Krokotiilinvartija

Krokotiilinvartija
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya Kunta: Eläinkunta Animalia Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata Luokka: Linnut Aves Lahko: Rantalinnut Charadriiformes Alalahko: Kahlaajat Charadrii Heimo: Pääskykahlaajat Glareolidae Suku: Pluvianus Laji: aegyptius
Kaksiosainen nimi
Pluvianus aegyptius (Linnaeus, 1758)
Alalajit
P. a. aegyptius P. a. angolae
Katso myös
Krokotiilinvartija Wikispeciesissä   Krokotiilinvartija Commonsissa

Krokotiilinvartija (Pluvianus aegyptius) on afrikkalainen kahlaaja. Lajin nimesi Carl von Linné 1758.

Koko ja ulkonäkö

Linnun pituus on 19-21 cm, siipien kärkiväli 47-51 cm ja paino 73-92 g. Pienehkö, lyhytjalkainen kahlaaja. Vanhan linnun alapuoli on vaalean oranssi, siivenpäälliset ja hartiat kyyhkynharmaat, selässä ja rinnassa on leveä musta juova samoin kuin päässä ja päälaella. Kurkku, silmäkulmanjuovat ovat valkoiset. Nuori lintu on alapuolelta vaalea. Sukupuolet ovat samannäköisiä.

Esiintyminen

Elää laikuittaisesti Afrikassa Saharan eteläpuolella Kongoon saakka. Muinoin eli myös Egyptissä mutta on nykyisin lähes kadonnut sieltä. Maailman populaation koko on 40 000–85 000 yksilöä. Lajin kanta on elinvoimainen. Enimmäkseen paikkalintu, mutta voi siirtyillä kosteikkojen välillä vesimäärien vaihtelujen mukaan. Lajia ei ole tavattu Suomessa.

Elinympäristö

Lisääntymisaikana jokien rannat, saaret ja suistot. Välttää suolaista vettä. Pesimäajan ulkopuolella myös järvillä ja muilla kosteikoilla. Tavataan joskus myös pelloilla ja kuivalla maalla.

Lisääntyminen

Pesä on molempien emojen rapsuttama kuoppa löysässä hiekassa. Munia on 1-3, harvoin 4. Ensimmäinen muna peitetään hiekalla, samoin haudontavuorojen välillä kaikki munat. Sekä koiras että naaras hautovat öisin ja hämärissä vuorollaan. Päivällä munat ovat hiekkaan peitettyjä ja kuumimpaan aikaan emot käyvät kastelemassa alapuolen höyhenensä ja saapuvat viilentämään munia. Haudonta kestää 28-31 päivää. Poikasista huolehtivat molemmat emot. Aluksi poikaset saavat ruoka-annoksen eteensä mutta pian ne ryhtyvät seuraamaan emoja. Viikon ikäisinä poikaset pystyvät ruokailemaan itsenäisesti. Lentokykyisiä ne ovat noin 5 viikon ikäisinä.

Ravinto

Maassa elävät hyönteiset ja muut pienet selkärangattomat. Herodotoksen suuhun pannun tarinan mukaan krokotiilinvartijat käyvät rannalla makoilevien krokotiilien suussa syömässä hampaiden rakoihin takertuneita lihanpaloja ja ötököitä. Krokotiilit eivät syö krokotiilinvartijoita, koska niiden mielestä ne ovat hyviä hammashoitajia. Kaksi huomattavaa lintutieteilijää on varmentanut tämän tarinan, mutta se on ilmeisesti harvinaista, sillä tieteellisesti sitä ei ole osoitettu.

Lähteet

• Cramp, Stanley (päätoim.) 1985: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. Vol. III. – Oxford University Press. Hong Kong. ISBN 0-19-857506-8