Kulkuyökkönen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kulkuyökkönen
Spodoptera exigua1.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Yökkösmäiset Noctuoidea
Heimo: Yökköset Noctuidae
Alaheimo: Tarhayökköset Hadeninae
Suku: Spodoptera
Laji: exigua
Kaksiosainen nimi
Spodoptera exigua
(Hübner, 1808)
Synonyymit
  • Laphygma exigua
Katso myös
 Commons-logo.svg Kulkuyökkönen Commonsissa

Kulkuyökkönen (Spodoptera exigua) on Suomessa satunnaisesti tavattava yöperhonen. Sen on vaeltajalaji, joka voi aiheuttaa toukkavaiheessa runsaana esiintyessään huomattavia tuhoja viljelyskasveille.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etusiipien pohjaväri on harmaa ja himmeäkuvioinen. Poikkiviirut erottuvat heikosti, mutta rengastäplä on oranssinruskea ja myös munuaistäplä on reunoiltaan oranssinruskea. Takasiivet ovat valkoiset, hieman läpikuultavat ja helmiäisenhohtavat. Niissä on lisäksi musta reunajuova. Lepäävä perhonen pitää siipiään hieman rullamaisesti vartalon ympärille kierrettynä. Siipien kärkiväli 27–31 mm.[1][2]

Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alun perin aasialainen perhonen, jota tavataan vaeltajalajina laajalti ympäri maailmaa. Levinneisyys ulottuu Afrikkaan ja Etelä-Eurooppaan ja kattaa loput Euroopasta, suurimman osan Aasiaa, Tyynenmeren saaret ja suuren osan Pohjois-Amerikkaa. Suomesta perhosia on tavattu silloin tällöin hajanaisesti etelärannikolta Oulun korkeudelle saakka. Havainnot keskittyvät kuitenkin etelärannikon tuntumaan. Suomen havainnot on tehty pääasiassa elokuussa.[3] Vuonna 1964 Pohjois-Eurooppaan suuntautui Keski-Aasiasta vaellus, jonka yhteydessä lajista tavattiin Suomestakin toistatuhatta yksilöä.[4]

Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kulkuyökkönen on elää ilmeisesti pääasiallisesti aroilla ja vaeltaneetkin yksilöt näyttävät välttelevän metsiä ja suosivan avoimia ympäristöjä. Laji lentää ilmeisesti vain yöllä ja käyttää ilmavirtoja apuna pitkillä lentomatkoilla. Perhonen tulee valolle mutta huonosti syötille. Kehitys munasta aikuiseksi kestää huoneenlämmössä noin kolme kuukautta.[4]

Naaras tuottaa 300–600 munaa, jotka se munii 50–150 munan ryhmiksi, usein lehtien alapinnoille lähelle kukintoja. Toukkavaiheita on viisi ja toukan väritys muuttuu jonkin verran vaiheiden aikana. Täysikasvuinen toukka koteloituu maaperään suunsa eritteellä vuorattuun onkaloon. Laji ei kykene vaipumaan diapaussiin eikä siksi myöskään talvehtimaan alueilla, joilla talvi tappaa ravintokasvit.[5]

Lämpimän ilmaston alueilla kulkuyökkönen on huomattava maatalouden tuholainen, jonka toukat tekevät vahinkoa viljely- ja puutarhakasveille sekä hedelmille.[5]

Lajilla elää monia loispistiäisiä ja -kärpäsiä. Myös muutamat petoluteet saalistavat erityisesti nuoria toukkia. Lajia voidaan torjua myrkytyksillä ja feromonipyydysten avulla.[5]

Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukka elää syöden useiden eri kasvilajien lehtiä ja hedelmiä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]