Kuningas Gilgameš

Kuningas Gilgameš
Gilgamesh the king
Suomenkielisen laitoksen kansikuva. Ensimmäisen painoksen kansikuva.
Alkuperäisteos
Kirjailija	Robert Silverberg
Kieli	englanti
Genre	historiallinen romaani, fantasia
Julkaistu	1984
Ulkoasu	sidottu
Sivumäärä	320
ISBN	0-877-95599-9
Suomennos
Suomentaja	Tiia Löytty
Kansitaiteilija	Teemu Helenius
Kustantaja	Vaskikirjat
Julkaistu	2008
Ulkoasu	nidottu
Sivumäärä	282
ISBN	978-952-5722-04-8
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta
Infobox OK

Kuningas Gilgameš (engl. Gilgamesh the king) on Robert Silverbergin romaani vuodelta 1984. Teos kertoo sumerilaisen Gilgameš-eepoksen nimihenkilön kuningas Gilgamešin tarinan. Suomeksi teos on ilmestynyt 2008 Vaskikirjojen kustantamana. Teos oli ehdolla vuoden 2009 Tähtifantasia-palkinnon saajaksi.

Loppusanoissa Silverberg kertoo keskittyvänsä lähinnä historialliseen Gilgamešiin mutta käsittelevänsä myös tämän myyttistä puolta. Kertomuksen runkona on akkadinkielinen eepos, jonka kertomusta kirjailija on täydentänyt vanhemmilla sumerinkielisillä tarinoilla. Romaaninsa pohjana Silverberg käytti Alexander Heidelin (1946) ja E. A. Speiserin (1955) englanninkielisiä käännöksiä. Alkutekstien yliluonnolliset tapahtumat Silverberg tulkitsee ”realistiseen tapaan”.

Juoni

Romaanin kertoja on Gilgameš, Urukin kuninkaan Lugalbandan poika. Jo lapsena hän on ikätovereitaan vahvempi ja isompi. Lugalbandan kuoltua vanhimpainneuvosto valitsee uudeksi kuninkaaksi aatelismies Dumuzin, joka julistaa Lugalbandan jumalaksi. Gilgameš alkaa palvoa Lugalbandaa henkilökohtaisena suojelusjumalanaan ja järkeilee olevansa osittain jumala itsekin. Hän alkaa kärsiä hulluuskohtauksista, jotka tulkitsee merkiksi jumalten läsnäolosta.

Gilgameš menee kirjurikouluun, missä hän oppii lukutaidon ohella nöyryyttä. Hän tutustuu Inannan temppelin kurtisaaneihin, ja hänestä tulee läheinen erityisesti Inannan ylipapittaren kanssa. Gilgameš paljastaa haaveilevansa kuninkuudesta, mutta Inanna kertoo asiasta Dumuzille. Inannan suosituksesta Gilgameš lähtee maanpakoon ja päätyy kilpailevaan Kišin kaupunkivaltioon, jonka kuningas Agga ottaa hänet pojakseen. Vastineeksi Gilgameš vannoo Aggalle uskollisuutta ja alkaa palvella Kišin armeijassa, missä hänestä tulee suuri soturi.

Vuosia myöhemmin Inanna lähettää Gilgamešille viestin, jossa kertoo Dumuzin olevan kuolemansairas. Gilgameš palaa Urukiin vaatimaan kuninkuutta itselleen, ja Inannan tuella hänet valitaan virkaan. Gilgameš saa tietää Inannan myrkyttäneen Dumuzin, joka oli heikko ja saamaton hallitsija. Hän aloittaa suuret rakennustyöt, joiden tarkoituksena on uudistaa rappiotilaan ajautunutta kaupunkia.

