Kunniattomat paskiaiset

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kunniattomat paskiaiset
Inglourious Basterds
Elokuvan juliste
Elokuvan juliste
Ohjaaja Quentin Tarantino
Käsikirjoittaja Quentin Tarantino
Tuottaja Lawrence Bender
Erica Steinberg
Pilar Savone
Quentin Tarantino
Harvey Weinstein
Kuvaaja Robert Richardson
Leikkaaja Sally Menke
Pääosat Mélanie Laurent
Brad Pitt
Christoph Waltz
Diane Kruger
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Saksa[1]
Tuotantoyhtiö The Weinstein Company
Universal Pictures
Ensi-ilta Saksan lippu 20. elokuuta 2009
Yhdysvaltain lippu 20. elokuuta 2009
Suomen lippu 4. syyskuuta 2009
Kesto 153 min[2]
Alkuperäiskieli englanti
saksa
ranska
Budjetti 70 000 000 dollaria
Tuotto 321 455 689 dollaria
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto
IMDb
Elonet
Allmovie

Kunniattomat paskiaiset (engl. Inglourious Basterds) on vuonna 2009 ensi-iltansa saanut Quentin Tarantinon käsikirjoittama ja ohjaama sotakomediaelokuva. Elokuvan tarina liittyy löyhästi toiseen maailmansotaan Euroopassa. Elokuva on lähes samanniminen kuin Enzo G. Castellarin sotaelokuva Panssarijunalla helvettiin (The Inglorious Bastards, alkuperäiseltä italiankieliseltä nimeltään Quel maledetto treno blindato). Tarantinon elokuvan kirjoitusasu on kuitenkin tarkoituksella vääristelty.lähde? Vaikka Tarantino on ottanut vaikutteita Castellarin elokuvasta ja elokuvilla on yhtäläisyyksiä, ne eroavat toisistaan huomattavasti. Elokuva sai vuonna 2010 kahdeksan Oscar-ehdokkuutta, mutta voitti vain yhdessä kategoriassa.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Natsi-Saksan miehittämässä Ranskassa SS-eversti Hans Landa (Christoph Waltz) murhauttaa juutalaisen Shosanna Dreyfusin (Mélanie Laurent) perheen Shosannan jäädessä eloon juoksemalla pakoon talon kellarista. Shosanna pakenee Pariisiin, väärentää henkilöllisyytensä ja esiintyy elokuvateatterin omistajana.[1]

Luutnantti Aldo Raine (Brad Pitt) järjestää ryhmän juutalaiskommandoja käymään armotonta sissisotaa vihollisen linjojen takana. Sissiryhmä ei kunnioita sodan lakeja vaan esimerkiksi häpäisee kaatuneet saksalaiset sotilaat skalpeeraamalla ja käskee hakkaamaan vaikenevan saksalaisen sotavangin kuoliaaksi baseballmailalla. Aldolla on tapana myös päästää vankeja vapaaksi kertomaan ryhmästään ja samalla luomaan pakokauhua vastustajissaan, mutta ennen vapaaksi päästämistä Aldo merkitsee puukolla hakaristin vangin otsaan. Vihollistensa keskuudessa ”Paskiaisina” tunnettu Aldon ryhmä hakeutuu yhteyteen saksalaisen näyttelijättären ja salaisen agentin Bridget Von Hammersmarkin (Diane Kruger) kanssa toteuttaakseen tuhoisan iskun korkeita natsijohtajia vastaan.

Shosanna tapaa saksalaisen sotasankarin, Fredrick Zollerin (Daniel Brühl), jonka sankariteosta on tehty elokuva. Zoller järjestää elokuvan ensi-illan Shosannan teatteriin. Ensi-iltaan saapuvat muun muassa Adolf Hitler, Joseph Goebbels ja Hermann Göring. Turvallisuuspäällikkönä toimii Hans Landa, joka kuulustelee Shosannaa teatterin turvallisuudesta. Palattuaan teatteriin hän alkaa suunnitella konehoitaja Marcelin kanssa teatterin polttamista ensi-illan aikana.

Von Hammersmarkin on määrä järjestää kolme saksantaitoista paskiaista ensi-iltaan, jotta nämä voisivat räjäyttää teatterin ja tuhota siellä olevat natsit. Mutta kun nämä tapaavat eräässä ranskalaisen tavernan kellarissa ensi-iltaa edeltävänä iltana suunnitellakseen iskua, on paikalle sattunut Wehrmachtin ylivääpeli Wilhelm (Alexander Fehling), joka juhlii tovereidensa kanssa poikansa syntymää. Lopulta SS-upseereiksi pukeutuneet paskiaiset jäävät kiinni Gestapo-majurille, jonka nämä joutuvat ampumaan. Wilhelm ampuu kellarissa olevat paskiaiset. Aldo sopii Willin kanssa saavansa hakea Hammersmarkin ilman että kukaan vahingoittuisi, mutta Hammersmark ampuu Willin, kun tämä laskee aseensa. Myöhemmin Landa tulee tavernaan ja tunnistaa kuolleet paskiaiset löytäen myös Hammersmarkin pudonneen kengän.

