Kuntoutusohjaus

Kuntoutusohjaus on kuntoutujan ja hänen lähiympäristönsä tukemista, neuvontaa ja ohjausta sekä kuntoutujan toimintamahdollisuuksiin liittyvistä palveluista tiedottamista, jotta turvataan kuntoutusprosessin tarkoituksenmukainen eteneminen. Kuntoutusohjaus lisää konkreettisin toimin kuntoutujan ja/tai pitkäaikaisesti sairaan mahdollisuuksia itsenäiseen selviytymiseen, hyvinvointiin ja elämänhallintaan. Nykyisin koulutusta kuntoutuksen ohjaajaksi annetaan neljässä ammattikorkeakoulussa.

Taustaa

Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkailta – kuntoutujilta, potilailta – odotetaan yhä enemmän selviytymistä omissa elämäntilanteissaan ammattihenkilöiden antamien neuvojen ja ohjeiden varassa. Varsinaiset hoidolliset tai huollolliset toimenpiteet pyritään puristamaan mahdollisimman intensiivisiksi, jolloin omatoimisuutta tukevaan ohjaukseen, jollaista kuntoutusohjauskin on, halutaan panostaa entistä enemmän.

Kuntoutusohjaus sijoittuu monien muiden ”ohjausammattien” joukkoon. Samaa ohjaus- ja neuvontatehtävää tekevät kaikkien palvelukontaktien yleistä vaikutusta tehostaen työhallinnon ammatinvalinnanohjaus ja urasuunnittelu ja muu neuvonta, eri sosiaali- ja terveyspalveluissa työskentelevät palveluohjaajat, kuntoutuspalvelujärjestelmän kuntoutusneuvojat jne. Kuntoutusohjaajien omaksi alueeksi on noin 30 vuoden mittaisen kehityksen aikana muodostunut vammaisten ja pitkäaikaissairaiden elämänhallinnan yksilöllinen tukeminen. Tehtävät vaihtelevat sisällöltään sen mukaan millaisesta sairaudesta/vammasta on kyse, millainen kuntoutujan ja hänen lähiyhteisönsä tilanne on ja millainen palvelu- ja etuusverkosto hänellä on käytettävissään. Kuntoutusohjauksesta säädetään kansanterveyslaissa (66/1972), erikoissairaanhoitolaissa (1062/1989) ja vammaispalvelulaissa (380/1987). Tämän lisäksi eräiden vammaisjärjestöjen, lähinnä aistivammaisten, kuntoutusohjauksen rahoituksesta vastaa Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus.

Kuntoutusohjauksen teoriasta

Kuntoutusohjauksella tuskin voi olla erityistä teoriaa, koska ohjauksen, neuvonnan ja sosiaalisen vuorovaikutuksen taustatekijät ja tavoitteet ovat hyvin erilaisia ja monitasoisia. Yksi kuntoutusohjauksen teoreettinen säie on edellä jo mainittu ”hvvinvointikansalaisuuden” kehitys, jota usein on ironisoitu puhumalla itsepalveluyhteiskunnasta. Kuntoutusohjaus on pakotettu ottamaan vastaan haasteen opastaa kansalaisia yhä monimutkaisemmaksi muodostuneessa arkielämässä silloin kun heidän elämäänsä on alkanut hallita jokin sairaus tai vammautumisen aiheuttamat vaikeudet.

Tässä ohjaustehtävässä ovat suureksi avuksi tieto yhteiskunnan toimintavoista yhdistettynä oikeaan arvioon asiakkaan valmiuksista toteuttaa realistisia suunnitelmiaan. Tässä yhteydessä voi hyvin viitata 1990-luvun alun eurooppalaisiin pohdintoihin ”uuden työyhteiskunnan” mekanismeista. Ulrich Beck kirjoitti silloin puhuessaan riskiyhteiskunnasta:

»Keskeinen kysymys, johon vaarasivilisaation kehitys tiivistyy, on määrittelyvallan, sen perusteiden, sääntöjen ja periaatteiden demokraattinen muokkaaminen ja uudelleen jakaminen. Kyse on toisista todistamissuhteista, toisista jarruttamissuhteista, toisista valvonta- ja ohjaussuhteista ja toisista myötämääräämissuhteista.»

Tyypillinen poliittinen haave oli Britannian Työväenpuolueen sosiaalista oikeudenmukaisuutta turvaamaan ideoima ajatus ”älykkäästä hyvinvointivaltiosta”, jonka piti hyvien lakien ja kohtuullisten aktivointikäytäntöjen myötä tuottaa paras mahdollinen yhteiskunta.

Toinen teorian ja käytännön laita, joka leimaa kuntoutusohjausta ja sen päivittäistä työtä, on lääketieteen mahdollisuuksien ja välineiden lähes loputtomalta näyttävä kasvu. Kuntoutusohjaus joutuu kohtaamaan hoito- ja kuntoutustarpeiden ja hoito- ja kuntoutusmahdollisuuksien välisen ristiriidan. Ohjauksen yksi tehtävä on vähentää tätä ristiriitaa lisäämällä yhtäältä kuntoutujien ja heidän lähiyhteisönsä tietoa ja valmiuksia, mutta myös toisaalta edistää palvelujärjestelmän eri osien keskinäistä yhteistyötä ja koordinaatiota.

Lähteet

• Ulrich Beck: Riskiyhteiskunnan vastamyrkyt. Tampere: Vastapaino, 1990.
• Anna Jormakka: Kuntoutusohjaus erikoissairaanhoidon palvelurahoituksen murroksessa. Raportteja, 1993, nro 129. Stakes.
• Social Justice. Strategies for national renewal. London: Commisson on Social Justice, 1994.