Kultakuoriainen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kovakuoriaista. Muita merkityksiä on täsmennyssivulla.
Kultakuoriainen
Rosenkäfer Cetonia aurata.jpg
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Kovakuoriaiset Coleoptera
Alalahko: Erilaisruokaiset Polyphaga
Osalahko: Scarabaeiformia
Yläheimo: Turilasmaiset Scarabaeoidea
Heimo: Lehtisarviset Scarabaeidae
Alaheimo: Cetoniinae
Tribus: Cetoniini
Suku: Cetonia
Laji: aurata
Kaksiosainen nimi
Cetonia aurata
Linnaeus, 1761
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Kultakuoriainen Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kultakuoriainen Commonsissa
Kultakuoriainen siivet levitettynä.

Kultakuoriainen (Cetonia aurata) on lehtisarvisiin (Scarabaeidae) kuuluva kovakuoriaislaji.[1]

Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kotelosta kuoriutumisen jälkeen täysikasvuinen kultakuoriainen on keskimäärin noin 20 millimetrin mittainen.[1]

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuoriainen on väriltään yleensä kiiltävän metallinvihreä, vaikka yksilökohtaisesti väritys saattaakin joskus varioida myös pronssin, kuparin, violetin, sinimustan ja harmaan välillä. Se on leveäselkäinen ja sen peitinsiivissä on ohutta vaaleaa kirjailua. Kultakuoriainen muistuttaa suuresti lähisukulaistaan kuparikuoriaista (Protaetia Cuprea tai Potosia Cuprea).[1]

Kultakuoriainen

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kultakuoriaiset ovat melko yleisiä koko Euroopassa, mutta erityisesti niitä esiintyy Etelä- ja Keski-Euroopassa.

Suomessa kultakuoriainen on yleinen lähes koko maassa.[1]

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aikuinen kultakuoriainen on päiväaktiivinen ja viihtyy kesän auringonpaisteessa. Se on myös taitava lentäjä: lentoon lähtiessään sen ei tarvitse levittää peitinsiipiään, sillä kuoriainen voi työntää lenninsiipensä esille peitinsiipien alla olevista lovista.[1]

Kultakuoriainen lähdössä lentoon.
Kultakuoriaisen kotelo.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuoriainen viihtyy hyvin putkikasvien kukinnoilla, joilla se käyttää kukkien siitepölyä ja terälehtiä ravinnokseen. Kuoriaiselle kelpaa hyvin myös ruusun ja ohdakkeen kukat.

Toukat elävät lahossa puuaineksessa tai kasvien juuria syöden.[1] ne syövät myös lehtiä

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Seppo Parkkinen: Selkärangattomat: Kotimaan luonto-opas, s. 492-493. Kultakuoriainen. Helsinki: WSOY, 1996. ISBN 951-0-19804-8.