Kuninkoja (oja)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kuninkoja
Kuninkojan alajuoksua Muhkurin luona Turussa
Kuninkojan alajuoksua Muhkurin luona Turussa
Alkulähde Pomponrahkan luonnonsuojelualue
Laskupaikka Pohjoissalmi, Saaristomeri
Maat Suomi
Pituus noin 7[1] km
Alkulähteen korkeus 40 m
Valuma-alue 27,04[2] km²
Kuninkojan yläjuoksua Metsäkylän–Kuninkojan luonnonsuojelualueen pohjoispäässä Turussa.
Turun Pahaniemestä Kuninkoja ohjataan virtaamaan Turun sataman alitse tunnelissa.

Kuninkoja (ruots. Kungsbäcken[3]) on pienen rannikkovesistön muodostava joki tai puro Turussa ja Raisiossa Varsinais-Suomessa. Se virtaa suurimmaksi osaksi asutulla alueella viher- ja puistoalueiden sekä peltojen halki.[1][4][5] Kuninkoja virtaa pienissä laaksoissa savisessa maaperässä ja paikoittain sen törmät ovat parin metrin korkuisia.[6] Kuninkojan valuma-alue on 27,04 km² ja se muodostaa Suomen ympäristöhallinnon vesistöalueluokituksessa pienen rannikkovesistöalueen numerolla 82.045.[2] Jossain lähteissä Kuninkoja mainitaan pieneksi joeksi.[6][7][8] Kuninkojan päähaaran pituus on noin 7 kilometriä.[1]

Kuninkojan uoma muodostaa monipuolisen elinympäristön muun muassa putkilokasveille ja hyönteisille. Vaikka Kuninkoja onkin varsin pienimuotoinen, se muodostaa arvokkaan maisemaelementin, jolla on ekologista merkitystä kasvi- ja eläinlajien kulku- ja leviämisreittinä.[9] Kuninkoja on osittain ruovikkoinen ja se tulvii usein keväällä sekä rankkasateiden jälkeen.[10]

Nimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuninkoja-nimen etuosa viittaa kantagermaaniseen lainasanaan kuningas.[11] Jälkiosa oja Kuninkojan nimessä on suomen länsimurteissa luonnonojaa tarkoittava murresana ja yleinen vanhojen paikannimien jälkiosa.[12] Suomen yleiskielessä ja itämurteissa samaa tarkoittaa puro.[13] Eteläpohjalaisissa murteissa vastaava "pientä jokea tai sen haaraa" tarkoittava murresana ja yleinen vanhojen paikannimien jälkiosa on luoma.[14]

Ojan kulku ja sen luonnonympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuninkojan latvahaarat saavat alkunsa läheltä Turun lentoasemaa, Turun, Raision ja Ruskon rajoilta Pomponrahkan luonnonsuojelualueeseen kuuluvilta Pomponrahkan ja Isosuon suoalueilta. Lentokentän kaupunginosasta oja virtaa Runosmäkeen ja Raision Kuninkojan kaupunginosaan. Mälikkälän pohjoisosan kohdalla Kuninkojaan yhtyy Makslanoja,[1][4][5] johon johdetaan Turun lentoaseman valumavesiä[15]. Kuninkojan kohdalla Kuninkojanvarren aluetta kutsutaan Kuninkojanpartaaksi.[1][4][5] Ojan varrella kasvaa pajupensaistoja.[7] Siitä Kuninkoja jatkuu kiemurrellen Metsäkylän–Kuninkojan luonnonsuojelualueelle Teräsrautelan kaupunginosaan.[1][4][5] Oja virtaa noin kilometrin verran vuonna 1988 perustettulla suojelualuella, johon kuulu muun muassa rehevää Kuninkojan rantaniittyä, lehtoja ja pienalaisia ketoja.[7] Edustavan kasvillisuuden lisäksi alueella pesii runsaasti muun muassa Etelä-Suomen metsien tyypillisiä varpuslintuja.[16] Tätä Länsikeskuksen pohjoispuolista aluetta kutsutaan myös Kuninkojanlaaksoksi.[1][4][5] Metsän reunaa kulkevalla osuudella kasvaa suuria tervaleppiä ja peltoalueen kohdalla kasvaa saarnivyöhyke.[7] Länsikeskuksen kauppakeskittymän kohdalla oja kulkee maan alla noin 200 metrin matkan.[1][4][5] Taajaan rakennetun alueen kohdalla Kuninkojan rannalla kasvaa runsas tuomi- ja pajukasvusto.[7]

