Kultatöyhtösifaka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kultatöyhtösifaka
Uhanalaisuusluokitus

Äärimmäisen uhanalainen [1]

Äärimmäisen uhanalainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Kädelliset Primates
Heimo: Indrit Indriidae
Suku: Sifakat Propithecus
Laji: tattersalli
Kaksiosainen nimi

Propithecus tattersalli
Simons, 1988

Kultatöyhtösifakan levinneisyys
Kultatöyhtösifakan levinneisyys
Katso myös

  Kultatöyhtösifaka Wikispeciesissä
  Kultatöyhtösifaka Commonsissa

Kultatöyhtösifaka eli kultakruunusifaka (Propithecus tattersalli) on puoliapina, joka elää Madagaskarin metsissä ja pensasalueilla. Se on IUCN:n luokituksen mukaan äärimmäisen uhanalainen.[1] Yksilöitä lienee jäljellä noin 6 200–10 000 [2] ja ne elävät maantieteellisesti hyvin suppealla alueella.[3] Elinalue on pirstoutunut, ja sifakat elävät eristäytyneinä populaatioina metsäsaarekkeissa peltoalueiden erottamina. Nykyisin myös kullankaivuu uhkaa alueen metsiä.

Nisäkäsnimistötoimikunta on ehdottanut lajin suomenkieliseksi nimeksi kultakruunusifaka.[4] Aiemmin lajista on käytetty suomenkielistä nimeä kultatöyhtösifaka.[5]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kultatöyhtösifakalla on lyhyt ja paljas kuono, joka tekee siitä inhimillisen näköisen. Päälaella kasvaa kullanoranssia karvaa, joka on antanut lajille nimen. Muuten turkki on yleisväriltään kermanvalkea.[6] Eläin on noin 90 cm pitkä, ja sen häntä lisää pituutta lähes puolella metrillä. Jalat ovat paljon pitemmät kuin eturaajat. Painoa kertyy aikuiselle eläimelle noin kolme ja puoli kiloa.

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kultatöyhtösifakat elävät noin kuuden yksilön ryhmissä.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kultatöyhtosifakat syövät raakoja hedelmiä, versoja, lehtiä ja kuivalla kaudella myös puun kuorta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b Andriaholinirina, N., Baden, A., Blanco, M., Chikhi, L., Cooke, A., Davies, N., Dolch, R., Donati, G., Ganzhorn, J., Golden, C., Groeneveld, L.F., Irwin, M., Johnson, S., Kappeler, P., King, T., Lewis, R., Louis, E.E., Markolf, M., Mass, V., Mittermeier, R.A., Nichols, R., Patel, E., Rabarivola, C.J., Raharivololona, B., Rajaobelina, S., Rakotoarisoa, G., Rakotomanga, B., Rakotonanahary, J., Rakotondrainibe, H., Rakotondratsimba, G., Rakotondratsimba, M., Rakotonirina, L., Ralainasolo, F.B., Ralison, J., Ramahaleo, T., Ranaivoarisoa, J.F., Randrianahaleo, S.I., Randrianambinina, B., Randrianarimanana, L., Randrianasolo, H., Randriatahina, G., Rasamimananana, H., Rasolofoharivelo, T., Rasoloharijaona, S., Ratelolahy, F., Ratsimbazafy, J., Ratsimbazafy, N., Razafindraibe, H., Razafindramanana, J., Rowe, N., Salmona, J., Seiler, M., Volampeno, S., Wright, P., Youssouf, J., Zaonarivelo, J. & Zaramody, A.: Propithecus tattersalli IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2014. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 8.7.2014. (englanniksi)
  2. ↑ Vargas, A., Jiménez, I., Palomares, F. and Jesús Palacios, M.: Distribution, status and conservation needs of the golden-crowned sifaka, Propithecus tattersali.. Biological Conservation, 2002, nro 108, s. 325–334. (englanniksi)
  3. ↑ Macdonald, D. (2001) The New Encyclopedia of Mammals. Oxford University Press, London
  4. ↑ Nisäkäsnimistötoimikunta: Propithecus tattersalli Nisäkkäiden suomenkieliset nimet. Viitattu 15.12.2016.
  5. ↑ SIFAKA ELÄÄ PUUSSA - ATTENBOROUGH: NISÄKKÄIDEN MAAILMA telvis / Yle. Viitattu 15.12.2016.
  6. ↑ Arkive (Arkistoitu – Internet Archive) (myös valokuva)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taksonitunnisteet
Tämä nisäkkäisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kultatöyhtösifaka&oldid=22171347”