Aldo ja Hammersmark luovat uuden suunnitelman, jonka mukaan jäljellä olevat paskiaiset esiintyvät ensi-illassa italialaisina kameramiehinä. Landan kuitenkin tunnistaessa heidät hän kuristaa Hammersmarkin hengiltä sekä pidättää Aldon ja Utivitchin jättäen loput kaksi muuta paskiaista räjähteet nilkoissaan paikoilleen teatteriin. Hän myös laittaa yhden räjähteen Hitlerin aitioon. Landa kertoo päämajassaan aikovansa antaa operaation jatkua, mikäli hän saa siitä kaiken kunnian. Amerikkalaiset suostuvat tähän ja pommit jäävät teatteriin.

Elokuvan pyöriessä teatterissa Zoller käy tapaamassa Shosannaa, mikä johtaa siihen, että molemmat ampuvat toisensa. Lopulta Marcel sytyttää valkokankaan takana olevat filmirullat tuleen, mikä saa koko teatterin palamaan ja katsojat pakokauhun valtaan. Hitlerin ja Goebbelsin yrittäessä paetessa aitiostaan, sinne hyökkää kaksi paskiaista, jotka ampuvat heidät. Lopulta aitiossa olevat räjähteet räjähtävät tuhoten koko teatterin.

Landa kuljettaa amerikkalaisten kanssa tekemänsä sopimuksen mukaisesti viimeiset kaksi elossa olevaa paskiaista, Aldon ja Utivichin, amerikkalaisten linjoille ja antautuu näille. Aldo vetää Landan otsaan hakaristin veitsellä kostoksi kaikesta mitä tämä on kiristänyt amerikkalaisilta. Lopuksi hän toteaa:

»This just might be my masterpiece»

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Brad Pitt   … Aldo Raine  
 Mélanie Laurent   … Shosanna Dreyfus  
 Christoph Waltz   … Eversti Hans Landa  
 Diane Kruger   … Bridget Von Hammersmark  
 Eli Roth   … Kersantti Donny Donowitz  
 Michael Fassbender   … Luutnantti. Archie Hicox  
 Daniel Brühl   … Sotamies Fredrick Zoller  
 Til Schweiger   … Kersantti Hugo Stiglitz  
 Mike Myers   … Ed Wenech  
 Gedeon Burkhard   … Korpraali Wilhelm Wicki  
 Jacky Ido   … Marcel  
 B.J. Novak   … Sotamies Smithson Utivich  
 Omar Doom   … Sotamies Omar Ulmer  
 August Diehl   … Majuri Dieter Hellstrom  
 Denis Menochet   … Perrier LaPadite  
 Martin Wuttke   … Adolf Hitler  
 Sylvester Groth   … Joseph Goebbels  
 Samuel L. Jackson   … Kertoja (ääni)  
 Harvey Keitel   … USS-komentaja (ääni)  
 Quentin Tarantino   … Ensimmäinen skalpeerattava natsi  

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arvostelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iltalehden kriitikko Tuomas Riskala antoi Kunniattomille paskiaisille neljä tähteä viidestä. Riskala arvioi elokuvan olevan ”tuttua Tarantino-tyyliä”.[1] Myös Suomen Kuvalehti kehui elokuvaa, ja lehden kriitikko Lauri Lehtinen antoi Kunniattomille paskiaisille neljä tähteä viidestä. Lehtinen arvioi elokuvaa hitaaksi ja välillä sisäänlämpiäväksi teokseksi, joka on muutakin kuin räväkkä jermuilu.[3]

Helsingin Sanomien Nyt-liitteen viisi kriitikkoa antoivat elokuvalle tähtikeskiarvoksi 2,6.[4]

Elokuvasivusto Internet Movie Databasessa elokuvan yleisarvosana on 8,4 kymmenestä,[5] ja elokuva on 250 kaikkien aikojen parhaan elokuvan listan sijalla 99.[6]

Palkintoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oscarit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ehdokkuudet:

  • Paras elokuva
  • Paras ohjaus
  • Paras alkuperäinen käsikirjoitus
  • Paras kuvaus
  • Paras leikkaus
  • Parhaat äänitehosteet
  • Paras äänitys

Golden Globe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ehdokkuudet:

  • Paras draamaelokuva
  • Paras ohjaus
  • Paras käsikirjoitus

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Riskala, Tuomas: Korkeajännitystä pulp-hengessä. Iltalehti, 4.9.2009, s. 35. Iltalehti.
  2. Inglorious Basterds (2009) Rotten Tomatoes. Viitattu 5.9.2009. (englanniksi)
  3. Lehtinen, Lauri: Tarantino miehittää historian. Suomen Kuvalehti, 4.9.2009, nro 36, s. 64. Yhtyneet Kuvalehdet.
  4. Kriitikon valinta. Tv-Nyt, 2009, nro 11.9.-17.9., s. 20.
  5. http://www.imdb.com/title/tt0361748/ratings
  6. http://www.imdb.com/chart/top?tt0361748

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]