Kuivamuuri

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Luonnonkivistä rakennettu kiviaita Vierevin hautausmaalla Parikkalassa.

Kuivamuuri eli ”kylmämuuri” on kivistä muodostettu rakenne, jossa luonnonkivet ladotaan muuriksi limittämällä ne toisiinsa ilman mitään sideainetta kuten laastia. Saumatussa kuivamuurissa näkyviin jäävät saumat tiivistetään laastilla ulkonäön tai rakenteen pakkasenkestävyyden parantamiseksi,[1] rakenteeseen joutuneen veden tulee päästä poistumaan muuta kautta. Kuivamuurit kapenevat ylöspäin.[2] Laastin tai muun sideaineen avulla muurattu muuri on laastimuuri.[1]

Kuivamuurissa kivet koskettavat toisiaan ja mitä suurempi kosketuspinta on, sitä lujempi rakenteesta muodostuu. Levysaumainen kuivamuuri on rakenne, jossa kivien väliin vaakasaumoihin pannaan levyt, jotka tasaavat kuormitusta kivien välillä ja lisäävät rakenteen lujuutta. Saumalevyjen tulee olla materiaaliltaan pehmeämpää kuin kiven, on käytetty muun muassa lyijyä. Rakennetta voidaan lujittaa myös käyttämällä metallisia tappeja, vaarnoja tai hakoja sitomassa kiviä toisiinsa.[1]

Suomessa on säilynyt muutama kylmämuuritekniikalla tehty museosilta: Espoon kartanon Sågbron[3], Muntin,[4] Tuovilan,[5] Lapijoen[6] ja Enonkosken[7] kiviholvisillat sekä Harrströmin kivinen palkkisilta.[8] Myös Sågbron viereinen museosiltakokoelmaan kuulumaton Qvarnbro[9] on kylmämuuritekniikalla tehty.

Kiven pystysuoria pintoja kutsutaan nousupinnoiksi, vaakasuoria makuupinnoiksi ja ulospäinnäkyvää julkipinnaksi. Muurin suuntaisesti asetettu kivi on juoksukivi ja sitä kohtisuoraan sidekivi. Ainostaan juoksukivistä ladottu kerros on juoksukerros ja sidekivi kerros muodostaa sidekerroksen.[10]

Kylmä muuri on tunnettu rakentamistekniikkana hyvin monien kulttuurien keskuudessa jo esihistoriallisella ajalla. Useat maineikkaat muinaismuistot kuten inkojen linnoitukset on tehty kylminä muureina. Kaikki kivirakentaminen Suomessa ennen keskiaikaa oli kylmiä muureja.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanhinta rakennetta edustaa kyklooppimuuri, jossa käsittelemättömistä luonnonkivistä rakennettiin seinä kokonaan ilman sideainetta. Joskus saumojen saumausaineena saatettiin käyttää savea tai esimerkiksi sammalta. Mykeneläisellä ajalla suurista kivistä rakennettiin tiivistämällä kyklooppimuureja.[11]

Kehittyneempää astetta edustivat harkkomuurit, jossa kiviharkot eli kvaaderit oli hakattu viideltä tai kaikilta sivuiltaan muotoon ja pysyivät omalla painollaan tai metallisten kiinnikkeiden avulla paikoillaan seinärakenteessa.[11]

Käyttökohteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kylmä muuri -tekniikallalähde? vuonna 1871 rakennettu kivisilta.

Kylmä muuri tekniikalla on Suomessa rakennettu perinteisesti kiviaitoja, siltoja, viljamakasiineja ja myllyjen patorakenteita. Käyttökohteita ovat hautausmaiden ja vanhojen peltotilkkujen ympärillä kulkevat kiviaidat. Kivinavettojen ja sakastien perusmuurit on usein alunperin rakennettu kylmä muurilla ja tiivistetty vasta myöhemmin. Tällainen muuri ladottiin usein erittäin paksuksi, koska kivi oli seinän ainoa eristekerros. Maataloudessa kiviaitaa saatettiin vielä korottaa rakentamalla sen päälle riukuaita.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Liimatainen, Kirsi: Tiehallinnon museotiet ja -sillat. Museokohdeselvitys. Tampere: Tiehallinto, 2007. ISSN 1459-1561. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 13.6.2014).
  • ”Muuri”, Otavan Iso Tietosanakirja 6, s. 138-139. Helsinki: Otava, 1967.
  • Maatilojen aitaukset (Viitattu 22.9.2008)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c RT 824.21 Luonnonkivimuurit ja -verhoukset, s. 1. Rakennustietosäätiö, 1963.
  2. RT 89-10646 Muurit ja tukimuurit, s. 5. Rakennustietosäätiö, 1997.
  3. Liimatainen, 2007, s. 35
  4. Liimatainen, 2007, s. 44
  5. Liimatainen, 2007, s. 128
  6. Liimatainen 2007, s. 48
  7. Liimatainen, 2007, s. 76
  8. Piltz, Martti: Harrströmin museosillan historiaselvitys, s. 28. Mobilia, 2011. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 13.6.2014).
  9. Piltz, Martti & Soosalu, Laura: Espoonkartanon sillat Sågbro ja Qvarnbro, Espoo, Hoito- ja ylläpitosuunnitelma, s. 15–16. Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, 2012. ISBN 978-952-257-604-0. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 13.6.2014).
  10. Otavan Iso Tietosanakirja 6, hakusana ”Muuri”, s. 138-139. Helsinki: Otava, 1967.
  11. a b Otavan Iso Tietosanakirja 6, hakusana ”Muuri”, s. 139. Helsinki: Otava, 1967.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]