Gilgameš alkaa epäillä, että Inanna ja Agga ovat jo vuosien ajan juonitelleet yhdessä tehdäkseen Urukista Kišin vasallin. Epäilyt saavat vahvistuksen, kun Agga alkaa vaatia urukilaisilta veroja aiempaan uskollisuudenvalaan vedoten. Gilgameš kieltäytyy ja aloittaa sotavalmistelut. Kišiläisten saapuessa urukilaiset tuhoavat vihollisensa yllätyshyökkäyksellä. Gilgameš ottaa Aggan valmiiksi, mutta armahtaa hänet ja päästää sotavangit palaamaan kotiinsa.

Gilgameš on nyt varmistanut valtansa ja muuttuu tyranniksi, joka orjuuttaa ja raiskaa alamaisiaan. Hän ei enää ota huomioon papiston tai neuvoston toiveita ja joutuu avoimiin riitoihin Inannan ylipapittaren kanssa. Kaupunkilaisten kärsimykset päättyvät vasta, kun Gilgameš tapaa villimies Enkidun. Toisin kuin muut kuolevaiset, Enkidu on voimassa Gilgamešin vertainen ja heistä tulee läheiset ystävät.

Vähitellen Enkidu pitkästyy kaupunkielämään ja ehdottaa seikkailua. Miehet matkustavat erämaahan ja surmaavat pelottavan demonin Huwawan. Paluun jälkeen Gilgameš on voimainsa tunnossa ja Inanna tulee kosimaan häntä, mutta Gilgameš torjuu kosinnan loukkaavin sanankääntein. Rangaistukseksi Inanna kieltäytyy suorittamasta hedelmällisyysriittejä ja kutsuu kuivuuden Urukiin. Hän myös vapauttaa temppelin pyhän, jättiläiskokoisen härän kaduille riehumaan. Enkidu surmaa pedon ja häpäisee Inannaa heittämällä eläimen irtileikatut sukuelimet tämän jalkoihin. Rangaistukseksi Inanna kiroaa Enkidun, joka kuolee.

Gilgameš joutuu hirvittävän kuolemanpelon valtaan ja jättää Urukin. Hän vaeltaa erämaissa päivien ajan kunnes kuulee Ziusudrasta, joka kauan sitten pelasti ihmiskunnan tulvalta ja sai palkkioksi kuolemattomuuden. Ziusudraa etsiessään Gilgameš tapaa viisaan kapakoitsijatar Sidurin, jonka luokse hän jää joksikin aikaa asumaan. Siduri kehottaa Gilgamešia unohtamaan mahdottoman toiveensa ja nauttimaan elämästä nyt kun se on vielä mahdollista. Gilgameš päättää kuitenkin jatkaa matkaansa ja matkustaa laivalla Dilmunin maahan, missä Ziusudran kerrotaan asuvan.

Ziusudraksi kutsuttu henkilö paljastuu vanhaksi mieheksi, joka vaalii muinaisen kaimansa perinnöksi jättämää viisautta. Ziusudran papit kertovat kuolemattomuuden tarkoittavan traditioiden ylläpitämistä. Pettyneenä Gilgameš palaa Urukiin, missä Inannan ylipapitar on julistanut hänet kuolleeksi ja kaapannut vallan itselleen. Murtuneena Gilgameš surmaa papittaren ja ottaa kuninkuuden takaisin. Vasta nyt Gilgameš ymmärtää, että todellinen kuolemattomuus on velvollisuuksien täyttämistä, ja vanhoilla päivillään hänestä tulee hyvä kuningas. Selontekonsa hän päättää sanoihin: ”Kuolemaa ei ole”.

Arvostelut

Vesa Sisättö kirjoitti Helsingin Sanomissa Silverbergin tekevän ”eeppisestä ja myyttisestä tarinasta viihdyttävän historiallisen romaanin”. Tarinan keskeisiä teemoja ovat yksinäisyys, kuolemanpelko, poliittinen valtakamppailu sekä Gilgamešin, Enkidun ja Inannan välinen traaginen kolmiodraama. Kertojana toimivan sankarin ”pohdiskelut ovat ajoittain hieman anakronistisia, mutteivät häiritsevän paljon”.