Kultatöyhtösifaka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kultatöyhtösifaka
Propithecus tattersalli 001.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Erittäin uhanalainen [1]
Erittäin uhanalainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Kädelliset Primates
Heimo: Indrit Indriidae
Suku: Sifakat Propithecus
Laji: tattersalli
Kaksiosainen nimi
Propithecus tattersalli
Simons, 1988
Levinneisyyskartta
Kultatöyhtösifakan levinneisyys
Kultatöyhtösifakan levinneisyys
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Kultatöyhtösifaka Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kultatöyhtösifaka Commonsissa

Kultatöyhtösifaka eli kultakruunusifakalähde? (Propithecus tattersalli) on puoliapina, joka elää Madagaskarin metsissä ja pensasalueilla. Se on IUCN:n luokituksen mukaan erittäin uhanalainen.[2] Yksilöitä lienee jäljellä noin 6 200–10 000 [3] ja ne elävät maantieteellisesti hyvin suppealla alueella.[4] Elinalue on pirstoutunut, ja sifakat elävät eristäytyneinä populaatioina metsäsaarekkeissa peltoalueiden erottamina. Nykyisin myös kullankaivu uhkaa alueen metsiä.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kultatöyhtösifakalla on lyhyt ja paljas kuono, joka tekee siitä inhimillisen näköisen. Päälaella kasvaa kullanoranssia karvaa, joka on antanut lajille nimen. Muuten turkki on yleisväriltään kermanvalkea.[5] Eläin on noin 90 cm pitkä, ja sen häntä lisää pituutta lähes puolella metrillä. Jalat ovat paljon pitemmät kuin eturaajat. Painoa kertyy aikuiselle eläimelle noin kolme ja puoli kiloa.

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kultatöyhtösifakat elävät noin kuuden yksilön ryhmissä.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kultatöyhtosifakat syövät raakoja hedelmiä, versoja,lehtiä ja kuivalla kaudella myös puun kuorta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Propithecus tattersalli IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. (englanniksi)
  2. IUCN 2008 Red List IUCN. Viitattu 6.11.2008.
  3. Vargas, A., Jiménez, I., Palomares, F. and Jesús Palacios, M.: Distribution, status and conservation needs of the golden-crowned sifaka, Propithecus tattersali.. Biological Conservation, 2002, nro 108, s. 325 - 334. (englanniksi)
  4. Macdonald, D. (2001) The New Encyclopedia of Mammals. Oxford University Press, London
  5. Arkive (myös valokuva)
Tämä nisäkkäisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.