Kulmaritariyökkönen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kulmaritariyökkönen
Catocala nupta.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Yökkösmäiset Noctuoidea
Heimo: Yökköset Noctuidae
Alaheimo: Ritariyökköset Catocalinae
Suku: Catocala
Laji: nupta
Kaksiosainen nimi
Catocala nupta
(Linnaeus, 1767)
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Kulmaritariyökkönen Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kulmaritariyökkönen Commonsissa

Kulmaritariyökkönen (Catocala nupta) on kookas ritariyökkösiin kuuluva yöperhonen. Se lentää loppukesällä ja alkusyksystä.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varsin kookas yökkönen, jonka etusiivet ovat hivenen ruskeanharmaat ja kirjavat. Etusiivessä sisempi ja ulompi poikkiviiru ovat kaksinkertaiset, tummanharmaat ja erottuvat hyvin, mutta kuvioinnin terävyys vaihtelee. Etenkin ulompi poikkiviiru mutkittelee terävästi. Poikkiviirujen välisellä alueella on tummanharmaa munuaistäplä ja sen vierellä siiven keskiosan puolella on hyvin erottuva vaalea, tummareunainen täplä. Täplien vieressä siiven tyven puolella on sumea laikku vaaleaa väriä. Takasiivet ovat kirkkaan punaiset ja niissä on etenkin etuosastaan leveä, mustanruskea reunus. Siiven keskellä on kapeampi tumma vyö, jonka etuosassa on selvä sisäänpäin suuntautunut mutka. Siipiväli 65–80 mm.[1][2][3]

Lajin voi sekoittaa idänritariyökköseen (Catocala adultera), jolla etusiipien sävy on sinertävämpi ja kuviointi on terävämpää. Lisäksi idänritariyökkösellä takasiiven tumma reunus on kapeampi.[3]

Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laji tavataan laajalti Euroopassa ja Aasian puolella Pakistaniin, Keski-Aasiaan ja Japaniin saakka.[3] Suomessa se on jokseenkin harvinainen ja vahvasti etelään painottunut. Laji on 2000-luvun aikana levinnyt pohjoisemmaksi ja havaintoja on aina Kuusamoa myöten[4]. Perhoset lentävät heinäkuun keskivaiheilta syyskuun alkupuoliskolle. Lennon huippu on elokuun puolivälissä.[5]

Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kulmaritariyökkönen suosii reheviä ja avoimia lehtimetsiä. Sukulaistensa tapaan se viihtyy myös kulttuuriympäristöissä, kuten puistoissa ja puutarhoissa. Perhoset lentävät innokkaasti syötille, mutta joissakin määrin myös valolle.[3]

Toukka koteloituu yhteensitomiensa lehtien väliin tai kuoressa olevaan rakoon. Muna on talvehtiva elämänvaihe.[3]

Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukka elää erilaisilla pajulajeilla (Salix) tai joskus haavalla (Populus tremula).[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Svenska fjärilar
  2. UK Moths (englanniksi)
  3. a b c d e f Mikkola K, Jalas I. Suomen perhoset. Yökköset 2. Suomen Perhostutkijain Seura. Otava 1979. ISBN 951-1-04297-1 s. 221–222
  4. Suomen perhostutkijain seura
  5. Perhoswiki

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]