Kruunupyyn kirkko

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kruunupyyn kirkko
Sijainti Kirkkotie 28, Kruunupyy
Koordinaatit 63°43′29″N, 023°01′16″E
Seurakunta Kruunupyyn seurakuntayhtymä, Porvoon hiippakunta
Rakentamisvuosi 1822
Materiaali puu
Istumapaikkoja 850
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Kruunupyyn kirkko valmistui vasta 1822. Rakennustyö oli aloitettu Ruotsin yli-intendentinviraston piirustusten pohjalta jo vuonna 1799, mutta työ oli jäänyt tuntemattomasta syystä keskeneräiseksi muutaman vuosikymmenen ajaksi. Kirkon loppuunrakentajaksi mainitaan Heikki Kuorikoski. Kirkko on mitä luultavimmin pitäjän neljäs kirkko. Ensimmäisestä kappelikirkosta on mainintoja jo vuodelta 1611. Seuraava, puinen pitkäkirkko rakennettiin vuonna 1613 ja kolmas, edellistä suurempi pitkäkirkko valmistui 1660.

Kirkko on arkkitehtuuriltaan tasavartinen ja sisäviisteinen ristikirkko. Sakaroiden ja viisteiden yläpuolella on kookas kahdeksankulmainen attika ja sen päällä vielä lyhty. Sakaroiden ulkokatteena on satulakatto ja sisällä laakeat puiset tynnyriholvit. Attikaosassa on neljä pientä ikkunaa. Tyylillisesti kirkko liittyy 1700- ja 1800-lukujen vaihteen sisäviisteisten ja attikalla korostettujen kirkkojen ryhmään. Kirkkoa on korjattu ainakin vuosina 1847, 1901, 1925, 1952 ja 2000. Kirkon lattiapinta-ala on 450 m2 ja siellä on istumapaikat 850 henkilölle.

Kirkon 18+3-äänikertaiset, 2-sormioiset pneumaattiset urut ovat vuodelta 1935. Urut ovat saksalaiset ja niiden rakentaja on Gebrüder Rieger.

Kirkon alttaritaulu on peräisin edellisestä kirkosta. Se on nimeltään Valaiseva pelastuksen tie ja sen on maalannut Johan Backman noin vuonna 1756. Kirkossa on myös muita Backmanin tekemiä seinämaalauksia. Kirkon saarnatuolin on veistänyt Hans Biskop ja se on vuodelta 1759.

Kirkon vieressä on puinen kellotapuli, jonka rakentamisvuosi on noin 1694. Tapuli on uusittu vuonna 1822. Tapulin kolme kelloa ovat vuosilta 1675, 1694 ja 1829. Isonvihan aikaan kaksi suurinta kelloa olivat korjattavana Ruotsissa, mutta alkuperäinen "pikkukello" päätyi venäläisten sotasaaliiksi.


Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]