Krokotiilinvartija

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Krokotiilinvartija
Pluvianus aegyptius 3 Luc Viatour.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Rantalinnut Charadriiformes
Alalahko: Kahlaajat Charadrii
Heimo: Pääskykahlaajat Glareolidae
Suku: Pluvianus
Laji: aegyptius
Kaksiosainen nimi
Pluvianus aegyptius
(Linnaeus, 1758)
Alalajit
  • P. a. aegyptius
  • P. a. angolae
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Krokotiilinvartija Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Krokotiilinvartija Commonsissa

Krokotiilinvartija (Pluvianus aegyptius) on afrikkalainen kahlaaja. Lajin nimesi Carl von Linné 1758.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linnun pituus on 19-21 cm, siipien kärkiväli 47-51 cm ja paino 73-92 g. Pienehkö, lyhytjalkainen kahlaaja. Vanhan linnun alapuoli on vaalean oranssi, siivenpäälliset ja hartiat kyyhkynharmaat, selässä ja rinnassa on leveä musta juova samoin kuin päässä ja päälaella. Kurkku, silmäkulmanjuovat ovat valkoiset. Nuori lintu on alapuolelta vaalea. Sukupuolet ovat samannäköisiä.

Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elää laikuittaisesti Afrikassa Saharan eteläpuolella Kongoon saakka. Muinoin eli myös Egyptissä mutta on nykyisin lähes kadonnut sieltä. Maailman populaation koko on 40 000–85 000 yksilöä. Lajin kanta on elinvoimainen. Enimmäkseen paikkalintu, mutta voi siirtyillä kosteikkojen välillä vesimäärien vaihtelujen mukaan. Lajia ei ole tavattu Suomessa.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lisääntymisaikana jokien rannat, saaret ja suistot. Välttää suolaista vettä. Pesimäajan ulkopuolella myös järvillä ja muilla kosteikoilla. Tavataan joskus myös pelloilla ja kuivalla maalla.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pesä on molempien emojen rapsuttama kuoppa löysässä hiekassa. Munia on 1-3, harvoin 4. Ensimmäinen muna peitetään hiekalla, samoin haudontavuorojen välillä kaikki munat. Sekä koiras että naaras hautovat öisin ja hämärissä vuorollaan. Päivällä munat ovat hiekkaan peitettyjä ja kuumimpaan aikaan emot käyvät kastelemassa alapuolen höyhenensä ja saapuvat viilentämään munia. Haudonta kestää 28-31 päivää. Poikasista huolehtivat molemmat emot. Aluksi poikaset saavat ruoka-annoksen eteensä mutta pian ne ryhtyvät seuraamaan emoja. Viikon ikäisinä poikaset pystyvät ruokailemaan itsenäisesti. Lentokykyisiä ne ovat noin 5 viikon ikäisinä.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maassa elävät hyönteiset ja muut pienet selkärangattomat. Herodotoksen suuhun pannun tarinan mukaan krokotiilinvartijat käyvät rannalla makoilevien krokotiilien suussa syömässä hampaiden rakoihin takertuneita lihanpaloja ja ötököitä. Krokotiilit eivät syö krokotiilinvartijoita, koska niiden mielestä ne ovat hyviä hammashoitajia. Kaksi huomattavaa lintutieteilijää on varmentanut tämän tarinan, mutta se on ilmeisesti harvinaista, sillä tieteellisesti sitä ei ole osoitettu.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Cramp, Stanley (päätoim.) 1985: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. Vol. III. – Oxford University Press. Hong Kong. ISBN 0-19-857506-8
  1. BirdLife International: Pluvianus aegyptius IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.1. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 25.10.2013. (englanniksi)