihin ja poistamalla merkityksettömät tiedot.

Neil Gaimanin Sandman-sarjakuvassa kuolema on yksi "loputtomista". Hahmonaan sillä on nuori ja ystävällinen goottityttö.
Marvel -kustantamon sarjakuvissa Kuolema esiintyy useissa eri olomuodoissa, useimmiten liilaan kaapuun puketuneena naisena. Kuolema on usein titaani Thanoksen rakkauden ja palvonnan kohteena.
Terry Pratchettin Kiekkomaailmaan sijoittuvissa kirjoissa kuolemalla on hevonen nimeltä Humma, (toinen mahdollinen suomennos on Polle) ja hänen apulaisiaan ovat Nälänhätä, Rutto ja Sota (välillä apulaisina esiintyy myös Rottien kuolema, Risatauti ja Mort). Ne on lainattu Raamatun Ilmestyskirjasta.
Philip Pullmanin menestyssarja Universumien Tomussa jokaisella on oma kuolemansa, joka saattaa ihmisen elämänjälkeiseen maailmaan.
Supernatural TV-sarjassa kuolema esiintyy pyjamaan pukeutuneena läpikiiltävänä, kirjuvana naisena joka pystyy ottamaan ihmishahmon, jonka tämä yleensä ottaa noutaessaan sielun. Kuolema tulee noutamaan ihmisen kehostaan oikealla hetkellä. Kerran Kuolema on myös nähty kalpeakasvoisena, tummaan pukuun pukeutuneena vanhana ja kärsineenä miehenä kyseisessä sarjassa. Vain kuoleva voi nähdä hänet, eikä häntä pysty estämään.
Charmeds TV-sarjassa kuolemia on monia, ihminen voi saada kuoleman tehtävän kuoltuaan.