Kriittiset ilmiöt

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kriittisten ilmiöiden teoria kuvaa fysikaalisia suureita lähellä olomuodon muutoksia ulkoisten olosuhteiden kuten esimerkiksi lämpötilan tai paineen funktiona. Aineen järjestystä kuvaa järjestysparametri, joka häviää olomuodon muutosta kuvaavan intensiivisen suureen kuten lämpötilan noustessa yli kriittisen. Esimerkiksi veden jäätymisen kriittinen lämpötila on normaali-ilmanpaineessa°C eli 273,16 K.

Järjestysparametrin muutoksia reaaliavaruudessa kuvaa pituusskaala, jota nimitetään koherenssipituudeksi. Luonteenomainen piirre kriittisille ilmiöille on, että kriittisissä olosuhteissa koherenssipituus kasvaa rajatta eli divergoi. Tällöin mahdolliset muut systeemin pituusskaalat muuttuvat merkityksettömiksi systeemin suureita tutkittaessa. Suureiden riippuvuutta olomuodonmuutosta kuvaavien olosuhteiden kuten lämpötilan funktiona kuvataan kriittisillä eksponenteilla. Tyypillisesti nämä riippuvat vain systeemin ulkoisesta symmetriasta, ja ovat suhteellisen universaaleja.

Tämä fysiikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.