Ruohonpään ja Mälikkälän kaupunginosien rajalla Kuninkojaan yhtyy isohko oja Raision suunnasta.[1][4][5] Tällä alueella oja kulkee peltomaisemissa ja sen törmät ovat melko jyrkät ja korkeat.[7] Törmät voivat olla jopa kolmen metrin korkuisia.[6] Ruohonpään kohdalta Pitkämäkeen Kuninkojaa reunustaa tuomi- ja pajuviita.[7] Ojan varren pesimälinnusto on runsas ja esimerkiksi satakieli pesii alueella.[8] Kuninkoja jatkuu Pitkämäkeen ja välillä kulkien sen ja Pahaniemien kaupunginosien rajalla.[1][4][5] Kuninkoja kulkee savisessa maassa ja Pahaniemen kohdalla savikon paksuus on yli 20 metriä.[6]

Pitkämäessä Muhkurinmäen luonnonsuojelualueen vieressä Kuninkojaan yhtyy Saukonoja, johon edelleen laskee Kovasoja. Saukonojan yhtymäkohdasta Kuninkoja jatkuu Ovakon rahtiterminaalialueelle ja Iso-Heikkilän kaupunginosaan. Pahaniemensillan kohdalla Kuninkoja ohjataan virtaamaan maan alle. Maanalainen osuus on noin 600 metrin pituinen ja se kulkee Turun sataman kaupunginosan vapaavarastoalueen ali. Jälleen maanpinnalle oja tulee hieman ennen kuin se laskee vetensä mereen Pohjoissalmeen, lähelle Ruissalon siltaa Ruissalon Marjaniemen edustalle.[1][4][5]

Vuoden 1968 peruskartassa Kuninkoja laskee vapaasti mereen omaan pieneen lahteen,[17] mutta vuoden 1981 peruskartassa kulku on jo ohjattu maan alle ja päälle rakennettu vapaavarastoalue.[18]

Sivuhaara Kovasoja ja Saukonoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kovasoja saa alkunsa suo- ja harjualueelta[19] Runosmäki-Raunistulan suuralueelta [1][4][5] ja se virtaa läpi hienosedimenttitasangon[19] Runosmäen, Kaerlan, Vätin, Ruohonpää ja Kähärin kaupunginosissa. Oja kulkee koko matkan taajamassa tiiviillä esikaupunkialueella, kuitenkin enimmäkseen puistoalueilla.[4][1][5] Keskiosassa uomaa on pelto- ja niittyalueita, metsäalueita ei ole missään kohdassa paljon. Kovasojan uoman lähiympäristö on Turun yleiskaava 2020 merkitty kulttuurihistoriallisesti, kaupunkikuvallisesti, maisemallisesti tai luonnonoloiltaan arvokkaaksi alueeksi.[20]

Kovasojan valuma-alue on 8,8 km²[21] ja valuma-alueen maapinta-alasta lähes 60 prosenttia on rakennettua.[22] Kovasojasta haarautuu muutamia sivu-ojia ja valuma-alueen uomasto on sulkamainen.[21] Valuma-alueen avouomastoa on hävitetty voimakkaasti, minkä seurauksena sen pituus on laskenut noin puoleen 1940-luvusta. Jäljelle jääneestä avouomastosta on noin 40 prosenttia vielä melko luonnontilaista. Uomatiheys valuma-alueella on lähes seitsemän kilometriä neliökilometrillä, kun vuonna 1946 se oli kolme kertaa pienempi. Suurin osa uomista on viemäriä tai rumpua. Hulevesiviemäriverkostoa on valuma-alueella noin 50 kilometriä.[23] Uomaa on muokattu jo valuma-alueen latvojen teollisuusalueilla ja luonnontilaisimmat osuudet sijoittuvatkin ala- ja keskijuoksulle, missä Kovasoja virtaa pientaloasutuksen, pelto- ja niittyalueiden läpi.[24]

Pienialaisia hiekka- ja sorakerrostumia on valuma-alueen koilliskulmassa sijaitsevassa harjulaaksossa, mutta muuten maaperä on suurimmaksi osaksi savea ja silttiä, eli hienosedimenttitasankoa. Tasangoilta nousevat kallioiset mäet, jotka ovat osin moreenin peittämiä. Kohta, jossa Kovasoja laskee Kuninkojaan on noin 2,5 metriä meren pinnan yläpuolella. Korkeuserot valuma-alueella ovat yleisesti 15–20 metriä ja suurin osa valuma-alueesta on yli 20 metrin korkeudella, korkeimpien kohtien kohotessa yli 40 metriin.[21]

