Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön rakennusasian osasto
Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön rakennusasian osasto (lyh. KYMRO) oli Suomessa vuosina 1941–1949 toiminut virasto, jonka tehtävänä oli säädellä ja valvoa rakentamista ja rakennustarvikemarkkinoita. KYMRO oli 1940-luvulla Suomen vaikutusvaltaisin rakennusviranomainen.
KYMRO perustettiin kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön osaksi vuonna 1941. Osaston vastuulla oli rakennusaineiden säännöstely, valvonta ja rakennusainehuolto. Vuosina 1939–1945 käytyjen sotien vuoksi rakentaminen oli säännösteltyä ja maassa oli yleinen rakennuskielto, rakentaminen vaati poikkeusluvan. KYMRO määritti rakennusainekiintiöt kullekin tuotannon alalle, esimerkiksi puolustusministeriön rakennushankkeisiin ja teollisuuden rakentamiseen.[1]
KYMROn asema Suomen rakennusalan standardisoinnin kehittäjänä oli merkittävä. Osastoon perustettiin vuonna 1942 Standarditoimikunta (joskus Rakennusstandarditoimikunta), jonka johtoon valittiin yliarkkitehti Martti Välikangas. Toimikunnan tehtäviin kuului standardisoimistyön virallinen valvonta, ja se toimi yhteistyössä rakennusalan eri järjestöjen, alan asiantuntijoiden ja rakennustuotevalmistajien kanssa. Toimikunta tilasi standardiehdotukset Suomen arkkitehtiliiton Standardisoimislaitokselta.[1]
KYMRO edisti voimakkaasti rakennustuotteiden rinnakkaisvalmisteiden yhteensopivuutta ja suunniteltujen standardien yleistymistä. Osasto määräsi rakennusalan eri teollisuuslaitokset valmistamaan suuria eriä rakennustarvikkeita viraston antamilla yhtenäisillä määrityksillä, jolloin saatiin eri valmistajilta yleisiin vakioituihin rakennetyyppeihin käyviä vaihtoehtoisia tuotteita.[1]
Rakennusteollisuuden sarjavalmistuksen ja standardisoinnin yleistymistä KYMRO tuki myös julkaisemalla vuonna 1944 asutuskeskuksiin tarkoitetun tyyppitalosarjan standardirakenneosilla. Suunnittelijoina käytettiin arkkitehteja Aulis Blomstedt ja Yrjö Lindegren. Mallisto koostui kolmesta ryhmästä: vesi- ja viemäriverkostoon kytketyt ullakkohuoneelliset talot (tyypit Enso 1, Tammisuo 2 ja 3), ullakkohuoneelliset talot ilman vesi- ja viemärijohtoja (tyypit KYMRO 1, 2 ja 3) ja yksikerroksiset talot ilman vesi- ja viemärijohtoja (KYMRO 4, 5 ja 6). Detaljit ja rakenneosat, esimerkiksi kuistit, olivat arkkitehtiliiton Standardisoimisliitokselta tilattuja, RT-kortistossa julkaistuja standardeja.[1]
KYMRO lakkautettiin vuonna 1949, kun rakennusalan säännöstely voitiin purkaa.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kummala, Petri: ”1 Johdanto, 2.5 KYMRO”, Jälleenrakennuskauden pientalosuunnittelu. Suomen rakennustaiteen museo, 2004. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 6.1.2009). (Arkistoitu – Internet Archive)