Kovenantti
Kovenantti eli sopimusvakuus on luottosopimukseen otettava erityisehto,[1] jolla velallinen sitoutuu tiettyihin maksukykyään turvaaviin järjestelyihin.[2]
Kovenantti muistuttaa vakuutta, mutta siihen ei liity vakuusesinettä tai kolmannen osapuolen antamaa sitoumusta.[2]
Kovenanttien tyyppejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kovenanttien pääryhmiä ovat tunnusluku- eli finanssikovenantit ja muut kovenantit.
Tunnuslukukovenantissa velallisen taloudellista asemaa mitataan jollain taloudellisella muuttujalla, esimerkiksi velkaantumisasteella. Tunnusluvulle sovitaan raja. Tunnusluvun muuttuminen sovittua negatiivisemmaksi johtaa seuraamukseen kuten luoton irtisanomiseen tai koron nousuun. Voidaan myös sopia sellaisesta kovenantista, että tunnusluvun positiivinen muutos vaikuttaa velallisen eduksi, esimerkiksi koron laskuun.[2]
Muile kovenanteille on tyypillistä, että velallinen ei saa ryhtyä tiettyihin toimiin ilman luotonantajan lupaa. Kovenantti voi olla esimerkiksi omaisuuden panttaus- tai luovutuskielto. Velallisella voi myös olla tiedonantovelvollisuus taloudelliseen asemaansa vaikuttavista muutoksista.[2]
Kovenanttien käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Kovenantteja käytetään tavallisimmin kansainvälisessä luottokaupassa. Kovenanttien käyttö perustuu vastaavaan tarpeeseen kuin vakuuksien: luotonantaja haluaa pienentää luoton takaisinmaksuun liittyvää riskiään. Riskin pienentäminen toteutetaan pyrkimällä varmistamaan luotonsaajan maksukyky tulevaisuudessakin puuttumalla jonkin verran velallisen toimintaan. Kovenantteihin ei liity vakuuksille tyypillisiä etu- ja erioikeuksia.
Kovenanttien avulla turvataan ensinnäkin velallisen liiketoiminnan pysyminen terveenä eli estetään maksukyvyttömyyden ajankohtaistuminen. Toisaalta niillä turvataan velkojan mahdollisuus saada hyvissä ajoin tietoja velallisen taloudelliseen asemaan vaikuttavista riskeistä. Kolmanneksi kovenantti voi turvata velkojan asemaa velallisen maksukyvyttömyystilanteessa esimerkiksi kieltämällä velallista antamasta vakuuksia muille velkojille (nk. negative pledge-sitoumus).
Kovenanttien käyttö kansainvälisessä kaupassa johtuu velkojien yhdenvertaisuudesta ja käytännön syistä: rajat ylittävään luotonantoon liittyy useita käytännön hankaluuksia. Toisaalta vakuuksia ei ehkä voida pyytääkään, jos luotonhakija on merkittävämpi toimija kuin luotonantaja. [1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Kovenantti on luottosopimuksen erityisehto. Laki24.fi. Viitattu 17.7.2017.
- ↑ a b c d Hoppu, Kari & Esko: Kauppa- ja varallisuusoikeuden pääpiirteet, s. 276. Talentum Pro, 2016. ISBN 978-952-14-2516-5.