Ojan varrella on paikoitellen tiheitä leppä- ja tuomiviitoja. Tammipaltan puiston kohdalla Kovasoja virtaa hyvin avoimen maiseman halki, ja paikalla sijaitsee pienialaisia ketoja ja lehtomaisia metsiköitä, sekä tulevaisuudessa alueelle oletetaan kehittyvän pensastoa.[8] Kovasoja yhtyy Saukonojaan Kähärin kohdalla. Pitkämäessä kulkevaa osaa kutsutaankin Saukonojaksi. Saukonojan oma haara saa alkunsa Kastun ja Vätin kaupunginosista. Manhattanin liikealueen kohdalla oja kulkee noin 200 metriä maan alla. Pitkämäen kaupunginosan kohdalla lähellä Muhkurinmäen luonnonsuojelualuetta Saukonoja laskee vetensä Kuninkojaan.[1][4][5]

Kovasojan valuma-alueen kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1900-luvulle asti Kovasojan valuma-alue oli harvaan asuttua maaseutua ja sen etelä- ja keskiosissa oli laajoja peltoaukeita, pohjois- ja länsiosissa laajasti metsämaata. Aivan Turun ydinkeskustan länsipuolella sijaitsevalle valuma-alueellee rakennettiin ensimmäiset esikaupunkialueet sen eteläosaan 1900-luvun taitteessa. Voimakkaimmillaan rakentaminen oli 1940- ja 1950-luvuilla, jolloin suurin osa valuma-alueen etelä- ja itäosasta rakennettiin omakotitaloille. Tällöin myös peltoala väheni nopeasti.[25] Peltoalan pienenemisen takia valuma-alueen kiintoaines- ja fosforikuorma on laskenut 1930–1950-luvulta lähtien.[26] 1960-luvulla aloitettiin kerrostalolähiöiden rakentaminen, jolloin niitä tehtiin ympäri valuma-aluetta, esimerkiksi pohjoisosaan Runosmäki. Valuma-alueen rakentaminen väheni voimakkaasti 1970-luvun lopun jälkeen ja rakentamattomia alueita on jäänyt pääosin kallioisille mäille sekä ojan varren niitty- ja peltoalueille.[25] Vuonna 1946 Kovasojan valuma-alueesta noin puolet oli metsää ja suota, noin 40 % peltoa, niittyä ja nurmea ja vain noin 10 % rakennettua aluetta. Vuonna 2001 metsää ja suota oli edelleen noin puolet, mutta rakennettun alueen pinta-ala oli kasvanut noin 40 prosenttiin.[27]

Teollisuusalueita rakennettiin myös voimakkaasti 1940-luvun lopulta, jolloin valuma-alueen eteläosiin tehtiin tehtaita ja ratapiha-alue. Sittemmin teollisuusrakentaminen hiljentyi, mutta 1960- ja 1970-luvuilla rakennettiin kolme teollisuusaluetta pientaloalueiden väliin jääneille rakentammattomille alueille. 2000-luvun taitteessa on jälleen rakennettu teollisuus-, toimisto- ja liikerakennuksia. Suurin teollisuusalue sijaitsee valuma-alueen pohjoisrajalla.[25]

Hoikkaängelmäesiintymä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2006 Kuninkojan rannalta etelä-Kuninkojan yritysalueelta raportoitiin useista hoikkaängelmäesiintymistä, jotka uhkasivat vaarantua alueen rakennustöiden vuoksi. Suomessa harvinaisella hoikkaängelmällä on useita esiintymispaikkoja Kuninkojan reunamilla. Rakennustöiden yhteydessä osa Kuninkojasta ruopattiin ja ojalinjaa muutettiin kahden suurimman hoikkaängelmäesiintymän kohdalla.[10][28][29]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kuusisto, Paula: Kaupunkirakentamisen vaikutus pieniin valuma-alueisiin ja vesistöihin Suomessa. Sarja, Helsingin yliopiston maantieteen laitoksen julkaisuja. B, 0355-1105; 48. Helsinki: Helsingin yliopisto, 2002. ISBN 952-10-0874-1 ISSN 0355-1105. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 1.1.2014).

