Kultakeltasiipi
| Kultakeltasiipi | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
| Yläheimo: | Yökkösmäiset Noctuoidea |
| Heimo: | Siilikkäät Arctiidae |
| Alaheimo: | Keltasiivet Lithosiinae |
| Suku: | Eilema |
| Laji: | sororculum |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Eilema sororculum |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Kultakeltasiipi (Eilema sororculum) on siilikkäisiin kuuluva, kirkkaankeltainen yöperhoslaji.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Molemmat sukupuolet ovat jokseenkin yksivärisen keltaisia perhosia. Etusiivet ovat kiiltävät, kärjistään pyöristyneet ja tasaisesti lämpimän keltaiset. Myös takasiivet ovat tasaisen keltaiset, mutta sävyltään hieman vaaleammat. Pää, keskiruumis ja takaruumiin kärkiosa ovat keltaiset, takaruumiin tyviosan ollessa harmaansävyinen. Raajat ja tuntosarvet ovat mustanruskeat. Siipiväli on 25–31 mm.[1][2][3]
Samannäköisiä lajeja ovat pikkukeltasiipi (Eilema lutarellum), jolla on kuitenkin kapeammat etusiivet ja takasiivissä harmaata väriä sekä vahakeltasiipi (Eilema cereolum), jolla puolestaan etusiivet ovat kulmikkaammat, himmeät ja ruumis tummempi.
Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kultakeltasiipeä tavataan Britteinsaarilta ja Pohjois-Espanjasta Euroopan ja Aasian poikki Japaniin ja mahdollisesti jopa Vietnamin pohjoisosiin saakka. Pohjoismaissa levinneisyys on hyvin eteläinen. Suomessa laji oli 2000-luvun alkuun saakka hyvin harvinainen harhailija. Sittemmin se on kuitenkin vakiintunut Etelä-Suomeen ja havaintoja on etelärannikolta suunnilleen Turku-Tampere-Joensuu-linjalle saakka. Kultakeltasiipi aloittaa lentonsa huomattavasti ennen muita keltasiipilajeja ensimmäisen sukupolven aloittaessa lentonsa jo toukokuun alkupuoliskolla. Lennon huippu on kesäkuussa. Joskus lajilla on myös osittainen toinen sukupolvi, jonka yksilöitä lentää elo-syyskuussa.[3][4]
Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kultakeltasiipi on lehtimetsien laji, joka viihtyy myös metsien reunamilla ja paikoitellen se saattaa olla runsaslukuinen. Avoimilta paikoilta sitä tapaa vain harvoin, joskin lajilla on taipumusta vaeltaa etsien uusia elinpaikkoja. Perhoset lentävät illan hämärtymisestä keskiyöhön ja koiraat tulevat valolle, naaraat hyvin harvoin. Perhosia tulee myös syötille, mutta muuten ne eivät ilmeisesti käy aktiivisesti kukilla. Laji lentää usein melko korkealla, joskus puiden latvustoissa saakka.[3]
Naaras munii noin 100 munaa puiden oksille tai lehdille, ja munat kuoriutuvat pari viikkoa myöhemmin. Toukat ovat täysikasvuisia syyskuussa ja koteloituvat toukkanahan karvoilla suojatun kotelokopan sisään. Useimmista keltasiivistä poiketen kotelo talvehtii.[3]
Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toukka syö puissa kasvavia jäkäliä sekä viherleviä.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Svenska fjärilar (ruotsiksi)
- ↑ UK Moths (englanniksi)
- ↑ a b c d e Nationalnyckeln till Sverges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae. ISBN 978-91-88506-58-0 s. 361–363
- ↑ Perhoswiki[vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- kuva toukasta (Arkistoitu – Internet Archive)
- Norges sommerfuger (norjaksi)
- Moths and Butterflies of Europe and North Africa (englanniksi)
- Bestimmungshilfe des Lepiforums (saksaksi)