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n Kansalaisen Karttapaikka Maanmittauslaitos. Viitattu 29.3.2011.
  2. a b Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet, s. 55. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126. Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4.
  3. Turun Seudun Karttapalvelu (kaavakartta) Turun kaupunki. Viitattu 29.3.2011.
  4. a b c d e f g h i j k l Turun Seudun Karttapalvelu (maastokartta) Turun kaupunki. Viitattu 29.3.2011.
  5. a b c d e f g h i j k l Turun Seudun Karttapalvelu (viheralueet) Turun kaupunki. Viitattu 29.3.2011.
  6. a b c d Ympäristölupapäätös Dnro LOS-2004-Y-951-111 (pdf) (sivu 2) 19.12.2006. Lounais-Suomen ympäristökeskus. Viitattu 30.3.2011.
  7. a b c d e f g toimittanut Karhu, Kari: Luonnon monimuotoisuus Turussa 1. Luonnonsuojelullisesti arvokkaat alueet (pdf) (sivu 46) Turun kaupunki. Viitattu 29.3.2011.
  8. a b c Kaupunginosien luontoaarteet 11.5.2010. Turun kaupunki. Viitattu 29.3.2011.
  9. Linnankaupungin osayleiskaava (pdf) (sivu 7) 6.10.2010. Turun kaupunki. Viitattu 29.3.2011.
  10. a b Kauhanen, Heikki: Raisio kiirehtii harvinaisen kasvin siirtoa rakentamisen tieltä 22.9.2006. Turun Sanomat. Viitattu 29.3.2011.
  11. Wallenius, Jarmo: Oliko muinaisrunon Caelic finnien kuningas? ts.fi. 28.4.2004. TS-Yhtymä Oy. Viitattu 9.10.2012.
  12. Suutari, Toni: oja, s. 302. Teoksessa: Suomalainen paikannimikirja. Helsinki: Karttakeskus, 2007. ISBN 978-951-593-976-0.
  13. Suutari, Toni: puro, s. 354. Teoksessa: Suomalainen paikannimikirja. Helsinki: Karttakeskus, 2007. ISBN 978-951-593-976-0.
  14. Suutari, Toni: luoma, s. 246. Teoksessa: Suomalainen paikannimikirja. Helsinki: Karttakeskus, 2007. ISBN 978-951-593-976-0.
  15. Lausunnon antaminen Länsi-Suomen ympäristölupavirastolle Ilmailulaitoksen Turun lentoasemaa koskevasta ympäristölupahakemuksesta (Turun kaupunginhallitus) 19.09.2005. Turun kaupunki. Viitattu 29.3.2011.
  16. Metsäkylä-Kuninkoja 25.4.2007. Turun kaupunki. Viitattu 29.3.2011.
  17. Kattila, M. et al.: Peruskartta 1:20 000. Turku N:o 1043 09. (kartoitus 1964) Helsinki: Maanmittaushallitus, 1968. Peruskartta Maanmittauslaitoksen Vanhat painetut kartat -verkkopalvelussa (jpg) (viitattu 23.12.2013)
  18. Peruskartta 1:20 000. Turku N:o 1043 09. (täydennyskartoitus 1978) Helsinki: Maanmittaushallitus, 1981. Peruskartta Maanmittauslaitoksen Vanhat painetut kartat -verkkopalvelussa (jpg) (viitattu 23.12.2013)
  19. a b Kuusisto, s. 14.
  20. Kuusisto, s. 55.
  21. a b c Kuusisto, s. 15.
  22. Kuusisto, s. 53.
  23. Kuusisto, s. 47–48.
  24. Kuusisto, s. 51.
  25. a b c Kuusisto, s. 34–35.
  26. Kuusisto, s. 42–44.
  27. Kuusisto, s. 26.
  28. Hoikkaängelmän kasvupaikat kierretään 4.12.2006. Turun Sanomat. Viitattu 29.3.2011.
  29. Kauhanen, Heikki: Hoikkaängelmä saattaa jäädä paikalleen jos Kuninkojan linjausta voi muuttaa 26.10.2006. Turun Sanomat. Viitattu 29.3.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Commons-logo.svg Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kuninkoja (oja) Wikimedia Commonsissa
  • Ehdotettujen luonnonsuojelualueiden elollisen luonnon perusselvitykset. Osa V: Metsäkylä - Kuninkoja, s. 113 sivua. Turun kaupunki, 1986.
  • Kuninkojan kaava-alueen kasvillisuus ja ympäristönsuojelulliset maankäyttötavoitteet, s. 16 sivua. Turun kaupunki, 1987.
  • Kansallisarkisto, Maanmittaushallituksen historiallinen kartta-arkisto, Senaatinkartasto 1:21 000. IX:16. 1880 & 1881. Kartta Kansallisarkiston digitaaliarkistossa (jpg) (viitattu 21.2.2010)

Koordinaatit: 60°28′33.4″N, 22°13′47.2″E